Lemmikkini on 13,9 v. sekarotuinen uros. Vajaa vko sitten alkoi takajalat mennä alta. Tätä ennen 1/2 vuotta teki n. 2 km lenkkejä (takajalat huonot), nyt enää käy vain pihalla pissalla (sisällekkin on tehnyt) ja kakatkin tekee joten kuten, yleensä lysähtää sitten istumaan. Ja lisäksi antura kääntyy taaksepäin, kun yrittää kävellä, ja sitä pitää suoristella. Kauheaa katsottavaa, ihan kuin halvaantunut.
Onko koiran arvoista elämää, kun on vain sisällä eikä pääse ulos lenkille? Miten pitkään tämmööistä voi jatkaa? Muuten kulti on niinkuin ennenkin,mutta ei oikein halua enää liikkua. Koirahierojasta ei ollut apua ja kotimme lattiat on vuorattu matoilla liikkumisen parantamiseksi.
Tilanne alkaa olla painajaismainen. Onneksi voin olla nyt kotona.
En haluaisi luopua, kun on muuten normaali. En vain tiedä, millon olisi aika. Itkettää.
Onko koiran arvoista elämää, kun on vain sisällä eikä pääse ulos lenkille? Miten pitkään tämmööistä voi jatkaa? Muuten kulti on niinkuin ennenkin,mutta ei oikein halua enää liikkua. Koirahierojasta ei ollut apua ja kotimme lattiat on vuorattu matoilla liikkumisen parantamiseksi.
Tilanne alkaa olla painajaismainen. Onneksi voin olla nyt kotona.
En haluaisi luopua, kun on muuten normaali. En vain tiedä, millon olisi aika. Itkettää.
Vastaukset 9
Vanhimmat
mieltä Haukullisen kanssa. Luopuminen on aina raskasta ja tulee aina olemaankin. Ei se ole huomenna yhtään sen helpompaa kuin tänäänkään. Jokainen meistä koirallisista joutuu tekemään ystävälleen sen viimeisen palveluksen ja huolehtimaan ettei koira joudu kärsimään. Tuskallista se on mutta ei muutakaan voi.
Lääkärissä kannattaa varmaan käydä tarkistuttamassa ettei tosiaan ole kysymys mistään niveltulehduksesta.Eläinlääkäri voisi kokeeksi kirjoittaa Rimadyliä,joka on paitsi tulehduskipulääke, parantaa nivelten toimintaa.Naapurissa eräs koira,jolta meni takajalat alta,kuntoutui sen avulla.B-vitamiinilisää voisit myös kokeilla,Neuromax tai Neurobion.Pienehkölle koiralle ½ tabl/pv, isommalle,eli n.15-20 kilosta ylöspäin 1/pv.
Voi olla ettei auta ja luopuminen on edessä,mutta toisaalta nämä kosteat,koleat ja epävakaiset kelit eivät tee hyvää vanhan koiran nivelille.
neuvoista ihmiset. Kyllähän ukkeli joutuu ottamaan Metacamia koko ajan, joka päivä 40ml. Jo vuoden ajan.
Nyt laitettiin side tassuun, jottei antura käänny taakse ja se kävelee jo, tänäänhän se on vain maannut.
Tää on helvetillistä, mutta katsotaan. Ihmettelen vain, kuinka nopeasti jalat menivät näin huonoon kuntoon. Vuoden päiväthän se on kävellyt huonommin kuin normaalisti, lineekö tullut päätepisteeseen.
Mutta toivossa eletään ja hyvää kevään jatkoa teille koiraihmiset!
Meillä oli tänään se päivä, jolloin lemmikistä oli luovuttava.
Voin sanoa, että tämä on rankkaa.
Kuinkahan kauan kyselen itseltäni oliko ratkaisu kuitenkaan oikea. Hän oli sairas ja väsynyt mutta ajoittain silti niin iloinen ja riehakas.
Koti tuntuu tyhjältä nyt ja tiedän että ikävöin vuosia. Koiramme oli jo vanha, ihmisen iässä sata vuotta (lähes 15 v) mutta silti....
Kaipaan niin Emman tassujen rapsetta....itkettää...mutta teinhän oikein kun luovuin ja sallin hänelle levon kipujen sijasta.
Tuo tassun kääntyminen ja sen asennon palautumisen heikkous viittaisi selkärangan ongelmiin, esim.hermotuksessa.Suosittelen tosiaan noita neurovitamiineja.Jotkut taas ovat saaneet apua kortisonipistoksista kyseiseen vaivaan.
..teit oikein,kun päästit vanhan ja sairaan lepoon.Kyllähän sen omistaja yleensä huomaa parhaiten,milloin on ystävän aika lähteä.Rankkaa on...voimia ja jaksamista sulle.
Niin se minunkin piti ratkaisu eilen tehdä, kun ystävä ei enää noussutkaan ylös. Jalat olivat täysin veltot ja jotenkin katseesta luin että tämä elämä on nyt täysi.
Olen surusta sekaisin ja ikävä on suunnaton. Miten kaipaankaan myös tassujen rapsetta minäkin ja kodista uupuu se jokin tärkeä. Olinhan ystäväni kanssa tuon 13,9v.
En pysty nukkumaan, enkä syömään, itken vain.
Mutta pääasiahan on, että ystävän kivut loppuivat.
Yritä jaksaa, minäkin yritän.
sepä sitten surullista, päätökseen johtavat syyt olivat sitten lopulta ilmeiset,koska ei enää päässyt ylös.Lohduttaudu sillä,että se sai elää todella pitkän koiranelämän, kaikillahan meillä on aikamme.
meillä oli jouluna sama tilanne, juuri saman ikäinen vanhuksemme ei enää saanut vietyä itseään ulos. Ei ole koiran elämää jos koira ei kykene liikkumaan, joten jouduimme tekemään ratkaisun, jossa luovuimme ystävästamme. Jälkeenpäin tuli mietittyä, oliko oma itsekkyys enemmän arvossa, kun koiran oireita ei haluttu ajoissa nähdä, vaan yritettiin "väkisin" pitää sitä kotona, vaikka liikkuminen olikin äärimmäisen vaikeaa. Toisaalta, parempaa päivää sitä aina odotti...
Meidän vanhus sai vuotta aikaisemmin liikkumiseen apua ginseng-tableteista, mutta eivät nekään tietty ihmeitä tee (vaikka meistä silta kyllä tuntui, kun nivelrikkoinen koira alkoi niiden avulla jopa juoksentelemaan).
Luopumisen aika on selvästi teilläkin lähellä, itke jos itkettää ja yritä jaksaa rankka aika. Anna rakkaalle ystävällesi arvokas lähtö.