Kyselisin vähän tästä järjestyksestä yms...
Eli, olen suunnitellut kihlaavani avopuolisoni tässä piakkoin, ja mietin miten tulisi toimia. Ensin siis pyydän häntä tulemaan vaimokseni jne., mutta kysynkö kohteliaisuudesta tätä ennen isäpapalta vai kuinka..?
Ja mikä se valtava timanttisormus on aina mikä esitetään missä-nyt-ikinä-kauniissa-ja-rohkeissa kun pyydetään toista vaimoksi? Käsittääkseni perussetti olisi nämä sileät kulta- tai valkokultasormukset ja sit häissä tämä komiampi versio... kö?
Ja vielä, jos kerta kihlaan tyttöni nyt... niin mites tämä naimiisiinmeno, sovitaanko siitä yleensä sit yhteisesti koska aika suunnilleen koittaa eli eihän mun enää pidä tehdä mitään peliliikkeitä?
Kiitokset vastauksista mahd. tyhmiin kysymyksiin, asia vaan on niin että tätä asiaa en meinaa mokata :)
-G-
Eli, olen suunnitellut kihlaavani avopuolisoni tässä piakkoin, ja mietin miten tulisi toimia. Ensin siis pyydän häntä tulemaan vaimokseni jne., mutta kysynkö kohteliaisuudesta tätä ennen isäpapalta vai kuinka..?
Ja mikä se valtava timanttisormus on aina mikä esitetään missä-nyt-ikinä-kauniissa-ja-rohkeissa kun pyydetään toista vaimoksi? Käsittääkseni perussetti olisi nämä sileät kulta- tai valkokultasormukset ja sit häissä tämä komiampi versio... kö?
Ja vielä, jos kerta kihlaan tyttöni nyt... niin mites tämä naimiisiinmeno, sovitaanko siitä yleensä sit yhteisesti koska aika suunnilleen koittaa eli eihän mun enää pidä tehdä mitään peliliikkeitä?
Kiitokset vastauksista mahd. tyhmiin kysymyksiin, asia vaan on niin että tätä asiaa en meinaa mokata :)
-G-
Vastaukset 10
Vanhimmat
Koko kihlauksen ydin on avioliittolain 1. pykälässä: "Kun mies ja nainen sopivat avioliitosta, he ovat kihlautuneet." Kihlautumiseen tarvitaan siis kaksi. Homma ei siis mene niin, että sinä kihlaat avopuolisosi. Kihlautumiseen tarvitaan molemminpuolinen lupaus. Sinä kosit avopuolisoasi ja hän vastaa, mitä vastaa. Jos vastaus on myöntävä, olette kihlautuneet.
Tuosta voikin sitten päätellä, että kysytäänkö isäpapalta vai ei. Suomessa on tasa-arvo voimassa, eli nainen on itsenäinen ja täysin päätäntävaltainen omista asioistaan. Tällöin kihlautumista ehdotetaan hänelle itselleen eikä hänen isälleen. Kulttuureissa, joissa mies on aina perheen pää ja nainen miehen omaisuutta, täytyy kihlautumislupa kysyä naisen omistajalta, eli hänen isältään. Kysymällä suoraan avopuolisoltasi osoitat rakastavasi häntä itsenäisenä ja älykkäänä ihmisenä. Jos kysyt isäpapalta luvan, annat viestin, että avopuolisosi ei itse osaa päättää, mikä hänelle on hyväksi.
Sormukset menevät ihan kihlaparin oman mielen mukaan. Voit ostaa sormuksen kosintatilaisuuteen valmiiksi, mutta pakollista se ei ole. Voitte käydä hakemassa sormukset myöhemmin, muttei sekään ole pakollista. Sormuksia ei ole pakko ostaa missään vaiheessa, ei edes naimisiin mentäessä, jos ei halua. Jos olet epävarma siitä, millaista sormusta avopuolisosi haluaa, suosittelen, että ostatte sormukset yhdessä.
Teidän tapauksessanne, kun sinä selvästi kosit, kihlautuminen tapahtuu sillä hetkellä, kun avovaimosi suostuu kosintaasi. Voitte sopia hääpäivän saman tien tai voitte jättää sen sopimisen myöhempään. Kihlaus vaatii vain ja ainoastaan molemminpuolisen lupauksen naimisiinmenosta. Yksityiskohdista voi sopia myöhemmin.
"Kiitokset vastauksista mahd. tyhmiin kysymyksiin, asia vaan on niin että tätä asiaa en meinaa mokata :)"
Minun neuvoni on, että esität kosinnan mahdollisimman selvästi, eli kysyt suoraan: "Tuletko vaimokseni?" Siten et voi mokata. Olen joskus kuullut kosinnasta, jota tuleva morsian ei ensin tunnistanut kosinnaksi. Kysymys oli jotain tyyliin: "Haluatko purjehtia kanssani yhdessä loppuelämäsi?" Kihlauksessa on kyse avioliittolupauksesta, joten on selkeintä pyytää heti suoraan avioliittoon.
Muista myös se, että vaikka kaikki ei menisikään kuin elokuvissa, kosiminen on sinun kosintasi. Sen pitää olla sinun näköisesi.
mutta se on kohteliasta kysyä tytön isältä.. onnea kosintaan :)
En ymmärrä, miten morsiamen mielestä on kohteliasta se, että häntä pidetään isänsä omaisuutena. Sen ymmärrän, että itsestään tietoinen isä pitää tuota kohteliaisuutena, mutta minä ajattelin kyllä enemmän nykyisen vaimoni kuin hänen isänsä tunteita. Itse asiassa asiasta joskus jälkeenpäin keskustellessamme vaimoni sanoi, että olisi vastannut kosintaani kieltävästi, jos olisin mennyt hänen isältään lupaa kysymään.
Me tosin olimme kihlautuessamme jo yli 25-vuotiaita, eli selvästi itsenäisiä aikuisia. Ehkä teineille sopii tuo luvan kysyminen paremmin. Minusta se vain halventaa naista, enkä näe siinä mitään hyvää.
Jotkut naiset pitää hienona eleenä, että mies kysyy isältä "lupaa". Mutta kun ei tunne kysyjän avovaimoa niin vaikea sanoa. Mutta ainakin jos hän on kovin tasa-arvon kannattaja niin kannattaa jättää väliin. Luulen, että suurinosa ei kysele naisen isäpapalta. Ja eihän se ole oikeasti edes luvan kysyminen, koska varmasti naimisiin mennään vaikka isä sanois, ettei käy? Kysytään vaan tavan vuoksi.
Mä en loukkaantuisi asiasta, mutta en ehkä kyllä ilahtuisikaan enkä ainakaan sitä odota.
on tapana panostaa kihlasormukseen miehen kahden kuukauden palkka. Suomessa hyvä jos kahden päivän.
Suosittelisin, että käytte yhdessä katselemassa sormusta, koska harvoin se miehen maku vastaa naisen toiveita. Sitä sormusta on kuitenkin tarkoitus katsella lopun ikäänsä, joten sen on syytä olla mieluisa ja hintaakin voi olla sen verran ettei se heti mene töissä soikeaksi.
Muista kysyä häntä vaimoksesi tai pyytää naimisiin kanssasi. Eikä niin, että kysyt, että "menetkö kanssani kihloihin". Jotkut kysyy niin ja mun mielestä ois selkeempää, jos mies kysyy mua vaimokseen. Kun ei voi olla 100% varma mitä se mies kihlauksena pitää. Tai mä oon kyllä aika varma, että mun avomiehelle se on avioliittolupaus. Mutta on se jotenkin mukavemman kuuloista ja romanttisempaakin, että pyydetään vaimoksi.
Hääpäivä voidaan sopia myöhemmin yhdessä. Ja ihan normaalisti keskustelemalla niin kuin suunniteltas minkä tahansa tapahtuman ajankohtaa. Eli ei tarvitse järjestää mitään "peliliikkeitä".
Onnea!
Itse olin hyvin mielissäni, kun mieheni oli niin fiksu, että kysyi kättäni isältäni. Mielestäni se on hieno perinne eikä millään tavalla naista tai tasa-arvoa alentava. Sormukset ostimme yhdessä kihlauksen jälkeen ja häitäkin aloimme pikkuhiljaa suunnitella melko pian tämän jälkeen..
Kun kerran on niin, että tapa periytyy ajalta, jolloin tytön isä pystyi sanomaan, kuka tytön kihlaa, niin mitä tapa sinun mielestäsi nykyään merkitsee? Olet varmaan teksteistäni lukenut, että minusta tapa halventaa naista. Mitä se tapa sinulle merkitsee, jos se mielestäsi ei halvenna naista? Miksi mies kysyy isältä kihlauslupaa, jos ei siksi, että asia on isän päätettävissä?
Asiahan ei ole isän päätettävissä millään tavoin, enkä usko, että ainakaan minun mieheni kysyi isältäni lupaa, että SAAMMEKO mennä kihloihin. Tottakai saamme aikuisina ihmisinä päättää itse omista asioistamme. Tavassa on ainakin meidän kohdalla kyse lähinnä hyvästä tavasta ja lämpimistä väleistä puolin ja toisin. Luulen, että mieheni on keskustellut isäni kanssa aikomuksistamme ja ylipäätään suhteestamme ja siitä, kuinka paljon hän rakastaa minua jne. Isäni on puolestaan varmaan kertonut kuinka mielissään he ovat suhteestamme.
En tiedä sainko ajatuksiani oikein puettua sanoiksi, mutta pääasia on kuitenkin, etten ajattele asiasta aivan niin jyrkästi, että kyse olisi oikeasti luvan kysymisestä.
Nyt sitten vaikuttaa siltä, ettei miehesi lupaa kysynytkään. Ota tästä sitten selvää... Onhan se nyt ihan eri asia, jos miehesi on käynyt juttelemassa aikeistaan isäsi kanssa. Eihän se ole luvan kysymistä, sehän on vain juttelua. Luvan kysyminen on sitä, että kysytään lupa kosia sinua. Muu juttelu on muuta juttelua.
"Tavassa on ainakin meidän kohdalla kyse lähinnä hyvästä tavasta ja lämpimistä väleistä puolin ja toisin."
Minua edelleenkin kiinnostaa tietää, mitä hyvää joku näkee siinä, että isältä kysytään lupa. Teidän tapauksenne nähdäkseni oli hiukka erilainen, koska miehesi sinänsä kysynyt lupaa.