Päiväkotilapsi on jopa sata päivää sairaana vuodessa
Pienen päiväkodikkaan elämä kuluu surullisen suurelta osin nuhassa, yskässä, kuumeessa, ripulissa tai jossain muussa taudissa. Alle 3-vuotiaalla tarhankävijällä on sairausoireita keskimäärin 100 päivää vuodessa.
Tämä on lähes kaksi päivää vuoden jokaisena viikkona tai vaihtoehtoisesti yli kolme kuukautta yhteen menoon huonoa ja hankalaa oloa.
- Olen tuttavien kautta päässyt seuraamaan tällaisten infektiokierteeseen joutuneiden lasten perheiden elämää ja se on kovaa, peruspalveluministeri huomauttaa.
Alle 3-vuotiailla päiväkotilapsilla on keskimäärin kymmenen nuhakuumeen tapaista hengitystietulehdusta ja ripulitautia vuodessa. Tämä on yli kaksi kertaa enemmän kuin kotihoidossa olevilla lapsilla.
Joka viidennen flunssan jälkitautina lapsi saa lisäksi välikorvantulehduksen. Niihin määrätään Suomessa puoli miljoonaa antibioottikuuria vuodessa.
Suomalaislapset ovat antibioottien suurkuluttajia.
Pienen päiväkodikkaan elämä kuluu surullisen suurelta osin nuhassa, yskässä, kuumeessa, ripulissa tai jossain muussa taudissa. Alle 3-vuotiaalla tarhankävijällä on sairausoireita keskimäärin 100 päivää vuodessa.
Tämä on lähes kaksi päivää vuoden jokaisena viikkona tai vaihtoehtoisesti yli kolme kuukautta yhteen menoon huonoa ja hankalaa oloa.
- Olen tuttavien kautta päässyt seuraamaan tällaisten infektiokierteeseen joutuneiden lasten perheiden elämää ja se on kovaa, peruspalveluministeri huomauttaa.
Alle 3-vuotiailla päiväkotilapsilla on keskimäärin kymmenen nuhakuumeen tapaista hengitystietulehdusta ja ripulitautia vuodessa. Tämä on yli kaksi kertaa enemmän kuin kotihoidossa olevilla lapsilla.
Joka viidennen flunssan jälkitautina lapsi saa lisäksi välikorvantulehduksen. Niihin määrätään Suomessa puoli miljoonaa antibioottikuuria vuodessa.
Suomalaislapset ovat antibioottien suurkuluttajia.
Vastaukset 50
Vanhimmat
Ongelma on siis tiedossa, nyt ei muuta kuin ratkaisemaan sitä.
Samassa uutisessa tosin jo kerrottiin miten asia suurimmaksi osaksi korjautuu: pestään kädet kunnolla ja usein.
Lastentarhan työntekijät, isät ja äidit nyt reippaasti opettamaan ja kannustamaan lapsia käsienpesulle. Yhteisillä käsienpesutalkoilla saadaan päiväkotilasten sairaspäivät minimiin!
Käsienpesu on hieman samanlainen kuin roskien lakaiseminen maton alle. Tottakai oma merkityksensä on käsienpesulla, muttei se sairasteluja lopeta, jos niin olisi, käsiä olisi pesty jo kauan sitten ja jatkuvasti, kyllä sairastelut kuuluu sairastaa, ne ovat aina riesanamme ja lisää uusia sairauksia on jo lentämässä meitä kohti.
Meillä desinfioidaan kädet niin aikuisten kuin lastenkin(myös ihan pienten)mennen tullen. Meillä onkin talven aikana infektiot olleet tosi vähäisiä. Silmätulehdus kierre saatiin loppumaan eikä nenät vuoda yhtä paljon.
Käsien pesu ehdottoman tärkeää, käsidesit hyvä lisä.. Mutta tärkein olisi se et vanhemmat tajuaisivat pitää ne kipeät lapset kotona, eli yksi kuumeeton, ripuliton päivä jne.. että lapsi olisi oikeasti terve tullessaan hoitoon takaisin tai ettei syötetä kuumetta alentavia (näinkin on käynyt) ja ihmetellä et aamulla oli ihan kunnossa!!! Loppupeleissä tulisi vähemmän sairauspäiviä kun lapsi olisi terve hoitoon tullessaan ja ei saisi sit kaikkia muitakin tauteja puolikuntoisena ilman vastustuskykyä..
Toinen mikä oli myös jutussa, niin ryhmäkoot pienemmiksi. Ei tarvitsisi hlökunnankaan tulla sairaana/puolikuntoisena töihin, kun ei tarvitsisi miettiä kui pärjäävät valtavan lapsilauman kanssa..
suuri syy sairastavuuten on just tuo mainitsemasi juttu, kun lapset tuodaan tosi kipeinä päiväkotiin. Yö on oksennettu, mutta ammulla tuodaan kuitenkin. Kun soitetaan työpaikalle, että laatta lentää niin kysymys kuuluu: pitääkö se pois hakea? Ja hakemaan tullaan vasta työpäivän jälkeen.
Ja eihän sitä kuumettakaan aamulla ole, kun on suppoa työnnetty takapuoleen aamuyöstä.
Kun kaikki tajuaisivat järjestää lapsensa hoidon TERVEEKSI asti kotona, niin voisipa joskus itsekin päästä vähemmillä sairasteluilla.
Bakteerit
PESKÄÄ KÄSIÄNNE IHMISET
Hmm...tartuntateitä on lukuisia muitakin kuin käsien kautta tarttuva. Pisaratartuntana leviää kaikki hengitystieinfektiot ja valtaosat rokoista. Näihin ei auta käsienpesut tai vastaavat. Vatsataudit ovat oikeastaan ne ainoat käsien ja kosketuksen kautta leviävät.
Jos mietitään miten lähekkäin lapset touhuavat päiväkodeissa, niin pisaratartuntaa on lähes mahdotonta välttää. Ainoa keino on pitää tartuttavat lapset poissa piväkodeista niin kauan kun he tartuttavat, mutta itämisajat ovat niin lyhyet monilla taudeilla että siinä vaiheessa kun ensimmäiset oireet tulevat on jo ehditty tartuttaa. Joten niin tai näin...aina tarttuu.
Käsienpesun opettaminen on muuten kyllä todella tärkeä juttu, mutta perinteisten räkätautien ja niiden jälkitautien ehkäisyssä lähestulkoon tehoton.
Tässä yhden totuuden maassa toivotaan nyt sitten, ettei yletön käsienpesu tuota bakteerikammoisia neurootikkoja pikku taaperoista. Fyysisen terveyden ohella henkinen puoli on kanssa tärkeetä.
Olen ehdottomasti samaa mieltä. Yksi TERVE päivä (= väh. 24 tuntia) kotona!
Kuinka monesti on käynyt meilläkin niin että muutaman kuumepäivän jälkeen illalla lapsi on "terve" (eli ei kuumetta) hätäisin veisi seuraavana päivänä eskariin, mutta yllätys yllätys seuraavana päivänä puolen päivän aikoihin kuume nousee uudelleen. Jos lapsi olisi viety esikouluun(tai hoitoon) olisi tuon päivän aikaan saanut tartutettua ainakin 5 muuta lasta.
Tiedän toki että työnantaja ei anna kuin 3 palkallista vapaapäivää lapsen hoitoa varten, MUTTA saa sitä olla poissa pitempäänkin lapsen sairauden takia, mutta palkattomana. Jos kaikki malttaisi pitää lapsen kotona tuon vaaditun 1 terveen päivän vähenisi lasten sairastuminen ainakin kymmenesosaan! En ymmärrä eikö vanhemmat tiedä tätä vai onko 1-2 päivää palkatonta vapaata niin mahdoton ajatus?
Soittaessani esikouluun ettei poikani tule ennen ensiviikkoa, koska ei ole ollut 1 tervettä päivää flunssan jälkeen, henkilökunta oli hyvillään! Terve lapsi on aina terve lapsi! Ja tauditkaan ei tartu niin helposti. Pitkän flunssan jälkeen jälkitautien riski kun kasvaa.
Jos lapset opii jotain tarhassa, niin pesemään käsiä.
Tiedän useita kotihoidossa olevia muksuja, jotka eivät pese käsiään edes vessa käydessä.
Minä taas en tiedä yhtään kotihoidossa olevaa lasta, joka ei pese käsiään. On varmaan sitten paljon kiinni siitä, minkälaisissa porukoissa itse liikkuu. Eli minkälaisia perheitä tuntee.
Kyllä minun tuttuni opettavat lapset jo pienestä pitäen pesemään kätensä esim. vessassa käydessään.
Kyllä se taitaa olla niin, että ne lapset, joiden ei kotona tarvitse pestä käsiään, eivät sitä kotona välttämättä tee, vaikka päiväkodissa pesisivätkin. Ja jos kotona opitaan pesemään kädet, se luonnistuu sitten muuallakin. Kotoa ne käytöstavat lähinnä opitaan. Vanhemmat se suurin esimerkki lapselle ovat.
Tietty, mutta tarhassa lapsi oppii pesemään käsiään, vaikka vanhemmat eivät sitä kotonaan tekisi. Kotihoidossa olevasta lapsesta onkin hyvä seurata kodin tapoja ;)
ja kaikesta tästä huolimatta vanhemmat haluavat ehdoin tahdoin lapsensa päiväkotiin hakemaan virikkeitä ja ikäistään seuraa olivat vanhemmat kotona tai töissä.
Päiväkodit pursuavat lapsia ylipaikoilla, mutta aina vaan tulijoita on lisää, eikä vanhempia hoidon hakuvaiheessa huoleta yhtään millainen ryhmäkoko tai aikuisten määrä on ja kuinka monella on korvakierrettä tms.
Hakuvaiheessa vaan ei kuunnella mielipiteitä eikä vaihtoehtoja... "meill'on oikeus päivähoitoon" runnotaan vaan läpi vaikka väkisin. Sitten kun on oltu muutama kuukausi hoidossa, unohdetaan oma hakuvingunta ja aletaan valittamaan ryhmäkoosta ja alati vaihtuvista hoitolaisista ja henkilökunnasta.
Tää on kuulkaa tällaistakin ainaista kierrettä näin päivähoitohenkilökunnan silmistä päin katsottuna.
Täälläkin on purnattu sitä miten vanhemmat tuo flunssaoireisia lapsia hoitoon... Miten kukaan voi olla sataa päivää pois töistä ja hoitaa lasta kotona aina kun hänellä on oireita?
Mitä antibiottteihin tulee, niin niitä käytetään suomessa vähän, verrattuna moniin muihin maihin. Meillä se on sentään resepti lääke.
Mennään puolikuntoisina töihin ja näin altistetaan jatkuvasti tartunta mahdollisuus.
Ensin isot edellä sitten pienet perässä, eikö?
Ongelma ei ole vain päiväkodeissa vaan ihan joka paikassa missä liikkuu suuria ihmismääriä.
Mitä tulee suurkulutukseen antibiooteissa niin siihenkin on syyllisiä vanhemmat jotka luulevat että joka nuha kuume hoituu sillä ja käydään lääkärissä ja lapsi pian päiväkotiin ja kouluun kuin myös aikuiset töihin, näin kierre on valmis.
alkuperäisen viestin saamista kommenteista. Kaikki puhuvat mitättömistä yksityiskohdista, kuten siitä, miten paljon käsien pesu vähentää sairastamista.
Selvityksessä todettiin, että päiväkotilapset sairastavat n. 100 päivää vuodessa. 100 päivää on KOLME JA PUOLI KUUKAUTTA. Kotona hoidettaviin sairaspäivien määrä on 2,5 kertainen.
Eikö kukaan teistä kykene ajattelemaan lapsen etua?
Jos aikuinen vietäsiin niin epäterveelliseen työpaikkaan tai muuhun laitokseen laitokseen, jossa hänen terveystilansa romahtaisi vastaavalla tavalla, joutuisi työpaikka nopeasti oikeustoimien kohteeksi. Kun kyse on "vain" lapsista, levitellään käsiä ja puhuen niiden pesemisestä!
Eikö ole enemmän kuin selkeätä, että jo terveyden vuoksi lapset tulee hoitaa kotona?
Eikö jokainen äiti ja isä huomaa, että heidän vastuullaan on aikuisista riippuvaisia lapsia?
Tiedetään tietyisti, että palkat ovat pienet ja on "pakko" maksaa asuntolainaa. Entäpä jos päättäisimme jakaa yhteisen varalliuutemme toisin. Entäpä jos päättäisimme jakaa sen enemmän lasten ja vanhempien hyväksi? Entäpä jos ottaisimme elämämme omiin käsiimme ja muuttaisimme sitä?
Miksi meidän pitäisi yhteiskunnan varoilla tuottaa pienipalkkaista eli halpaa työvoimaa työmarkkinoille varsinkaan jos se tapahtuu lasten terveyden kustannuksella?
Niitä vuosia, jotka äiti menettää päiväkodille, ei takaisin saa.
Luulen että tilanne on jo työelämässä tuo, eli suurilla työpaikoilla kulkevat sairastavat paljon enemmän, kuin kotonaan työskentelevät.
Eiväthän LÄHESKÄÄN kaikki päiväkotilapset sairasta läheskään sataa päivää vuodessa.
Minunkin esikoinen lähti hoitoon alle vuoden iässä ison päiväkodin pienten puolelle, sairaussaldo:
pari nuhakuumetta vuodessa, vesirokko 3-vuotiaana, 1 korvatulehdus 5-vuotiaana, nyt koululaisena ei ole parina vuonna sairastanut juuri ollenkaan.
Toinen muksu, myös aloitti hoidon äitiysloman jälkeen päiväkodissa, ei ole kolmen vuoden aikana myöskään sairastellut pahemmin: pari-kolme nuhakuumetta korvatulehduksilla vuodessa, vesirokko ja siinäpä ne.
Enkä ole lapseni päiväkodissa havainnut kohuttua sairastelukierrettä muillakaan, ehkäpä siihen on auttanut kun vanhempainilloissa on puhuttu - ei vain käsienpesusta vaan juuri tuosta "kuumeettomasta päivästä" ja hoidosta on korostettu nimenomaan lapsen yleiskuntoa hoitoon tuodessa, eikä vain kuumetta ja vielä sitä yhteisöllistä vastuunkantoa, ettei tuoda niitä sairaita päiväkotiin... niinpä niitä sairasteluja on pitemmässä juoksussa ollutkin sitten vähemmän.
Luulen että tuota kuumeetonta päivää noudatetaan melko hyvin joka paikassa. Ongelma onkin ennemin siellä flunssan alkupäässä. Eli lapsella voi olla pieniä infektio-oireita useita päiväi, ennen kuin tulee niin kipiäksi että vanhemmille irtoaa palkallista hoitovapaata.
Ehkä pitäisi mennä Ruotsin malliin, eli lapsen sairastelun vuoksi toinen vanhemmista saisi jäädä omalla ilmoituksella kotiin.
Ollut tarhassa puolitoistavuotiaasta, eikä saa juuri mitään tauteja, varmaankin noin kerran vuodessa on sairaana pöpöstä, joskus allergiat aiheuttavat kotipäiviä, kun on jostain saanut jotain sopimatonta.
Sen sijaan kotihoidossa ja perhepäivähoidossa ollut nuorempi lapsi on sairastellut vauvasta asti todella paljon. jatkuvaa pientä nuhailua, korvakierrettä, mahatauteja ym. Kokeiltu on monia konsteja, allergialääkitys tarvittaessa katkaisi korvakierteen. Käsiä pestään jatkuvasti, terveelliseen ja monipuoliseen ruokavalioon kiinnitetään huomiota korostetusti yms. Lääkärin mukaan jotkut vaan ovat herkempiä sairasteluun kuin toiset. Tämä kierre on nimenomaan talvikauden riesa, kesät meillä ollaan kyllä terveinä.
Mutta pointti oli se, että päiväkodit eivät sairastuta kaikkia. Eikä pieni ryhmäkään autuutta tuo.
Kai nyt jokainen tajuaa, että toiset lapset sairastuvat herkemmin kuin toiset.
Lapsi saattaa myös kantaa kaikki pöpöt kotiin, vaikkei itse sairastukaan, tällöin kotihoidossa oleva pienempi lapsi sairastuu niihin päiväkodista kotiin kulkeutuneisiin pöpöihin.
Aloittajan kuvaamaa taustaa vasten on entistä ihmeellisempää, että vanhemmat vievät lapsen ahtaaseen päiväkotiin päivittäin ja jäävät väljään ja rauhalliseen kotiin vauvan kanssa kahden. Miltä mahtaa tuntua siitä vanhemmasta pikkulapsesta, joka tätä päiväkotivelvollisuuttaan suorittaa toisen jäädessä kotiin. Kenen etu siis onkaan kysymyksessä taas kerran?
Minä ihmettelen samaa asiaa. Lapset kokevat itsensä helposti hyljätyksi jo sen takia kun uusi vauva vie niin paljon huomiota saati kun vanhemmat vielä vievät hänet vauvan tieltä päiväkotiin. Usein tämä ilmenee mustasukkaisuutena, mutta jotkut lapset eivät osoita tällaisia tunteita ulospäin vaan kätkevät ne sisäänsä.
Sama asia on toki lapsilla, joiden vanhemmat ovat kotona esim. työttöminä, kun lapset ovat päiväkodissa. Kyllä lapsi tajuaa olla ihmeissään tilanteessa, jossa vanhemmat vievät häenet hoitoon ja itse ovat kotona. Muut lapset kyselevät asiasta ihmetellen. Sen olen monta kertaa kuullut. Kun muiden lasten vanhemmat selittävät omalle lapselleen, että hän on päiväkodissa, koska he ovat työssä, niin lapset toki ihmettelevät miksi jotkut lapset ovat päiväkodissa, vaikka vanhemmat ovat kotona. Lasten on vaikea käsittää tällaisia asioita ja helposti syntyy kysymyksiä siitä, eivätkö vanhempasi tykkää sinusta.
tarkoittaa sitä että lapset otetaan huostaan ja hooidatetaan muilla, muuten ei Espoonkaan rahaoja saada millään tuhlattua...on liikaa veronmaksajia johonkin ne rahat on käytettävä!
Kaikki Suomessa harjoitettava perhepolitiikka näyttää tähtäävän siihen samaan lopputulokseen eli että lapsi erotetaan äidistään ja isästään. Jos ei huostaanotolla niin ainakin päiväkotiin. Ihan kun kyse olisi poliittisesta ideologiasta eikä lapsen asioiden vilpittömästä järjestämisestä. Perhettä ja äitiä ei arvosteta yhteiskunnassamme vaan lapselle halutaan taata julkisen sektorin taholta tarjottua kasvatusta oli äiti kotona tai ei. Silloin lapsi omaksuu ne arvot, jotka julkinen sektori hänelle opettaa lähes koko valveillaoloajan päivittäin.
Onko jollakin tarkkoja lukuja siitä, että kuinka suuri osa kokopäivähoidossa olevista lapsista on sellaisista perheistä joissa vähintään toinen vanhemmista on jatkuvasti kotona?
Itse olen kuvitellut, että tämä ei ole mikään suuri ongelma.
toisaalta on tuo poliittinen pyrkimys erottaa liian läheisistä ihmissuhteista..vain osa tostuutta, toisaalta viranomaisen vallan kasvattaminen on se kaikkein rakkain motiivi, lapsiahan määrätän myös pois päiväkodista silloin kun kotona on vauva...päasia tuntuu olevan että kunhan viranomaisvaltaa totellaan kirjaimellisesti... oli käsky viisas tai ei, omaehtoisuus pois!
No, Vantaalla kustannukset ovat sitä 7-8milj. euron luokkaa vuodessa näistä lapsista. Summa on useamman kerran jo julkisuudessa pyörinyt. Joten aika paljon heitä on.
Asia on toki tärkeä tutkia ja nythän on alkanut olla päättäjienkin keskuudessa yhä enemmän subjektiivista päivähoito-oikeutta vastaan olevia mielipiteitä, joten eiköhän asiaa aleta tutkia.
Päivähoidossa olevista lapsista noin 9-10 %:lla on toinen vanhempi tai molemmat vanhemmat kotona. Luku pitää sisällään sekä työttömät, että äitiys- tai vanhempainlomalla tai hoitovapaalla olevat.
"Sosiaali- ja terveysministeriön yhdessä Kuntaliiton kanssa tekemän selvityksen mukaan kaiken kaikkiaan joka kymmenennellä kunnallisessa kokopäivähoidossa olevalla lapsella on toinen tai molemmat vanhemmat kotona. Suurin osa heistä on yli 3-vuotiaita ja päivähoidon tarve on perusteltua, kuten esimerkiksi lastensuojelun tarve."
http://www.stm.fi/Resource.phx/publishing/documents/2431/index.htx
Jos turkulaisista päiväkotilapsista (~4740 kpl), 10 % jäisi vanhempiensa kanssa kotiin, kuluja säästyisi noin 4,3 miljoonaa euroa.
Toisaalta 470 lapsen jääminen pois päivähoidosta tarkoittaa melkein 100 hoitajan joutumista työttömäksi, päiväkotien sulautumisia, paikan vaihdoksia jne.
Ainahan osa lapsista kuitenkin pysyisi sosiaalihuollollisista syistä päivähoidossa. Mutta säästöä varmasti syntyisi paljon.
Tällä hetkellähän päivähoitoalalla ei juurikaan ole työttömyyttä, esim. pääkaupunkiseudulla on päivähoidon työntekijöistä ollut pulaa. Joten työttömyys ei ensimmäisenä uhkaa päivähoidon henkilökuntaa. Tietysti paikkakunnan vaihdos työn perässä voisi joissakin kunnissa tulla kyseeseen.
Niin, säästöähän tulee vain ja ainoastaan siitä että hoitajia saadaan vähemmäksi.
...varmaan syntyis säästöä, juu.
Mutta kyllä taitaisi olla loppupeleissä lähes plusmiinusnolla kodinhoidontukineen, hoitajien työttömyyskorvaksineen, menetettyine veromarkkoineen, ostovoimineen, jne.jne. siis yleensäkin kansantaloudellisesti ajateltuna.
Ja vaarsinkin ajattelee, että kaikkialla Suomessa asiat eivät päivähoidon (eikä muidenkaan alojen) työllisyyden kannalta muutenkaan ole niin maireat kuin pääkaupunkiseudella. Ainakin meilläpäin on todella harvassa sosiaalihuollollisista syistä päivähoidossa olevia lapsia, joten he eivät meitä kyllä riittäisi työllistämään, muuta vaihtoehtonahan on joukkomuutto töihin pääkaupunkiseudulle :)
Näin on meillä ainakin. Lapsi on erityisryhmässä, ja mahdollisuutta lähipäiväkotiin ei ole kuntoutusta järjestää. Koska en pysty itse kuljettamaan lasta, on kunnan mukaan kokopäivähoito sitten toivottava vaihtoehto, koska eivät halua järjestää kyyditystä taksillakaan. Käytännössä lapsi ei kuitenkaan ole aina päiväkodissa, vaan korkeintaan kolme päivää viikossa. Tilastoissa hän on kuitenkin kokopäiväinen.
Tämä on yllättävän yleinen syy noiden lastensuojelullisten syiden lisäksi. Katsovat, että satsaus tässä vaiheessa säästää paljolta tulevaisuudessa, ja olen taipuvainen ajattelemaan samoin.
"muuta vaihtoehtonahan on joukkomuutto töihin pääkaupunkiseudulle :)"
Miksi ei, pääkaupunkiseudulla ja monessa muussa isossa kaupungissa Suomessa löytyy kyllä töitä. Useilla aloilla on työvoimapulaa, aloilla, joihin ei tarvitse paljon koulutustakaan.
Mielummin minä maksan kodinhoidontukea, kuin työttömien lasten päivähoitomaksuja. Tämä on myös oikeudenmukaisuuskysmys. Kuinka paljon työsskäkäyviltä veronmaksajilta ihan oikeasti voi nyhtää rahaa ja siirtää sitä ns. turhiin asioihin, jollaisena näen työttömien vanhempien lasten päivähoidon.
Nykyään tuntuu olevan työttömien keskuudessa vallalla ajatus: kaikkimulletännehetinyt. Missä on kiitollisuus siitä, että toiset raatavat töissä ja maksavat työttömien elämisen? Vaatimukset vain kasvavat koko ajan. Väärään suuntaan on kyllä menty, työttömistä on tehty avuttomia, tarpeettomia ja merkityksettömiä. Työttömien lasten päivähoito on vain yksi esimerkki tästä.
Miten ihmiselle käy, kun se ei tee mitään -ihminen passivoituu. Omien lasten hoito pitää yllä aktiivisuutta, joka taas estää masennusta. Ja lapsille on erittäin tärkeää saada kokea itsensä rakastetuksi, halutuksi ja arvokkaaksi. Sellaisen kokemuksen voi saada, kun omat vanhemmat antavat aikaansa lapselle.
Muutto työn perässä ei aina ole mahdollista. Syitä on tietysti monia, ei liene tarpeen eritellä niitä tässä.
Työttömyyskorvaushan voidaan ajatella rahaksi, jota maksetaan siltä ajalta kun työtön etsii työtä. Joten myös työtön, töitä saatuaan, osallistuu työttömyydestä aiheutuvien kustannusten maksuun.
Työttömyys voi osua kenen tahansa kohdalle. Työttömyyden ongelmien hoito on mielestäni solidaarisuutta. Toisilla on töitä, toisilla ei. Tilanteet muuttuvat nopeasti, joten kaikki ollaan loppujen lopuksi samassa veneessä.
On väärin ajatella jonkin leikkauksen tai edun kohdistuvat vain tiettyyn ryhmään, johon ajattelija kenties itse ei kuulu. Niin, ei kuulu ehkä juuri sillä hetkellä, mutta entäpä huomenna?
Päivähoitopaikan saaminen ei ole helppoa, etenkin kun paikka olisi hyvä saada kodin tai työmatkan läheisyydestä. Pätkätöitä tekevälle tilanne, jossa hoitopaikkaa pitäisi hakea aina töiden ilmaantuessa uudelleen, olisi lievästi sanottuna kohtuuton.
On eri asia, jos työtön vanhempi on "passiivinen", eikä tee mitään. Mutta uskon, että lapsiperheiden vanhemmat oikeasti haluavat löytää töitä. Töiden hakemiseenkin menee aikaa, ja parhaimmillaan työhaastattelujakin on monta viikossa, ja jopa päivässä.
Varmasti joku työtön katsoo kotona televisiota lasten ollessa päivähoidossa, mutta tuskin moni. Näiden tapausten kohdalla kalliin päivähoidon tarjoaminen tuntuu kyllä hiukan epäoikeudenmukaiselta.
On kuitenkin rauhoittavaa tietää, että työttömyyden osuessa omalle kohdalle (ei mahdotonta!) en joudu pulaan lastenhoidon järjestelyissä. Sillä todellakaan, jos työpaikka menee alta, en jää istuskelemaan television eteen. Kaikki aika (myös illat) kuluisi töiden etsimiseen ja uudessa työssä aloittaisin luonnollisesti mahdollisimman pian.
Täytyy kyllä sanoa, että tiedän monia ihmisiä, jotka eivät todellakaan hae töitä aktiivisesti, päinvastoin, jotkut välttelevät töitä aktiivisesti ja lapsi on ainakin osittain päivähoidossa.
Ymmärrän toki, jos työtön pitää lastaan päivähoidossa vaikka 2kk kun etsii uutta työtä, mutta jos on työttömänä esim. puoli vuotta, kyllä silloin on kyse jostain muusta kuin siitä, että etsii aktiivisesti työtä ja lapsi sen takia on päivähoidossa. Voisihan joku raja olla, että töiden loppumisen jälkeen lapsi voisi olla osittain hoidossa vaikka kolme kk, jonka jälkeen lapsi kotihoitoon.
Sinulla on aika positiivinen kuva työttömistä, valitettavasti olen nähnut tuttavissani, että 90-luvun alun jälkeen työttömyydestä ja toimeettomuudesta on tullut sallittu olomuoto, jota pidetään oikeutena, ei ikävänä välivaiheena elämässä. Minun käsitykseni asiasta on, että nuoret ihmiset saattavat ottaa työttömyyden elämäntavaksi, toki välillä voidaan vähän aikaa käydä töissäkin. Mutta vanhemmilla ihmisillä, esim. viisikymmpisillä työttömyys voi olla jo sitäkin, etteivät työnantajat niin helposti enää palkkaa iän takia. Ja vanhemmat ihmiset ovat kasvaneet erilaisessa moraalisessa ilmapiirissä, heillä on työmoraalia enemmän. Siis edellämainittu ei tokikaan päde kaikkiin, kummassakaan ryhmässä. Mutta tällainen ilmiö on havaittavissa.
Itse työskentelen päivähoidon alalla ja olen perheellinen. Jos joutuisin työttömäksi siitä syystä, että päivähoidon lapsen vähenisivät tuohon malliin, niin voin en varmasti muuttaisi pääkaupunkiseudulle työn perässä.
Ainakin jonkun aikaa surutta nostaisin työttömyyskorvausta enkä tuntisi minkäänlaista kiitollisuutta työssolevia kohtaan.
Jos ei töitä löytyisi, niin aikanaan sitten uudelleenkouluttautuisin.
Muutto pääkaupunkiseudulle, irti juurista, läheisistä, omasta elämästä - en todellakaan tekisi sitä omille lapsilleni pelkän työpaikan vuoksi. En kylläkään laittaisi lapsiani työttömän päivähoitoonkaan, mutta tuollainen "pakkomuutto työnperässä" voi joillekin olla muiden murheiden alku... ja se se vasta yhteiskunnalle kalliiksi tuleekin.
Täytyy olla todella yliyhteiskunnallinen äiti, jos vie lapsensa päiväkotiin taatakseen päiväkodin henkilöiden työpaikat. Tuskin kukaan äiti sentään haluaa uhrata lapsensa ja kotiäitiyden yksinomaan tähän tarkoitukseen. Päiväkotihenkilökunnan työllisyydestä huolehtiminen ei ole pikkulasten eikä heidän vanhempiensä tehtävä. Kaikenlaista ajattelua sinne päiväkotialalle pesiytyykin, voi hyvänen aika sentään. Pitää vaihtaa alaa, jos jokin ala lopahtaa yhteiskunnassa. Onhan täältä hävinneet lähes kaikki tekstiilialankin työpaikat, eikä nääkään huutaneet pikkulapsia apuun työllistyäkseen. Onko tuo nyt sitä tyypillistä laadukasta varhaiskasvatusta, jota päivähoidon alalla hehkutetaan.
Anteeksi, mutta kysyisin kelle vastasit kirjoituksellasi,
viestisi on "jos näin" nimimerkkini alla ja jos minulle kommentoit niin ymmärsit minut täysin väärin.
Minun työllisyyden takia ei todellakaan kenenkään tarvitse tuoda lastaan hoitoon, päinvastoin en kannata subjektiivista hoito-oikeutta nykyisessä mittakaavassa ollenkaan.
Tarkoitukseni oli ilmaista, että en MUUTTAISI TYÖN PERÄSSÄ vaikka oma tämänhetkinen työni päivähoidossa omalla kotikunnalla loppuisi... kestäisin kyllä työttömyyttäkin (enpä olisi ainoa kylälläni) mutten juuriltani irti repimistä.
Vastasin niille, jotka pohdiskelevat kansantaloudellisena kysymyksenä lasten päiväkotihoitoa esim. nimimerkki "toiseen" kirjoitti tuola alempana:
"
Mutta kyllä taitaisi olla loppupeleissä lähes plusmiinusnolla kodinhoidontukineen, hoitajien työttömyyskorvaksineen, menetettyine veromarkkoineen, ostovoimineen, jne.jne. siis yleensäkin kansantaloudellisesti ajateltuna.
"
Monet keskustelijat harhautuvat tarkastelemaan päiväkotikysymystä aikuisten hyvinvoinnin näkövinkkelistä pikkulasten hyvinvoinnin kustannuksella. Sitä minä kritisoin kyllä, varsinkin jos lasten asioita hoitavat tahotkin lähtevät ensisijaisesti aikuisten hyvinvoinnin edistämisestä.
Asiaa kyllä puhut,
ensisijaisesti lähtökohtana ei saa olla aikuisten hyvinvoinnin edistäminen lasten kustannuksella, mutta sitä ei saa kuitenkaan myöskään unohtaa suhteessa siihen, että lapsen hyvinvointi perheessä on täysin riippuvainen vanhempien hyvinvoinnista.
Tuon oman muuttamismielipiteeni näen just sellaisena kokonaisuutena, että jos olisi pakko muuttaa voisin itse huonosti ja sitä kautta myös lapseni, en siis kykenisi omalta tuskaltani tukemaan omia lapsiani muutoksessa.
Jos muutto tapahtuisi omasta tahdosta ja halusta, niin kyllä lapsetkin siitä selviäisivät rakastavien/hyvinvoivien vanhempien kanssa.
Päivähoidon työntekijänä perheitä kohtaan olen sitä mieltä, että kukin perhe tekee omat valintansa, eikä minun tehtäväni ole heitä siitä työni puitteissa kritisoida, vaan pyrin tukemaan ja "kulkemaan rinnalla" heidän lapsiensa hyvinvoinnin eteen.
ja onhan ne lapset kotonakin kipeitä. Meillä ei ole eroa sairastelussa ollut kotona hoidettujen ja tarhalasten välillä. Ja sairaspäiviä on kuluneena vuotena ollut kaksi vatsataudin takia jonka sai sisareltaan, kolme flunssassa jota oli kaikilla, kaksi kuumepäivää ties mistä syystä erikseen, tavalliset nuhat ja räkätaudit muiden tavoin..
Parhaimmillaan päivähoitopalvelu on myös laadukas varhaiskasvatuspalvelu ensisijaisesti lapsille. Siihen hakeutuminen ei siis saa/saisi olla kiinni vanhempien työtilanteesta. Aina pävähoito ei ole laadukasta, mikä johtuu kuntien ja kaupunkien päättäjien lyhytnäköisestä toiminnasta. Vanhemmilla on oikeus vaatia lasten puolesta enemmän henkilökuntaa, pienempiä ryhmiä ja avustajia. Niin syntyy laadukas palvelu, joka kannattelee lapsia pitkälle tulevaisuuteen, ja johon kaikilla on oikeus. Toisia syyttelemällä ei synny mitään.
En hyväksy koko määritelmää laadukas varhaiskasvatus enkä puhetta siitä, että lapsilla on subjektiivisen päivähoito-oikeuden mukaan oikeus tähän ainutlaatuiseen onneen, ikäänkuin jokaisen järkevän isän ja äidin työtilanteesta riippumatta toivottaisiin tämä fantastinen mahdollisuus lapsilleen järjestävän. Julkinen varhaiskasvatus ei ikinä, eikä missään olosuhteissa voi pikkulapsen silmin katsottuna voittaa oman äidin tai isän hoitoa normaaleissa kodeissa. Kaikkea tänne tullaan selittämäänkin ihan vakavissaan vielä laadusta, jota vanhempien pitäisi vaatia päiväkodeilta. Ei suinkaan, vanhempien pitäisi vaatia parempia mahdollisuuksia kotiäitiyteen maassamme. Taloudellisesti ei ainakaan ole argumentteja kotiäitiyden jarruttamiseen, koska päiväkotilapsen varhaiskasvattaminen julkisesti tulee monin verroin kalliimmaksi veronmaksajille vaikka kotihoidon tukea nostettaisiin rutkasti. Varhaiskasvatus sanana viittaa ihan varhaisessa iässä oleviin lapsiin, jotka eivät mitään julkista kasvatusta tarvitse vaan hoivaa ja huolenpitoa vanhemmiltaan. Koko hämäävä propaganda julkisen sektorin tarjoamasta laadukkaasta varhaiskasvatuksesta on lapsen edun vastainen ja halventaa äidin sekä isän arvoa oman lapsensa parhaaksi toimivana vanhempana. Jos vanhemmat eivät voi itse hoitaa, niin on puhuttava julkisesta lapsenhoidosta, joka paikkaa vanhempien tarjoaman hoidon menetyksiä lapselle niin kuin kykenee. Laatu on kuitenkin sekundaa pikkulapsen silmin normaaliin kotihoitoon verrattaessa aina.
Miten nuorissa perheissä edes syntyy perinteiset perhesiteet, jos lapsi on arjessa vain muutaman tunnin hereilläoloajastaan vanhempiensa kanssa ennen nukkumaanmenoaan.
Hyvä! Kirjoituksesi oli täyttä asiaa.
Itse olen "ammattilainen" eli lastenhoitaja, rakastan työtäni ja lapsia!! Olen kanssasi täysin samaa mieltä, et liikaa painotetaan päiväkotien laadukkuudesta vs kotihoito, lapsen paras paikka on kotona, vanhempien ja lähipiirin huomassa. Kotona, kerhoissa, harrastuksista saa yhtä hyvät eväät elämään. Nykyisin on niin paljon ohjattua toimintaa kotihoidossakin oleville lapsille, et sosiaalisia suhteita syntyy ja kaiken muun tarvittavan oppii eskarissa tai sitten viimeistään koulussa!
Oikessa olit myös et parhaiten luodaan vuorovaikutus lapsen ja vanhempien välille sillä yhdessä ololla, kun vaan "ollaan" kotona ilman suurempia virikkeitä ja siitä rakastavasta, turvallisesta olosta saa tukea lopulle elämälle murkkuiän kriiseistä aikuisuuteen.
Mutta ymmärrän myös niitä vanhempia, jotka haluavat itse tehdä työtä, taloudellinen tilanne pakottaa töihin tai jotka kokevat kotiäitiyden/isyyden ahdistavaksi, tukahduttavaksi. Silloin lapselle kuuluu tasokas, laadullinen ja hyvä päivähoito, ja aivan kaikille lapsille. En usko et kummallekaan on hyväksi niin vanhemmalle kuin lapsellekaan olla "väkisin" kotona, jos siellä ei ole hyvä olla. Lapsen etuahan siinäkin ajatellaan.
Yhteiskunta ei vaan enää mielestäni pysty takaamaan subjektiivista ja laadukasta päivähoitoa varsinkin liian suurien lapsiryhmien ja tuottavuuden mittaamisen ainoastaan lapsilukumäärän perusteella. Kyllä se laatuun vaikuttaa määrä!! Kuvittele itse huomioivasi lapsi yksilöllisesti ja täytä vanhempien kovenevat vaatimukset koko ajan yli 20 lapsen ryhmässä!!
kirjoitin, että yhteiskunta ei kaikilta osin pysty tarjoamaan laadukasta varhaiskasvatusta lapsille. Vika ei ole päiväkotien, vaan päättäjien. Tottakai myös kotona lapsi oppii monia asioita ja paras yhteinen aika on myös minun mielestäni rentoa oleilua kotona, mutta en silti kiistä sitä, etteikö myös päiväkodeilla olisi lapsille annettavaa, kun niille vain annettaisiin mahdollisuus toimia täydellä kapasiteetilla. Miksette muuten saman tien anna lastenne käydä peruskoulua yksityisesti tai ette opeta heitä itse? Saisitte varmuuden laadusta...
käsien pesusta ja lopulta siitä, onko lasten tarhaus järkevää.
Kuitenkaan kukaan ei näytä mahtavan - edes ajatuksissaan - mitään sille ilmeiselle asiantilalle, että päivähoitopaikoissa lapset sairastavat 2,5 keraisesti kotona oleviin lapsiin verraten. Olemmeko näin voimattomia?