puhutaan joissain keskusteluissa halventavaan sävyyn. olen uusi palstalla, en ole löytänyt hänen kirjoituksiaan.
kenestä lissusta
täällä
151228
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Lissu on kutsumanimi yhdelle tai useammlle henkisen tasapainonsa kadottaneelle naishenkilölle (todennäköisesti nainen, kuka sitä koskaan tietää näistä keskusteluista!), joka eri nikeillä kaataa sontaa uusperheiden niskaan - Lissu on se, jonka viesteissä "naikkoset varastavat vaimolta miehen ja lapsilta isän". Mutta Lissu on myös se, jonka vuoksi palstalla on ehdottoman virkistävää käydä arkisen aherruksen lomassa - nauru pidentää ikää :D
..tunnusmerkkejä..
viesteissä puhutaan "sairaista-yksiköistä" eli uusperheistä..
ja "minä ja lapset ollaan pärjätty ilman isän naikkosia"
ja "niitä naikkosia ei lapsien eteen tarvitse tuoda"
mites sitten muuten niitä vaikeita ja mustasukkasia "naikkosia" tai muita vastaavia naishenkilöitä tulis kutsua.itse en luojan kiitos ole tuollaisiin törmännyt mutta voin hyvin kuvitella että siinä voi vähän katkeraksi tulla jos mies jättää ja hommaa heti uuden.hyvähän kaikkien muiden on äitiä syyttää ettei anna lasten tavata isäänsä ja että ei ajattele lasten parasta,mutta useimmissa tapauksissa syypää ja se kuka eilapsia ajattele on ollut huono isä kuka hylkää perheensä.
poikkeukset vain vahvistavat säännön.sehän on vain inhimillistä jos jätetty osapuoli yrittää samalla kun käsittelee vaikeaa asiaa tehdä elämänsä tuhoajalle kiusaa.lapsia siihen ei saisi sotkea mutta joskus se on ainut keinomillä henkisesti vaikeassa tilassa oleva voi saada edes vähän omanarvon tuntoaan takaisin.
joten älkää niitä yksinhuoltajia aina parjatko.jos naikkoset eivät perheensä jättäneen miehen sotkuista ja valheiden kyllästämää elämää kestä niin kuka pakottaa.
kylläpä kuullostaa ihan saarnalta, mutta on jonkun pakko jo näitä jätettyjä heikompia osapuoliakin puolustaa.
onnellinen suurperheen isä vuosimallia 1975
nämä lissut kuvittelee,et uusperheet on aina perheeltä isän (suoraan onnellisesta ydinperheestä) vieneen naikkosen ja miehen suhde..ja näinhän homma ei ole..itse olen se eronnut ja karannut,nykyisin onnellisen ja tasapainoisen uusperheen äiti..miehellä ei ennestään ole lapsia,on vain minun ja meidän.
siinä syy,miksi niin hauskoja ovat lissujen väitteet.
oli juomatta..sori kiroitusvireistä = )
johdu, vaan siitä että kyseisen nimityksen mukaan tuollainen ihminen on jokin outo lumoava voima, mikä napsauttaa miehen irti onnellisesta liitostaan. Ja mieshän on itse tietenkin täysin vastuuton valintaansa, että otti ja lähti. Eli onnellisesta suhteesta joka toimii, mies jota ei vastuuteta ollenkaan omasta valinnastaan, otti ja lähti pahan luomoavan viettelijä-naikkosen matkaan. :D Se huvittaa. Suhteen loppuminen on ensisijaisesti siinä suhteessa olleiden ihmisten hartioilla, toisinaan toinen on "syyllisempi" kuin toinen, mutta jos ihmiset siihen jäävät junnaamaan, voidaan hiuksia halkoa loppu ikä.
"Lissut" esittävät jokaisen uusperheeseen ryhtyvän naisen olevan noita naikkosia, eli omaan pikku maailmaan ei mahdu kuin yksi itse koettu todellisuus, kuinka itselle on käynyt, ja siitäkin totuudesta tietenkin Lissukka esittää vain sen oman puolensa. Asiat eivät koskaan ole niin mustavalkoisia.
eikös ne suhteen ylä- ja alamäet ole vain kestettävä....kunnes kuolema meidät erottaa...sen pitäisi pitää paikkansa vaikkei naimisissa oltaisikaan.lapset sitovampi juttu kun avioliitto.lasten paras ei yleensä ole ero.poikkeuksia on aivan varmasti ainakin väkivalta ym tapaukset.ja on muutenkin tyhmä tuomita ketään tai olla muuten vaan ilkeä oli sitten ex tai nykyinen.ja nämä naikkoset ovat kyllä syyllisiä eroon jos ovat tietoisesti naimisissa tai avosuhteessa olevan miehen kanssa kulkemaan.
tai eivät ole miestä jättäneet kun on selvinnyt että on naimisissa ja sama koskee vastaavan laisia miekkosia jotka pokaavat varattuja.
eikä naikkosten jamiekkosten parane ryhtyä puollustelu kannalle että ei mies enään rakastanut vaimoaan ym sillä itselleen voi uskotella mitä haluaa mutta ei kannata sitä koko mailmalle yrittää selittää.ei pahalla kenellekkään
suurperheen isä 1974
heh heh eipäkirjotella toisten nimillä muka!!!
olisi, ei olisi niitä erojakaan näin paljon. Jostainhan ne aina kuitenkinilmestyy.
Eräs lehti lööpittää, kuinka tämä uusi tangokuningatar Kati Fors, vai kuka hän nyt olikaan, ,vei perheestä miehen, ja mies jätti vaimon ja lapset, ihan tosta noin vain. Ja kuin iloinen tämä laulajanainen nyt onkaan, kun sai sen perheellisen miehen. Eikä kuulemma tunne yhtään tuskaa, naimisiinkin aikoo mennä. Arvata vaan saattaa miltä tuntuu vaimosta ja lapsista.
Ei ne viemis jutut ihan tuulesta temmattuja ole!
kuitenkin suurinosa uusperheistä kasaantuu vasta vuosia edellisen perheen "hajoomisen" jälkeen..vai onko tuo minun "miekkonen" syypää siihen et erosin esikoisen isästä 5v ennen seurustelumme alkua..
täällä kun ei nähtävästi tajuta,et uusperheitä on just niin montaa erilaista,kuin on niitä perheitäkin...
kaikilla oma tarinansa,omat vikansa ja omat vahvuutensa..
yleistäminen on ääliömäistä ja lapsellista.
valitettavan totta, ja järkyttävää kenen kohdalle se sattuu! Ei olisi ikävöiviä lapsia ja kaipaavia vaimojakaan, jos erot olisivat yhdessä harkittu.
Se on sitten ero asia kun eroon ajaudutaan, ja yhdessä päätetään jatkaa kumpikin omilla tahoilla, ja ollaan läpi käyty kaikki mahdollisuudet ja yhdessä putiu eron syyt, mutta se on järkyttävää, että joku kehtaa kiilata siihen väliin. Vaikkei sitä moni usko, mutta joskus jos omalle kohdalle sattuu, luulempa että ajatukset muutuu, ja huomataan, että kyllä kolmas on joksus syy eroonkin!
Juuri noinhan asian pitäisi mennä. En väitä etteikö kuvaamallasi tavalla toimiva mie´kkonen tai naikkonen olisi myöskin syyllinen moraalittomaan toimintaan, mutta vastuussa hän ei ole siitä kenellekään muulle kuin itselleen. On naurettavaa väittää, että hän olisi syyllinen toisen tekemään valintaan eli perheellisen tekemään eropäätökseen. Se perheellinen itse on päätöksensä tehnyt. Ja mitä varmimmin olisi aivan sama, kuka se naikkonen/miekkonen siinä ohessa olisi ollut, saman päätöksensä olisi tuo omista teoistaan vastuullinen ihminen tehnyt.
On typerää selittää vastuun kuuluvan ulkopuoliselle. Naikkonen/miekkonen elää itsensä kanssa ja potee omia syyllisyyksiään, perheellinen pettäjä taas on vastuussa myös perheelleen. Minkä takia hän on päättänyt lähteä suhteestaan, on hänen aivoituksiensa tulosta. Jos puoliso ei ole samalla viivalla - mistä se kertoo? Ettei olla puhuttu tarpeeksi? Ettei ole todellista suhdetta? Että pettäjäksi ryhtynyt oikeuttaa pettämisensä kokemallaan laiminlyönnillä eikä jaa sitä puolisonsa kanssa kuten kuuluisi, vaan hakee "oikeutetun" lohdun muualta? Että pettäjällä on pissaa päässä?
Toimiva ja onnellinen suhde on suhde, joka kestää myös jokaiseen parisuhteeseen kuuluvat alamäet. Jos alamäkiä ei kestetä vaan lähdetään pettämään, on kysymys joko suuremmasta ongelmasta kuin toinen on voinut ymmärtää tai pettäjän tien valinnut ei ole riittävän aikuinen käsitelläkseen negatiivisia asioita elämässään rakentavalla tavalla.
Ei millään pahalla myöskään!
Hahhahaa... Näköjään joku on taas yrittänyt olla itseäänkin ovelampi, hupaisaa.
Olen monta kertaa koittanut kysyä, mutta koskaan ei ole vastattu. Mikä olisi sitten tämän naikkosen määritelmä? Onko jokainen uusperheessä oleva äitipuoli naikkonen? Huolimatta siitä, onko edellisen liiton kariutumisesta aikaa vaikka 5 vuotta, kun he ovat tavanneet?
Täällä tuntuu, että kaikki kuvittelevat uusperheiden syntyneen uskottomuudesta. Tälläistähän varmaan esiintyy, mutta vaikea itsellä suhtautua tuohon yleistykseen, sillä itse tuomitsen yhtä lailla pettämisen. Omassa tapauksessani miehen edellisessä liitossa ex-vaimo oli se, joka petti ja jätti. Lasta mies ei hyljännyt, vaan lapsi jäi hänelle ja hän on se yksinhuoltaja.
Joskus vain valitettavasti täälläkin se sukupuoli määrää suhtautumisen, vaikka mies on yksinhuoltaja ja nainen oli se joka petti. Jännää tässä on se, että mies ei ole katkera sille "miekkoselle", joka ei tosin ole edes kuvioissa enää.
Tämä on harmittavaa, että täällä halutaan pistää kaikki yhteen lokeroon. Jos miehen ex on todellakin kiristää lapsilla/ei välitä lapsista, niin se otetaan sillä tavalla, että kaikkia exiä ja äitejä solvataan. Vaikka tiedetään hyvin ettei se tarkoita muuta, kuin että se yksi ihminen on sellainen kuin on. Kyllähän äidit yleensä pitää väkivaltaista äitiä huonona, vaikka itsekin äiti sattuu olemaan. Myöskään kaikki exät eivät ole hirvimyksiä, täälläkin on astunut esiin niitä fiksuja tapauksia. Ja myöskään se, että uusperheessä sillä miehellä on lapsia edellisestä liitosta ei tarkoita sitä, että suhde olisi saanut alkunsa uskottomuudesta.
On tosiasia, että nykyisin nainen tekee perheessä useimmiten eropäätöksen. Mukana ei tarvitse olla toista miestä/naista, pettämistä, väkivaltaa, alkoholia, vaan nainen yksinkertaisesti on tyytymätön elämänsä laatuun. Usein siinä käy siten, että nainen siirtää miehen ulkoruokintaan, heittää armosta kalsarit mukaan muovikassissa pitäen lapset, talon ja tavarat.
Mikäli eron syynä oli tosiaan vain rauhattomuus, levottomuus, tunne siitä, että on jäänyt jotain kokematta, nainen saattaa tulla katumapäälle ja silloin alkaa naikkostelu. Mutta nainen saattaa myös olla tyytyväinen päätökseensä, tuntee todella elävänsä täyttä elämää.
Ja sitten tuo toinen väite, että ensimmäinen liitto on ainoa oikea ja muut ovat särkyneen sydämen paikkailua. No, jollakin on, mutta oman kokemukseni mukaan (naisten avioeropäätökset siis ovat tilastofaktaa, tämä seuraava on omia päätelmiäni elämää seuranneena keski-ikäisenä) kokemukseni mukaan ensimmäiseen liittoon aika usein syöksytään nuorina ja NIIIIIIN rakastuneina, ehkäpä "pakottavista syistä". Nuori ihminen kasvaa ja jonain hetkenä huomaa, että jakaa asuntonsa ja elämänsä ventovieraan kanssa. "Kasvoimme erillemme" on ikivanha kulunut fraasi, mutta se ON TOTTA! Ja kun tämä liitto on purkautunut ja aikuisena, henkisesti kypsänä (kypsempänä) lähtee kulkemaan elämänsä polkua vapaana, on todennäköisempää kohdata Se Oikea, jonka kanssa on todella valmis jakamaan elämänsä ja hammasmukinsa kunnes tuoni kohtaa.