Hei!
Olen saamassa sekarotuista suomenlapinkoiran pentua. Olisin vain kysynyt että minkä luontoinen ko koirarotu yleensä ottaen on? Seurallinen? oman tien kulkija? Voiko opettaa metsälle?
Olen saamassa sekarotuista suomenlapinkoiran pentua. Olisin vain kysynyt että minkä luontoinen ko koirarotu yleensä ottaen on? Seurallinen? oman tien kulkija? Voiko opettaa metsälle?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itselläni on suomenlapinkoiran(äiti) ja karjalankarhukoiran sekakoira ja puhdas suomenlapinkoira, ja voin sanoa, että ei sekarotuinen lapinkoira ole luonteeltaan yhtään lapinkoiran tapainen. Eli sekarotuisesta on aina vaikea sanoa millainen koira luonteeltaan ja muutenkin tulee. Meidän sekarotuinen on hyvin itsenäinen, riistaviettinen, ja ajaa jänistä, haukkuu hirvestä oravaan kaiken metsässä. Kun pääsee irti lähtee heti metsään. Rekisteröity(puhdas) suomenlapinkoira ei lähde pihasta mihinkään, on ystävällinen, seurallinen, hyvin oppivainen oikea harrastus(toko, agility)koira ja seurakoira. Paljon siis riippuu mitä muita rotuja pennussasi on, sekoitukset ovat toisinaan aika haasteellisia, ja yllättäviäkin luonteeltaan.
eli se on puhtaitten kultaisennoutajan(emä) ja Suomenlapinkoiran(isä) sekoitus.
Olisi vain kiva opettaa sitä metsälle kun hirviporukassa kuljen muutenkin niin olis seuraa ja ehkä hyötyäkin siitä..
Joskus kauan sitten ollut terrierin ja mäyräköiran sekoitus, oli aivan ihana luonne ja ulkonäkö, siksi toiveet tässäkin korkealla.
Kyllä tuolla yhdistelmällä tulee melko selvästi seurallinen koira. Itsellä on kokemusta kultaisennoutajan(emä) ja pystykorvan sekoituksesta. Uimaan oli kova, ja nousi innolla kaikki vesilinnut, vähän ajoi jänistä, kun sille päälle sattui. Pysyi irrallaan pihassa, ei ilmoitellut, jos vieras tuli pihaan, heittäytyi heti kavariksi. Kultainennoutaja ja lapinkoira ovat kumpikin aika rauhallisia luonteeltaan, noin keskimäärin, ja älykkyyttähän niiltä löytyy haasteeksi asti, mutta metsälle niillä ei ole kovin vahvoja viettejä. Saattaahan tuo innostuakin, kun pääsee asiaan perehtymään. Terrieri-mäyräkoira on varmaankin ollut luonteikas koira, kumpikin rotu itsenäisiä ja terävä päisiä koiria. Metsästysviettiäkin varmasti löytyi.
Joo se oli kyl aika hauska tapaus. Kokoa oli sopivasti mäyräkoiraksi, kuono ja korvat(pään muoto yleensäkin) terrieriä, korvat pikimustat, muuten toffeen värinen. Aina kun metsään mentiin, niin katosi näkyvistä. Milloin mitäkin hajua oli lähtenyt selvittämään. Kuitenkin aina välillä tarkisti että "äiti" oli tallella. Jos sattui onkalon löytämään, kiersi ja tutki sen kyllä perin pohjin. Lähipä kerran ajamaan kettuakin takaa ei saanut kiinni mutta rusakon sai kiinni ja kerran tappoikin sellaisen. Luonteeltaan oli seurallisen ärhäkkä. Tykkäsi ihmisistä ja lapsista ja muista eläimistä mutta teitpä jotain "ilkeää sille niin kyllä suuttui=)
Elinikää oli huikeat 13-vuotta. ja kamalaa on vieläkin kun Tinaa ei enää ole. =(
Ilman koiraa olen nyt ollut 3-vuotta, eli uudelle koiralle on nyt aikaa ja suru entisestä kaikonnut osittain. Eli ei tule rangaistua koiraa jos ei ole samanlainen kuin edellinen...
Tulipas pitkä sepustustus, Tina oli vain niin ihana koira että siitä voisi puhua pitkään.. =)
Meidän lapinkoira(5v)on väritykseltäänkin (oljenkeltainen) lähes kultainennoutaja, ja usein sitä sanonkin pieneksi kultaiseksinoutajaksi. Lauhkea lepsukka luonteeltaan, laiskakin, mutta ystävällinen, mukana kaikessa ja nopea oppinen, pentuna tosin oli lähes ikiliikkuja. Varsinainen seurakoira, kainalossa sohvalla televisiotakin katsoo. Monet lapinkoirat omaavat paimenkoiran luonnetta, ja pitävät mielellään laumaa koossa. Meilläkin tykkää istua korkeimmalla paikalla vahtimassa missä kukin menee. Meidän lappalainen ei riistaa jahtaa, oravakin on sen mielestä hauska otus, jolle voi heiluttaa häntää, ja katsoa miten se hyppii puusta toiseen. Ei oikein tiedä mitä myyrälle tekisi, jos sellainen ojanpenkalta vastaan tulee. Kissan kanssa ovat parhaat kaverit. Lutuinen lepsukka lempinimen on saanutkin. Onnea uudelle koiralle, ja mukavia retkiä sen kanssa - ainakin mainio seuralainen siitä kasvaa.