Rakas Pikku marsuni nukkui eilen pois.5-vuotta olisi pian täyttänyt.Ikävä on kova.
Ei jaksanut sydän kultainen, vaan lähdit luokse
pilvien valkeiden. Kyyneleet eivät tuo sinua
takaisin, vaikka hetkellisesti sitä toivoinkin.
Katseesi pienessä ikkunassa on vieläkin
muistoissani olemassa. Talletan tuon kuvan
syvälle sydämeen, kun pyyhin silmäkulmastani
kyyneleen. Nuku siis rauhassa syvää unta,
ympärilläsi sateenkaaren valtakunta.
Miten niin pieneen eläimeen voikaan kiintyä niin kovin ? oma rakas pikkuseni.
Marsuni sai kuitenkin elää hyvän elämän. En ollut vielä valmis luopumaan siitä.Luulin että vielä edes yksi kesä saatais olla yhessä.Mutta nyt oli sen aika.
Valokuvia on paljon,ja hyviä muistoja.
Ei jaksanut sydän kultainen, vaan lähdit luokse
pilvien valkeiden. Kyyneleet eivät tuo sinua
takaisin, vaikka hetkellisesti sitä toivoinkin.
Katseesi pienessä ikkunassa on vieläkin
muistoissani olemassa. Talletan tuon kuvan
syvälle sydämeen, kun pyyhin silmäkulmastani
kyyneleen. Nuku siis rauhassa syvää unta,
ympärilläsi sateenkaaren valtakunta.
Miten niin pieneen eläimeen voikaan kiintyä niin kovin ? oma rakas pikkuseni.
Marsuni sai kuitenkin elää hyvän elämän. En ollut vielä valmis luopumaan siitä.Luulin että vielä edes yksi kesä saatais olla yhessä.Mutta nyt oli sen aika.
Valokuvia on paljon,ja hyviä muistoja.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Otan osaa... :´(
Ihana runo. :)
Minulla on ollut monta hamsua. Kaikki ovat eläneet yli 2 vuotiaaksi, paitsi yksi, jolla oli kasvain... :( Nyt minulla on marsu. :)
Minäkin otan osaa.
olen pahoillani. Tiedän miltä sinusta tuntuu. Ei päässyt meidänkään pikkuinen enää voikukka keitaasen mökille, vaan nukkuu vilttinsä sisällä pienen ruusun alla. Koitehan jaksaa, "halata rutistaa "
on aina kamalaa, kun lemmikki johon on kovasti kiintynyt kuolee. Minullakin ollut aiemmin jo kolme hamsteria ja tiedän miten ikävältä tuntuu, kun rakas nuppunen kuolee:( siitä tuntuu ettei pääse ikinä yli, mutta aika parantaa haavat, mutta siinä voi mennä aikaa:´( olen pahoillani marsusi pois menosta, mutta runo oli ihana:) katse kohti tulevaa, koita kestää!
Osanottoni. Todella kaunis tuo Hannele Vänskän runo.
otsikkohan sen sanoi: otan osaa. on varmasti paha olla ;(
Hymyä huuleen!
Runosi oli koskettava..
se sai ajattelemaan.
Koita pärjäillä! :'D