tuossa ystäväni saanut länsiylämaanterrierin(narttu)kotiinsa,väliaikaisesti ei pystyy sitä pitämään,hänellä on jo kolme koiraa,eikä pysty tätä ottamaan itse,Nyt kysyisin jotta sopeutuisiko se meille tämä koditon on 6-7votias ja meillä on 5,5vuotias norfolkki joka on aika mustis omistaan,tämä tyttö on niin sulkku,entinen omistaja tylysti sanonut vain jotta ei halua enää pitää koiraa,jos ei kotia löydy lopetus edessä,koira kumminkin terve ja todella rauhallinen,Jos ajattelisin sen ottaa,miten toimia,otanko pikku hijaa sen vai tuonko vain ja annan niiden sopeutua vaan itsekseen.Tämä tyttökoira tuntuu kaipaavan vanhaa kotiaan todella,on aika masentuneen oloinen enkä pääse selvyyteen sen oikeasta luonteesta,se vaan on sillai jotta anteeksi jotta menen tästä.
Kiltit uuma ja hakulinen neuvokaa ja antakaa jotain neuvoja
Olen jo miehenikin saanut ylipuhuttua jankuttamallla,hän on ollut sitämieltä jotta ei enään lisää koiria.Meillä on ollut useampimutta ei ennen hyjättyä raukkaa
Kiltit uuma ja hakulinen neuvokaa ja antakaa jotain neuvoja
Olen jo miehenikin saanut ylipuhuttua jankuttamallla,hän on ollut sitämieltä jotta ei enään lisää koiria.Meillä on ollut useampimutta ei ennen hyjättyä raukkaa
Vastaukset 6
Vanhimmat
meillä on kaksi kotia aikuisena vaihtanutta. Kaikki on mennyt tosi hyvin. Silloin kun Jussin hain, olin kieltämättä aika kauhuissani. Meillä oli silloin vielä vetsku pojat hengissä. Autossa Helsingistä Turkuun mietin olinko haukannut liian suuren palan. Jussi oli voimiensa tunnossa silloin. Iso voimakasluonteinen uros, kunnon kundi eikä mikään silinteri pytty herrasmies.
Kaikki meni kuitenkin aivan loistavasti. Ei tullut yhtään tappelua, eikä ole tullut vieläkään.
Joten yritä ainakin ottaa se kotiisi. Sopeuttamisella pääsee hyviin tuloksiin. Huomio kuitenkin aina ensin se ekaksi tullut eli oma koirasi.
halukas sen ottamaan mutta arveluttaa kun se entinen omistaja ei tahdo mitään tietoja antaa,jos vaan pääsen yhteis ymmärrykseen koiran kanssa otan sen,en tiedä mitään siitä koirasta,eikä ystävättärenikään oikein olosuhteista tiedä mikä mättää kun entinen omistaja ei sitä halua pitää,kannatasiko omalla kustannuksellani ainakin käyttää lääkärissä,olen jo siihen rakastunut vaikka nähnyt vain parikertaa,uskon kyllä että oma koirani hyväksyisi tulokkaan kunhan tajuaa jotta se on aina minulle se ykkös juttu.Olen aina ollut heikkona eläimiin ja koiria ja myös kissoja ollut elämässäni jo vauva iästä asti,olen vaan jotenkin nyt epävarma ja hyvin hämmentynyt.Mutta kirjoitan jos ja kuinka asia etenee,en vaan nyt saa sitä koiraamielestäni ja unet on hulkassa,en tiedä todellakaan mitään sen poloisen taustoista,onko se paperillinen tai mistä tullut ja onko ollut samallla ihmisellä aina HULLUKSI tulen ja pelkään että ehtii joutua jonnekin sopimattomaan kotiin
onko sillä rekkarit?? Jos on niin kai lähetät välittömästi omistaja ilmoituksen kennelliittoon. Ellet tiedä, niin anna lukea siru. Siitä tiedot ainakin saa. Jos niin pitkälle pääset, niin ilmoita koiran kasvattajalle, koiran olevan sinulla.
ONNEA TEILLE MOLEMMILLE.
ymmärtääkseni Westit viedään käsistä, eli kysyntä on aina ollut tarjontaa isompi. Miten rodun pentuvälittäjä, eikö hän voisi kertoa tästä kotia kaipaavasta koirasta??? Se olisi yksi mahdollisuus.
tuli yllätyksenä aikuinen tyttö kaksi viikkoa sitten. Kolme koiraamme reagoivat kukin tavallaan.
Yksi halusi näyttää kappin paikan, toinen tutki haistellen perusteellisesti ja se oli siinä, kolmas otti suojelevan roolin.
Kolmantena päivänä leikki yhden kanssa. Kun viikko oli kulunut oli kuin kotonaan.
Nyt on jo hiukan oppinut lauman tavoille (eteisessä pysähdytään. kuka syö missäkin paikassa jne.).
Ottakaa reppana teille, hyvin menee ihan varmasti.
Tämä meidän reppana nukkui ensimmäiset yöt meidän välissä sängyssä jotta oppi luottamaan heihin ihmisiin. Sitten sille hommattiina oma peti ja pistettiin muiden koirien petien kanssa samaan tilaan.
Hienosti on mennyt ja koirasta näkyy kuinka tyytyväinen se on kun ei tarvitse pelätä. Nöyrinpiä koiria mitä koskaan olen tavannut.
Ihan hyvin se varmaan menee. Mulle kun tuli aikuinen narttu niin se pisti ensitöikseen *köh* vanhemman urokseni järjestykseen. Sitten tutki että minnes sitä on muutettu ja asettui taloksi. Käsittämättömän helppoa. Erikoista oli se että uutta ympäristöä ei juuri arastellut, meihin uusiin ihmisiin oli alussa vähän varautunut mutta sekin meni nopeasti ohi.
En nyt siis sano että kaikkilla menisi näin helposti mutta näin meillä kuitenkin.