Kun tuossa puhuttiin huonoista kirjoista niin miten on,kun huomaatte kirjan huonoksi tai TOSI HUONOKSI niin luetteko sen silti loppuun vai jätättekö kesken.
Minulla on itseäni häiritsevä tapa,sen minkä aloitan vien myös loppuun eli vaikka miten tökkii ja yököttää joku opus niin vaikka muiden lukemisten ohessa sen väkisin luen kokonaan.
Liekö sitten piilevää masokismia joka oireilee noin vai silkkaa kovapäisyyttä.
Minulla on itseäni häiritsevä tapa,sen minkä aloitan vien myös loppuun eli vaikka miten tökkii ja yököttää joku opus niin vaikka muiden lukemisten ohessa sen väkisin luen kokonaan.
Liekö sitten piilevää masokismia joka oireilee noin vai silkkaa kovapäisyyttä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
lukea huonoja kirjoja kuten vaikka katsoa huonoja elokuvia. miksei aikaansa mielummin käytä parempien lukemiseen. opiskelu on asia erikseen...
jos ei koskaan lue huonoja kirjoja, ei tiedä, millaista on huono kirjallisuus. Varsinkin jos kirjoittaa itse, olisi hyvä tutustua siihenkin huonoon (tai huonosti kirjoitettuun) kirjallisuuteen, jotta itse välttyisi samoilta virheiltä. Pelkästään hyvää lukemalla ei aina opi tarpeeksi..
koska tuolta kantilta en asiaa ajatellutkaan. kyllä varmasti kirjoittajaa kehittää ainakin...
jos kirja on mielestäni huono, se sama kirja on jollekin toiselle hyvä. sillä lukija lukiessaan kirjaa peilaa tekstiä aina omia kokemuksiaan vasten. eikö se jotenkin näin mene?
sillä jokin kirja, jonka on lukenut nuorena ja tarttuu siihen muutamia vuosia jälkeenpäin, saakin siitä aivan uuden lukukokemuksen.
itselleni kävi niin, että kuvittelin etukäteen Stephen Kingin kirjat roskaksi, ja samaten myös kirjailijan...mutta muutin nopeasti mieleni. Olen sitä mieltä, että mitä enemmän lukee sitä enemmän se avaa omaan itseen uusia polkuja, joita tallata.
Nuorena luin kirjan läpi vaikka hammasta purren; oli minkälaista soopaa tahansa.
Nykyään annan itselleni anteeksi; jos tökkii pahasti 20-50 sivun jälkeen, annan olla.
Annan myös olla, jos puhutaan hunajanvaaleista hiuksista, satiinisesta ihosta (tai lakanoista), Vuitton-laukuista, aurinkokuivatuista tomaateista, oliivinvärisestä ihosta (oliivin? Vihreä tai musta?), seksikkyydestä yms. tyypillisestä amerikkalaisen viihdekirjallisuussoopasta.