14 wee poika...

voit olla välittämättä niistä tai sitten esim. tehdä jotain niinkuin kehittää lihaksiasi...

sitten sä voit sanoo niitä neideiks (jos sulla on iso kaveriporukka, muuten se ei ehkä niinkään kannata koska turpiin tulee).

kukaan ei oo täydellinen, ja kuitenkin ajanmyötä ne "unohtavat" sut ja siietyvät kiusaamaan muita.

sama juttu mulla 2v sitten. kyllä pariks viikoks loppuu kerrallaan kun vetäset turpaa mitään kyselemättä... ps.ei kannata kun se on kaveri porukan kaa

Mua kiusattiin kun olin uus luokalla. Oon erilainen kun muut, tai siis mun taustat on. Ja kun mun Luokka sai tietää ne, Ni heti lähti juttu liikkeelle että oon hullu ja vamppi ja kaikkee muuta, vaikka siis silleen oonkin ihan normaali. Sit yks päivä mulla meni hermo kun ERÄÄT taas haukku ja vittuili mulle joka ikisestä asiasta. Menin sanoo siitä luokanvalvojalle ja sanoin et jos homma ei lopu, niin en tuu kouluun, ja luokanvalvoja sitten juttelin Näitten ERÄITTEN kanssa. Sen jälkeen ne ennemminkin "pelkäs" mua ku kiusas tai vähätteli. Kerro rohkeesti luokanvalvojalle ja rexille, muista myös mainita asiasta kotonasi, jotta vanhemmat ymmärtävät paremmin jos oot useimmiten kuin peseeseen ammuttu karhu, tai oot masentunut.

muutu.. muuta ulkonäköö, tapoja, puhetta jne.. muutu täysin.. mua se ainaski autto.. nykysi kukaa ei enää uskalla kiusata ku oon muka nii pelottavan ja kylmän näkönen.. mut oon edelleenki se sama ihminen ku sillon joskus.. ja et todellakaan oo lihava jos mä painan enemmän ku sä ja oon sua sentin lyhyempi..ja ne varmaan kiusaa vaan sen takia ku ne ite ei oo täydellisii..

Kateus on syynä moniin ihmisten tekemiin asioihin. Voi olla että olet heistä jonkun mielestä varsin MIEHEKÄS ja saatkin SEN VUOKSI kuulla olevasi homomainen. Asiat käännetään aina päälaelleen, kun on kyse sairaanloisesta kateudesta. Ikinä ei voi arvata kuka kadehtii, mutta teoissa se sitten näkyy... Älä välitä. Mä sanon sulle: älä oikeasti välitä ! Jaksamisia sulle! :)

Lue, sisäistä ja kestä:

http://voxday.blogspot.com/

ja tuolta kohta:

Mailvox: the elusive epicenter of normality

...

The rules are simple. It took me some time to figure them out, but once I did, I found that they were universally applicable, across language and culture. Once you understand that men are pack animals at heart, it's not hard to see how they operate.

1. Shut the hell up. When granted entry into a new group of men, speak only when spoken to until it is clear that you have been accepted as an equal.

2. Accept every challenge. If you lose, accept defeat gracefully and acknowledge the winner while looking him in the eye. Trash talk is only acceptable among friends and only from winners.

3. Don't take verbal banter personally. Smile and accept it, or give it back but in a friendly manner and with the same or a lesser amount of venom. The same goes for physical banter, except you should up the ante by a single step in order to dissuade those prone to bullying.

4. (For women mainly.) Never ever pass judgement on the group or something it collectively enjoys. To do so is not only offensive, but ensures that you will never be accepted because you have publicly declared yourself to be apart from it, if not superior to it. For example, this is why Spacebunny is tolerated by the NFL-watching gang while the other wives are not; she knows better than to whine about what the cheerleaders are wearing or their silicone content.

5. Understand that you are responsible to defend the group and its members in all circumstances. During my first soccer game in Italy, a defender took me down hard enough to draw a yellow. I had just joined the team two weeks before and didn't even know the names of all my teammates; there were several I hadn't met before that game. Nevertheless, three of them were immediately in the defender's face, not because they gave a damn about me, but because they knew their responsibility as members of the group/team/pack.

6. Accept and follow the leader's orders without open questioning or criticism, no matter how strange. If you have suggestions for improvement, offer them later, in private. I am much better tactically than the coach of my team, but I never challenge his authority or criticize any of his decisions, not even the incredibly dumb ones. (For example, starting three slow, out-of-shape guys in the midfield - two on the wings! - put us into a hole on Friday night that we couldn't overcome.) But I've noticed that he's begun to make some changes based on earlier observations we discussed.

...