Olen ollut pari vuotta sosiaalitoimiston asiakkaana. Lopetin silloin koulun käymisen sosiaalisten vaikeuksien vuoksi, olisi siis alkanut kolmas vuosi ammattikoulussa. Sosiaalitoimistossa käymiseni syy oli toimeentulotuen saaminen. Kelan antama tuki oli niin pieni, että oli pakko mennä sossuun. Asuin silloin vanhempieni luona ja ikää oli juuri tullut 18. Vanhempani olivat jo valmiiksi toimiston asiakkaita ja minuun suhtauduttiin hyvin, sillä he tiesivät taustoistamme. Vanhemmat ovat hyviä selittämään ja minun ei tarvinnut sitten niin paljoa selitellä.
Ensin olin uusien asiakkaiden tiimissä, jossa oli aika pilkunviilaaja työntekijä, ei antanut kuin sen mitä on välttämätöntä ja vähensi tukea täysimääräisesti, koska olin joutunut myymään tietokoneeni saadakseni rahaa elämiseen. Sitten siirryin vakioasiakkaiden joukkoon. Silloin minulle sattui juuri valmistunut, maaseudulta kotoisin oleva nuori naistyöntekijä, joka oli empaattinen ja oli kiinnostunut asioistani, muistakin kuin opiskeluun liittyvistä, kavereista, kaikesta muusta. Hänellä oli mukava käydä vuoden ajan ja hän olisi myöntänyt tukia enemmänkin. Hänen kannustamanaan itsenäistyin vanhemmistani, jolla oli pahoja elämänhallintaongelmia alkoholin takia. Johtuiko kenties hyvä suhtautuminen siitä, etten siihen aikaan opiskellut, vaan olin työpajaharjoittelussa.
Pahaksi onneksi löysin asunnon viime vuoden kesän lopussa pienemmästä kunnasta, jossa oli aivan eri meininki. Ilmeisesti kunnan rahansäästötoimenpiteiden takia toimisto oli erittäin ankean näköinen. Lisäksi työntekijä oli todella vihainen, että ylipäätään menin hakemaan toimeentulotukea. Kohteli minua pummina ja tenttasi monta kertaa ”mistä sait tietää toimeentulotuesta?”. Jännitin kovasti käyntejä joka kerta ja olin ahdistunut. Vähitellen työntekijä alkoi olla asiallisempi, mutta ei kuitenkaan myöntänyt mihinkään ylimääräiseen tukea. Valitti, että toimeentulotuki ei ole tarkoitettu opiskeluun, olisiko siis pitänyt olla työtön että sitä olisin saanut. Teki mieli alkaa työttömäksi, kun silloin ei sitä opintolainaakaan olisi tarvinnut ottaa.
Toisessa kunnassa jonkin aikaa asuttuani muutin takaisin kotikaupunkiin, mutta eri piiriin. Täällä meininki oli yhtä ankaraa, sanoivat edelleen ettei toimeentulotuki ole tarkoitettu opiskeluun ja leikkasivat mielivaltaisesti -20% parilta ensimmäiseltä kuukaudelta, koska en ollut hakenut osa-aikatyötä illoiksi. Tätä ehtoahan minulle ei kerrottu etukäteen. En saanut edes aikaa sosiaalityöntekijälle ennen kuin neljättä kuukautta asiakkaana oltuani. Vielä en tiedä millainen työntekijä minulle sattuu, mutta toivottavasti asiallinen. Tekisi mieli takaisin ensimmäiseen piiriin, mutta ei huvittaisi muuttaa sen takia.
Nämä rasittavat sosiaalityöntekijät ovat syynä siihen, että jatkuvasti mielessä pyörii opiskelujen keskeyttäminen, sillä silloin niukan toimeentulotukinormin saisi ilman lainanottoa. Sitäkö ne työntekijät haluavat? Kun en töitä kuitenkaan saa, olen yrittänyt kovasti saada, niin pitäisi kai sitten alkaa työttömäksi. Sitten olisin ainakin tarpeeksi säälittävä näille työntekijöille, että voisivat antaa minulle tukea ja kaikkea. Tarvitsisin vain huonekaluja, mutta kun tuntuu niiden saaminenkin olevan mahdotonta. Mielestäni minä olen aina ollut asiallinen asiakas, ehkä aika hiljainen ja en kovin vaativa, ehkä pitäisi olla vaativampi? Mutta siitä nämä työntekijät tuntuvat raivostuvan, että asiakkaalle ei riitä armopalat, vaan että hänkin tietää oikeutensa.
Ensin olin uusien asiakkaiden tiimissä, jossa oli aika pilkunviilaaja työntekijä, ei antanut kuin sen mitä on välttämätöntä ja vähensi tukea täysimääräisesti, koska olin joutunut myymään tietokoneeni saadakseni rahaa elämiseen. Sitten siirryin vakioasiakkaiden joukkoon. Silloin minulle sattui juuri valmistunut, maaseudulta kotoisin oleva nuori naistyöntekijä, joka oli empaattinen ja oli kiinnostunut asioistani, muistakin kuin opiskeluun liittyvistä, kavereista, kaikesta muusta. Hänellä oli mukava käydä vuoden ajan ja hän olisi myöntänyt tukia enemmänkin. Hänen kannustamanaan itsenäistyin vanhemmistani, jolla oli pahoja elämänhallintaongelmia alkoholin takia. Johtuiko kenties hyvä suhtautuminen siitä, etten siihen aikaan opiskellut, vaan olin työpajaharjoittelussa.
Pahaksi onneksi löysin asunnon viime vuoden kesän lopussa pienemmästä kunnasta, jossa oli aivan eri meininki. Ilmeisesti kunnan rahansäästötoimenpiteiden takia toimisto oli erittäin ankean näköinen. Lisäksi työntekijä oli todella vihainen, että ylipäätään menin hakemaan toimeentulotukea. Kohteli minua pummina ja tenttasi monta kertaa ”mistä sait tietää toimeentulotuesta?”. Jännitin kovasti käyntejä joka kerta ja olin ahdistunut. Vähitellen työntekijä alkoi olla asiallisempi, mutta ei kuitenkaan myöntänyt mihinkään ylimääräiseen tukea. Valitti, että toimeentulotuki ei ole tarkoitettu opiskeluun, olisiko siis pitänyt olla työtön että sitä olisin saanut. Teki mieli alkaa työttömäksi, kun silloin ei sitä opintolainaakaan olisi tarvinnut ottaa.
Toisessa kunnassa jonkin aikaa asuttuani muutin takaisin kotikaupunkiin, mutta eri piiriin. Täällä meininki oli yhtä ankaraa, sanoivat edelleen ettei toimeentulotuki ole tarkoitettu opiskeluun ja leikkasivat mielivaltaisesti -20% parilta ensimmäiseltä kuukaudelta, koska en ollut hakenut osa-aikatyötä illoiksi. Tätä ehtoahan minulle ei kerrottu etukäteen. En saanut edes aikaa sosiaalityöntekijälle ennen kuin neljättä kuukautta asiakkaana oltuani. Vielä en tiedä millainen työntekijä minulle sattuu, mutta toivottavasti asiallinen. Tekisi mieli takaisin ensimmäiseen piiriin, mutta ei huvittaisi muuttaa sen takia.
Nämä rasittavat sosiaalityöntekijät ovat syynä siihen, että jatkuvasti mielessä pyörii opiskelujen keskeyttäminen, sillä silloin niukan toimeentulotukinormin saisi ilman lainanottoa. Sitäkö ne työntekijät haluavat? Kun en töitä kuitenkaan saa, olen yrittänyt kovasti saada, niin pitäisi kai sitten alkaa työttömäksi. Sitten olisin ainakin tarpeeksi säälittävä näille työntekijöille, että voisivat antaa minulle tukea ja kaikkea. Tarvitsisin vain huonekaluja, mutta kun tuntuu niiden saaminenkin olevan mahdotonta. Mielestäni minä olen aina ollut asiallinen asiakas, ehkä aika hiljainen ja en kovin vaativa, ehkä pitäisi olla vaativampi? Mutta siitä nämä työntekijät tuntuvat raivostuvan, että asiakkaalle ei riitä armopalat, vaan että hänkin tietää oikeutensa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllä, sosiaalitoimistossa asioidessasi sinun pitää tietää oikeutesi ja olla asioista perillä.
Itsekin olen joutunut peräämään rahojani, jotka minulle tässä elämäntilanteessa kuuluisi useaan otteeseen.
Jos et VAADI sinulle kuuluvia tukia, niitä ei sinulle myöskään anneta, kaikessa missä sosiaalitoimistot voivat säästää, he myös säästävät. Se on toimiston politiikka.
Olen itse kuitenkin sitä mieltä, että jos sinulla ei edes huonekaluja ole ja et vanhemmiltasi saa rahaa niiden ostoon,
niin sossun pitäisi kyllä kartoittaa tilanteesi
ja antaa harkinnanvaraista tukea.
Muista, että KOSKAAN EI HAITTAA KYSYÄ! Se on heidän työtään.
Mitä taas tulee sosiaalityöntekijöihin, veikkaan, että monet heistä ovat joutuneet katselemaan edessään niin usein alkoholisteja ja pummeja, että he eivät edes ajattele, että muunlaisia ihmisiä maailmassa onkaan, siitä heidän ikävä suhtautumisensa "asiakkaisiin".
Minunkin kohdallani vasta muutaman käyntikerran jälkeen työntekijät ovat alkaneet suhtautuneet asiallisemmin minua kohtaan.
Älä kuitenkaan hyvä ihminen keskeytä opiskelujasi näiden tukiaisten saamisen vuoksi!
Varsinkaan jos opiskelet alaa, josta olet aidosti kiinnostunut.
Muuten saattaa olla vaarana, että jäät pitkäaikaistyöttömäksi ja sossun asiakkaaksi koko loppuelämäksesi.
Tällä hetkellä tukiaiset voi tuntua isoilta opintotukeen nähden, mutta entäs sitten muutaman vuoden päästä?
Ystäväsi ovat valmistuneet, saaneet työpaikan alaltaan tai jostain muualta ja sinä vaan juokset sossussa tukien perässä.
Kannattaa myös tarkkaan harkita sitä lainanottoa, niin ettet sentään nälkää joudu näkemään, jos et ole osa-aikatöihin halukas.
Vertaile eri pankkien mahdollisuuksia ja takaisinmaksuaikatauluja ja mieti asiaa.
Ei se tarkoita että sinun olisi pakko ottaa lainaa vaikka näin teetkin.
On nimittäin ihan totta, että sossu ei mielellään myönnä opiskelijoille tukia, sillä heillä on mahdollisuus opintolainaan.
Sossu on vasta VIIMEINEN vaihtoehto.
Jaksamista sinulle.
Sossusta saat rahaa opiskellessasi vain siinä tapauksessa, jos laina on nostettu tai et lainaa luottohäiriön vuoksi saa. Jos lainaa ei suostu, nostamaan se lasketaan toimeentulotuen normiin.