Että välillä voi olla turhautunut olo. Vaikka kuinka yrittää niin apua ei lapselle saa. Mutta mainitsepas biologisen lapsen ongelmista niin heti löytyy apua, mutta sijoitetuthan ovat vain sijoitettuja -ainakin perheneuvolan näkökulmasta. Sijoitetun lapsen elämään siis kuuluu ongelmat, jotka ovat automaattisesti taustasta johtuvia, eikä niitä tarvitse hoitaa -on perheneuvolan ajatus.
Näen joka päivä arjessamme valehtelua, kieroilua, manipulointia, tunteettomuutta jne. jne. Lapsilla on paha olla, koska he eivät tiedä kuinka kuuluu milloinkin toimia, eivätkä osaa toimia vaikka yrittäisivät, jotain on vialla.
Meillä on paha olla, kun hakkaamme päätämme seinään ja yritämme opettaa lapsille elämässä selviämisen perusteita.
Lapset tarvitsisivat diagnoosit ja apua, ettei kuuroa opetettaisi kuulemaan ja sokeaa näkemään, mutta mitään ei tapahdu.
Halu auttaa lapsia ja hoitaa heitä ei tunnu riittävän, koska se niin paljon mainostettu apu sijaisperheille on vain kuvitelmaa.
Kertokaapa sijaisperheet, kuinka paljon olette saaneet apua ja tukea asioihin? Kuinka paljon olette joutuneet taistelemaan lapsen puolesta?
-olemmeko yksin?
Näen joka päivä arjessamme valehtelua, kieroilua, manipulointia, tunteettomuutta jne. jne. Lapsilla on paha olla, koska he eivät tiedä kuinka kuuluu milloinkin toimia, eivätkä osaa toimia vaikka yrittäisivät, jotain on vialla.
Meillä on paha olla, kun hakkaamme päätämme seinään ja yritämme opettaa lapsille elämässä selviämisen perusteita.
Lapset tarvitsisivat diagnoosit ja apua, ettei kuuroa opetettaisi kuulemaan ja sokeaa näkemään, mutta mitään ei tapahdu.
Halu auttaa lapsia ja hoitaa heitä ei tunnu riittävän, koska se niin paljon mainostettu apu sijaisperheille on vain kuvitelmaa.
Kertokaapa sijaisperheet, kuinka paljon olette saaneet apua ja tukea asioihin? Kuinka paljon olette joutuneet taistelemaan lapsen puolesta?
-olemmeko yksin?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen bio itse ja ainakin näin sijoituksen aikana olen todennut ettei lapsi saa apua, kun pyydän. Mutta sijaisvanhemmat kun huomasivat saman kuin minä, pääsi lapsi tutkittavaksi melkeinpä heti...
Olen kuulut, että biolla olisi sanomista hoidoista ja tutkimuksista, voihan se olla että tässäkin onnistumisesssa painoi aiemmat toimeni taustalla, en tiedä. Ehkä sinun pitäisi pyytää myös biovanhempaa vaatimaan lapselle apua.
Yksi syy tuohon perheneuvolan auttamattomuuteen voipi olla se, mihin itse tärmäsin juuri: Yli kaksi vuotta sijoituksen jälkeen hain purkua kuullakseni, että nyt on aika tutkia perheneuvolan avulla, mikä lasta vaivaa. Eikä silloin tietenkään voida lasta sekoittaa purkupuheilla...
Eli apua viivytetään ehkä siksi, että jos bio haluaa lapsen kotiin, voidaan sitten käynnistää nämä tutkinnat ja siten estää purku. Eihän tietenkään sellainen ole oikeasti lapsen etu, lapsi kuin lapsi tarvitsee avun heti, eikä silloin kuin muille sopii! tsemppiä taisteluusi!
ei purkua tule, rankoista syistä johtuen.
Joskus olenkin täällä palstoilla purnannut myös tuota, että lapset ja biot eivät saa apua tarvittaessa. Joskus ehkä huostaanotot voitaisiin estää, jos apu tulisi ajoissa.
Omalla kohdallamme biologiset lapset ovat saaneet aina heti apua oppimisen pulmiinsa, mutta sijoitetut eivät saa minkäänlaista apua, vaikka pulmat ovat paljon suurempia.
Kun kerron lasten tilanteesta perheneuvolassa, niin pyöritellään silmiä ja ollaan sitä mieltä, että: kylläpä teillä on rankkaa, mitenkä oikein jaksatte. Ette taida oikein jaksaakaan, kun apua olette hakemassa.
Grrr!
Välillä hiipii mieleen sellainen ajatus, että jospa vain kuvittelinkin kaiken. Sitten taas törmätään koko perhe tähän kaikkeen...
ja perheen ulkopuolisetkin ihmiset ihmettelevät lasten käytöstä ja enkö ole hakenut heille apua...
Haluaisin niin kovasti, että lapset saavuttaisivat joskus tasapainon ja saisivat nauttia elämästään niinkuin muutkin. Haluaisin myös, että apu helpottaisi myös biologisten lasten oloa.
-Täytyy varmaan alkaa sitten tuolle kiristys ja uhkailu linjalle ja vaatia lähete muualle!
Sanot, ettei teidän kohdalla purku ole mahdollinen, ok, ehkä näin. Muistutan kuitenkin että huostaanotto on aina voimassa toistaiseksi, eli lasten "pysyvyys" ei koskaan ole 100% varmaa, ellei vanhemmat ole kuolleet.
Ja vaikka terve järki sanoisi, että kohdallanne ei purku tosiaan tule koskaan kysymykseen, voi olla että perheneuvola silti pelaa varman päälle ja vitkuttaa tutkintaa ja apua edellisessä viestissäni selvitetysti.
Perheneuvola on siinä mielessä huono paikka asioiden käsittelyyn, että heillä ainakin meilläpäin on melko mielivaltaista tuo toiminta ja tomimatta jättäminen...
Yksityiset reitit toimivat sentään useinmiten, toki lähete johonkin tilanteeseen sopivaan paikkaan tms. voisi toimia myös.
saatu apua aikas helposti. Kun lapsi alkoi oireilla, otin yhteyttä neuvolaan ja sieltä kyllä ensin sanottiin että odotellaan vielä vähän aikaa (=vuosi). Sit tuli sellainen tilanne, että tajusin, että ihan oikeasti tuolla lapsella on ongelmia ja niinpä sitten soitin uudemman kerran samaiseen neuvolaan ja sain kuin sainkin ajan neuvolalääkärille joka sitten puolestaan laittoi lähetteen eteenpäin tutkimuksiin.
Lähetteen laittamisesta on nyt kulunut vuosi ja diagnoosi on saatu. Terapiat suunnitteilla ja meille työnohjausta.
Eli, sinnikäs saat kyllä olla, välillä jopa uhkailla (itse uhkailin jo sijoituksen purulla kun asia uhkasi viivästyä psykiatrian puolella). Tiedän kyllä perheitä, joissa apua on saatu vasta sitten, kun lapsi on yrittänyt epätoivoisia temppuja - vaikka sitä apua olisi vuosia yritetty hakea!
kyllähän apu on tiukassa ja budjettien ja maksusitoumusten ja kunta ja piirirajojen taakse pyritään piiloon, kun apua alkaa tarvitsemaan.
yleisin apu sos. puolelta on vakio vastaus: koettakaa kestää.
vasta uhkaus loppuun palamisesta ja sijoituksen purkamisesta, saa aikaan liikettä ja aputoimia.
kyllä koko prosessin osapuolet, niin me sijarit kuin biotkin tarvittaisiin jatkuvasti käytettävissä olevaa työnohjausta tai kriisiapua.
siis, että terveydenhoidon yhteydessä olisi kullakin terveydenhoitopiirillä koulutettujen ihmisten tiimi valmiina auttamaan kriisin iskiessä sijaisperheeseen ja sijoituksen uhan alla/sijoituksen tapahduttua bioille. ammattiapua ammattitaidolla.
avun olen saanut, mutta sitkeyttä se vaatii.
Mitä kautta olette yrittäneet saada lapsille apua? Onko tuo mainitsemasi perheneuvola ainoa paikka? Perheneuvolat ympäri Suomen ovat aivan täystyöllistettyjä ja he voivat suoraan sanottuna laskea sijoitettujen lasten kuuluvan sijoittaneen kunnan (jos se on eri) harteille.
Toinen kysymys on se, minkä organisaation kautta sijoitus on tehty? Kunta, Pelastakaa Lapset tai joku muu? Pelastakaa Lapsilla on palveluja, jota kautta voitte yrittää selvittää mahdollisuuksia avun saamiseen. Muutenkin teidän kannattaisi ehkä olla yhteydessä esim. Lastensuojelun Keskusliittoon, jotta voisitte selvittää mahdollisuutenne VAATIA apua.
Lastenne ongelmat kuulostavat tyypillisiltä sijoitettujen lasten ongelmilta, mutta ne eivät kyllä yleensä lainkaan helpota odottamalla. Mielestäni ihan oikea ratkaisu olisi hakeutua vaikka terveyskeskuksen kautta lasten tai nuorten psykiatriseen arviointiin. Sinnekin on valitettavasti vain usein hyvin pitkät jonot. Sijoitettujen lasten kohdalla on kuitenkin mahdollisuus vaatia sijoittanutta kuntaa maksumieheksi vaikka tutkimusten tekemiseksi yksityissektorilla. Teidän sijaisvanhempien ei kannata yhtään kaunistella sijoitettujen lasten tilannette eikä myöskään muun perheenne jaksamista. Jos todetaan että lapsilla on hoidon tarvetta, niin myös hoidon saaminen riittävän nopeasti on jotenkin järjestettävä. Hoitotakuusta huolimatta lasten ja nuorten psykiatrinen hoito on ihan jumissa. Sinne jonoon kannattaa mennä ajoissa tai sitten vaatia hoito yksityiseltä.
Pelastakaa Lapset ry. järjestää vertaisryhmiä sijoitetuille lapsille, joihin kuuluu myös sijaisvanhempien ryhmä lasten ryhmän ohella. Se on harkinnan arvoinen toimintamuoto.
Hyvä olisi tietenkin myös se, että saisitte biologiset vanhemmat tai vaikka isovanhemmat samaan apua vaativaan joukkoon. Myös lasten opettajat tai lastentarhanopettajat voivat antaa lausuntonsa yms. Jos lapset ovat jo koulussa, niin teidän kannattaa ottaa yhteyttä koulupsykologiin ja tätä kautta vaikka oppilashuoltoryhmään. Päiväkotien kohdalla on myös olemassa psykologi tai vastaava.
Avun saaminen ei välttämättä ole helppoa, mutta lasten tulevaisuudesta tässä on kyse eli varsin isosta asiasta. Älkää missään tapauksessa lannistuko perheneuvolan välinpitämättömyyteen. Kolkuttakaa samaa ovea uudestaan ja kokeilkaa samaan aikaan vaikka kaikkia muitakin ovia.
Näillä ongelmilla on valitettavasti taipumus pahentua ajan myötä ja pelkään sen rasittavan koko perhettänne tulevaisuudessa, jos ette pian saa apua. Edessä on aina murrosiät ja muut, jotka koettelevat helpompienkin lasten vanhempia.