50-luvun muurausta?

Tiedän kuka tekee tuollaista, mutta joudut hänet itse etsimään. Tässä tuntomerkit:

1. Noin 40-50v
2. Kova kommunisti
3. Ollut talvi- ja jatkosodassa

Onnistuukohan?

Suomessa on vuosikymmeniä pyritty pääsääntöisesti muurauksen tiilitapettimaiseen tasaisuuteen
sekä materiaaleissa että työsuorituksessa - paitsi jossain ravintolasisustuksissa.

Vanhoissa tiilirakentamismaissa, kuten Englannissa ja Hollannissa näkee tarkoittamaasi
ronskin mehevää muurausjälkeä.
Ikävä kyllä meillä se ei kelpaisi 99%:lle tilaajista ja valvojista.

Ammattitaitoinen ja fiksu muurari tekee kyllä monenlaista käsialaa.
Asiasta täytyy vain sopia ja teettää hänellä mallimuuraus, jonka perusteella
yksityiskohdat ja toleranssit vielä tarkennetaan.

nykyistä puolenkiven tai kolmasosan limitystä. Silloin me käytimme kalkkilaastia ja tiilet olivat ruukintiiltä. Niitä on alettu valmistaa nykyisin uudelleen.

Muurauksessa ei käytetty saumajakoa mutta otettiin langalla ohjaus, että seinästä tuli suora.

Ammattimiehet tekevät tuollaista jälkeä ilman suurempia vaikeuksia nykyisin.

Palkkaa virolaiset tai paremminkin venäläiset ne tekee sen luonnostaan.

oli ,että nurkat muurattiin passilla pystyyn ja välit sitten muurattiin langalla, eli ei siis muurausohjureita.Ja kyllä kaikki muurarit sen osaa tehdä, kun vaan pyytää tekemään.

Mulla on tuon näköinen takka ja seinän pätkä. Ne on tehty pari vuotta sitten. Muurari kun muurari ei muunlaista jälkeä saakkaan aikaan kun on käytetty vanhoja, mutta käyttämättömiä, käsintehtyjä tiiliä. Löysin vanhan tiilitehtaan jäämistön, ja kiviä on vaikka moneen omakotitaloon. Jokainen tiili on hieman erikokoinen, joka suuntaan. Osa tiilistä oli niin vääriä ja halki, että ne odottavat kesägrillin tekijää=)

Takan sisus on toki muurattu uusista tiilistä. Laasti ei ole noin rakeista kun sun kuvassa, vaan on käytetty ihan tavallista ja nykyaikaista laastia. Mutta takka näyttää siltä kun olisi tuossa 50 vuotta seissyt. Eli juuri "minunlaiseni".

Suomenlinnassa tuollaista tuli muurattua paljonkin.

www.terca.fi sieltä julkisivutiilet.

Sanoisin ajan patinaa. Suomen jopa ankarat säät, ovat tuota seinää muovanneet etenkin saumojen osalta. Hienomman kalkkisideaineen tuulet ovat jo vieneet,ja paljastaen kauniit hiekkakivirakeet. 50-luvulla tiilien toleranssit "sentti sinne tai tänne" olivat sallittua. Lahden Sibeliustalon muurauksia entisöidessämme piti palata rakennuksen historiaan. Analysoida laastin koostumusta, ja myös tiilien alkuperää. Laasti osottautui kalkki/sementtilaastiksi. Kalkkihan ei taas ollut tänäpäivänä rautakaupasta saatavaa hienoarakennuskalkkia, vaan paikanpäällä poltettua ja sammutettua kalkkikiveä. Ensimmäinen kysymys, mistä se ihanan rakeinen vanhanajan kalkki. Eestistä olisimme saaneet, mutta päätimme valmistaa itse. Kalkkikiven haimme Iitin takaa olevalta vanhalta hylätyltä kaivokselta, noin kuusi kuutiota. Alkoi ison polttouunin muuraus, ja sen sisuksen täyttö kalkkikivillä koko 20x20. Uuni valmistui isonpiipun viereen Ankkurissa Vesijärvenrannassa. Alkoi poltto, kolme vuorokautta yötä päivää metrisiä halkoja masuuniin. Kolmantena yönä poltto oli kypsää, eriväriset liekit löivät öiselle taivaalle. Sammutus vedellä,karkean seulonta pois siinä se oli, valmis KALKKIPASTA, joka odotti vain sementtiä ja oikeassa suhteessa hiekkaa. Vanhan reseptin mukaan. Muuratessani pyöreää koristeelista mantteli-ikkunaa, entisen Puusepäntehtaan koillisella seinällä, tuolla aidolla kalkkipastasta tehdyllä laastilla. Ajattelin, tästä ei laasti parane. Annoin muurauksen hetken kuivahtaa, pyyhkäisy hennolla harjalla. Totesin... se on siinä, 2097 eroa ei ota selville kuin argeologi. Tiilet muuten olivat Mukkulassa 1900 luvulla toimineesta tiilitehtaasta. Me käytimme Virenojan käsinlyötyjä toleranssi kaksisenttiä....tai enemmän. Museovirasto sai mitä tilasi.

kauhasaumalta eli leikataan vaan muuratessa yli
pursuava laasti kauhan reunalla,tosin aika on
rapauttanut jonkin verran.