olen pääsääntöisesti hyvin motivoitunut opiskelemaan (lukiossa). Mutta ajoittain niin minulle, kuin kaikille muillekkin iskee sellainen fiilis, että opiskelut ei sitten millään jaksaisi innostaa. Järki sanoo, että opiskelu on hyväksi, mutta sitten kun se "boheemikko minä" saa minusta vallan, ei viitisi tehdä muuta kuin sellaista vaan mistä pitää...(löhöillä, olla netissä, soppailla jne...)
Eli olisi kiva kuulla, mikä tai mitkä asiat antavat kenellekkin uutta pontta aloittaa/jatkaa opiskelua.
Eli olisi kiva kuulla, mikä tai mitkä asiat antavat kenellekkin uutta pontta aloittaa/jatkaa opiskelua.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mulle toi se, kun palkitsin itseni jostain. Esim. kun kokeesta sain hyvän numeron, palkitsin itseni. Jos oli joskus kamala koeviikko, luin samalla kun söin esim. suklaata. Tai että "kun luen tämän kappaleen, saan suklaata näin ja näin monta palaa" jne..
Yläasteen aikana tuli just tommosii "laiskuus" hetkii (eli motivaatio katosi), niin TET viikoista tuli mielettömästi tahdonvoimaa, että jaksoin.
Joskus kannattaa nimenomaan miettiä miksi opiskelet siellä, että saisit hyvän ammatin jne..
Toivottavasti oli edes pikkusen apua.
Juuri nytten sain kamalasti opiskelu intoa, sillä sain kutsun haastatteluun, eli pääsen melko varmasti opiskelemaan seur. syksyllä. Olen niin iloinen. :)
Tsemppiä haastatteluun ja työelämään..
ps. kiitti vastauksesta, kiva kun vastasit!
...paitsi mulla se taitaa olla monta kertaa pahempi ja vahvempi kuin sulla. =( Opiskelen jo ammattikorkeekoulussa, mutta, mutta... Tuntuu vain etten enää jaksa tätä!! Opiskelu ei innosta ja löhöön vaan sisällä, ku "pitäisi lukea kokeisiin"... =( Kauheeta! Ja kaiken huippu ku oon jääny harrastuksista pois sen takia, ku oon yrittäny lukee kokeisiin, mut sit en saakaan itteeni niskasta kii. Pari tenttiiki on menny sit huonosti, ku en vaan oo jaksanu. Kaikkee muuta oon tehny, joka ei ois niin tärkeetä ees -kuten lukenu RAKKAUSROMAANEJA (varmaan kauheen säälittävää?)! Niin ja syöpötelly... Onneks se ei näy mun kropassa. Varmaan just liikunnan takii (tätä löhöilyjutskaa on kestäny ehkä pari-kolme viikkoo).
Tuntuu vaan, että ootan jo lomaa kuin kuuta nousevaa ja haluun vaan pois. Inhoan itseäni hirveästi ja sitä kuinka saamaton minusta on tullut. No, tunneilla käyn kyl ahkerasti, mutta muuten... No, eipä sekään lohduta, ku reputin ruotsin.
Kunpa olis jo se toukokuu, niin pääsisin jo pois! Aion pitää välivuoden ulkomailla, ku tuntuu vaan ettei oo voimia ja motivaatiota seuraavaan vuoteen. Onneks mulla on jo työpaikka, asunnot ja kaikki!! Tuntuu etten enää kestä opiskeluu yhtään. Motivaatio poissa... Olen jopa alkanu epäilemään, olenkohan nyt oikealla alalla. Tää on niin kauheeta... En toivo kellekään tällasta, millasta mulla on nyt. Sitä paitsi... Huomasitte varmaan, että olen tosi yksinäinen? Tosin harrastuksissa mulla on kavereita, mut ei sellasia, joiden kanssa oisin vapaa-aikana. Vapaa-aikana minulla ei ole ketään... Olen kyllä tosi säälittävä! Yleensä joka kevät mulla on ollu jonkinlaista uupumusta, mutta tää on ollu kaikkein masentavin kevät! Johtuu ehkä siitä, ku kaikki rakkaat ystävät on jossain muualla ja oma kulta ulkomailla asti... Kunpa näkisin jo poikaystäväni! Hän saa minut aina paljon iloisemmaksi ja onnellisemmaksi! Joo, kiva purkaus... Helpotti ehkä vähän olotilaa... Tosin koe lähestyy kovaa vauhtia ja tää mun löhöily kostautuu...
Joo itellä amk:ssa motivaatio kans ihan hukassa. Eikä oo poikafrendiäkään lohduttamassa;( No kaverit lohduttaa. Opiskelen ihan väärää alaa. Ei oikein kehtais lopettaa, kun on jo 3,5 v opiskeltu. Yliopistolle kummiskin yritän ensi syksyksi. Voimia!