Kohta koittaa vuoden tylsin kirkkopyhä eli pääsiäinen pitkine perjantaineen. Muistan nuoruuteni pitkät ja synkät perjantait Suomessa 70-luvun alussa.
Bussit pikkukaupungissamme eivät kulkeneet, vaan joutui kävelemään kilometrejä kavereitten luo aikaa tappamaan. Missään ei pidetty mitään tansseja ja radiosta ja TV:stä kuului vaan jotain masentavaa Matteuspassiota.
Nuorena sitä oli epätoivoinen, jos ei koko ajan tapahtunut jotain ja luuli että kaikilla muilla oli hauskaa, mutta ei itsellä. En kaipaa nuoruutta.
Bussit pikkukaupungissamme eivät kulkeneet, vaan joutui kävelemään kilometrejä kavereitten luo aikaa tappamaan. Missään ei pidetty mitään tansseja ja radiosta ja TV:stä kuului vaan jotain masentavaa Matteuspassiota.
Nuorena sitä oli epätoivoinen, jos ei koko ajan tapahtunut jotain ja luuli että kaikilla muilla oli hauskaa, mutta ei itsellä. En kaipaa nuoruutta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Pitkässäperjantaissa on jotain kolkkoa. Minulla on (70-luvulta lähtien) ollut tapana juopotella koko päivä. No, eihän se aina ole onnistunut.
Se oli muuten pitkä perjantai, kun ensimmäisen kerran sain kokea sen ihanuuden, että punkku nousi päähän. En kerro, minkä ikäinen olin, mutta liian nuori kai, koska viininottamisesta on tullut tapa, josta ei meinaa päästä eroon.
Vuosi sen jälkeen vappuna tapahtui jotain muuta, mutta siitä kerron seuraavassa numerossa.