EI pöydältä!!

tulee aina mieleen kuin porukat kysyy näistä asioista kuin menee hermot pennun kanssa,et onko koira ensimmäinen heillä ?.yleisohjeena kieltää kieltää aina ja niskasta ravistaa jne.koirat oppii ihan pakosta pelisäännöt vanhetessaan, jos jollakin lailla edes käskee koiraa, kieltää ja kiittää ym.kyllähän kellä koira ollut ennenkin pennusta asti nämä pentujen sähellykset tuntee.

Koira on vielä kuitenkin nuori, kannattaa ottaa se huomioon. Meillä on tosi ahne rotu, joten pöydältä noukkimisia alettiin ottaa tosi tarkasti heti alusta asti pois. Välillä harjoiteltiin sitenkin, että pöydän laidalla koiran näköpiirissä oli nami tai vastaava, mutta se ei saanut koskea siihen, ei vaikka mikä olisi (niskasta kiinni, tiukka ei, kehut välittömästi päälle). Kun koira "unohti" namin, se otettiin pois näkyvistä. Nytkin koiralla on tarkka raja siinä, kummalla puolella pöydänlaitaa kirsu saa olla (vaikka se vain nuuskisi).

Jos koiran pää kestää...
Sidotaan ruokaan kauhea kasa kolisevia purkkeja ja kun koira varastaa sen luulisi pelästyvän meteliä ja sen jälkeen ei pahemmin tee mieli varastella.

Niin...tuo sitominen pitäisi toteuttaa niin että se naru ei mene kurkusta alas. Toinen vaihtoehto on väijyä itse nurkan takana ja nopeasti heittää jotain kolisevaa koiraa kohden.

Onpa teillä iso pentu, jos ylettää ottaa ruokapöydältä ruokaa. Vai onko teillä matalat pöydät? Pöydän reunoilta toki ylettää kurkottamaan, mutta entä pöydän keskeltä? Kannattaa yleeensäkin vähentää turhia kiistojen aiheita koirien kanssa, jotta eivät opikaan pahoille tavoille: roska-astiaan kansi, ruoat pois pöydästä syömisen jälkeen tai ruoat keskelle pöytää koiran ulottumattomiin, alhaalla oleviin kaappeihin oviin "lapsilukot", pissimään innostavat likaiset vaatteet pyykkikoriin, pöytäliinat pois jos niiden kulmat houkuttavat nyppimään. Vasta kun on tehnyt "koiraremontin" kannattaa loppuihin houkutuksiin kehitellä muita estoja. Yllä on esitetty kyllä sellaisia, joista koira voi saada elinikäisen säikyn, joten pehmeillä menetelmillä kannattaa aloittaa.

Aikuisen koiran omistajana ei voi aivan välttää lievää hymyä nousemasta suupieliin. Mielikuva ruokaa nappaavasta koirasta on osaltaan suloinenkin (varsinkin, jos sen saa jäämään vain kasvuajan ilmiöksi). Voi sitä terhakkuutta ja energiaa, jolla pentu jaksaa hakea herkkuja! Pentu voi olla välillä aivan "kuuro", mutta rapisutapa vain makkarapakettia tai avaa yöllä jääkaapin ovi, niin samassa saat seuraa! Pätee kyllä aikuisiinkin koiriin. Ja se hännän viuhke, kun herkkuja on lähellä! Harmittavaa, mutta samalla nousee hymy suupieliin. Ne nuoret!

laita syötiksi pöydälle vaikka leivänpala ja valkopippuria rutkasti päälle. Meillä on tämä toiminut, sen jälkeen ei ole ottanut mitään pöydältä.

JOs olet antanut, koira tietysti luulee että saa ottaa itsekin pöydältä. Mitäpä se muka haittaisi, eipähän omistajan tarvitse nähdä vaivaa.

Kerjääkö koirasi? Jos kerjää, älä anna ruokaa pöydästä, jos koira kerjää. Vie vaikka ruoanpala aina syödessäsi johonkin tiettyyn paikkaan (paikka ei ole pöydän ääressä!). Näin koira oppii, että sen ei tarvitse kerjätä eikä kerjätessään saisikaan ruokaa.

Luonnossakin johtajasudet syövät ensin. Niinpä parempi olisi olla antamatte koirallesi mitään ruokailun aikana.