Onko kukaan jaksanut lukea Marquesin Sadan vuoden yksinäisyyden? Itse olen tankannut sitä jo vuoden päivät, enkä suoraan sanottuna tajua siitä hölkäsen pölähtävää. Välillä hienoja kohtia, mutta kokonaisuus jää, sanoisinko, utuiseksi.
Sadan vuoden yksinäisyys
hidastelija
5668
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse luin sen teininä, tuollaiset 15 vuotta sitten. Odottelee hyllyssä uusintaa joka tulee sitten joskus.
Kyllä sen ainakin minä jaksoin lukea. Päivä kai siihen meni, ehkä kaksi. Siihen aikaan tuli luettua hieman enemmän (ja nopeammin). :)
mytologiaa kommunismia. Sellaisen käsityksen sain, kun luin sen 70-luvulla. Vaikeasti aukeava juttu koko Macondo. Parhaiten koko kirjasta jäi mieleen kääntäjä Matti Rossin stalinistinen esipuhe.
On aika erikoinen kirja. Pohjalla totta, sillä kirjahan kertoo United Fruit Co:n todellisista toimista banaanivaltiossa. Ihmisiä tapettiin ja rääkättiin, siitä on mustaa valkoisella vaikka miten. Marquesin henkilöt ovat aivan ihania karikatyyreja, vaikka tunnelma koko kirjassa on vähän unenomainen.
Ehkä kirja aukeaisi paremmin, jos hankkisit vähän faktatietoa.
Parhaita lukemiani kirjoja. Sekä mies- että naiskuvaus valloittavaa, värikästä... Luin eka kertaa teini-iässä, sittemmin vielä useita kertoja. Kiitos muuten pukkauksesta, taidanpa ottaa sen (taas) kesälukemistooni!
Juu...tulipa tuossa ihan kuukausi sitten kyseinen teos luettua ja täytyy myöntää, että jotkut sivut luin niin sanotusti pikaluvulla eli hieman silmäillen. Tällaisia kirjoja lukiessa tulee aina sellainen olo, että pitäisikö tätä nyt osata tulkita jotenkin hienolla tavalla. Suoraan sanottuna en minäkään varmaan Sadan vuoden yksinäisyyttä täysin ymmärtänyt, mutta ei se tarkoittanut, etten muutamaa tylsää kohtaa lukuunottamatta olisi sen lukemisesta nauttinut.
Macondo paikkana oli mielestäni äärimmäisen kiehtova ja henkilöhahmot mielenkiintoisia. Aina kun sukuun syntyi (tai ilmestyi) uusi jäsen aloin jo malttamattomana odottamaan, kuinka surkean tai ironisen lopun hän tulisi saamaan. Erityisesti huomioni kiinnittyi siihen, että Macondo ja sen asukkaat olivat hyvin realistiseen tyyliin kuvattu, mutta silti romaani ei ollut aivan jyrkästi todelliseen elämään kiinnittynyt. Myöhemmin äidinkielen tunnilla törmäsinkin kyseisen kirjan kohdalla termiin maaginen realismi, eli ei kai tulkintani sitten aivan metsään mennyt.
Minä kyllä jo vuoden jälkeen luovuttaisin. Jos ei kiinnosta niin turha yrittää väkisin.