Mistä alkais? Siitä ku ahdistaa ja ärsyttää olla ystävän lähel, vai tappaa sen? Kaikesta mahdollisesta! Mitä ei kuitenkaa voi tehdä.
Eli on yks sellane tyttö[ysti, aika hyväki, olkoot vaikka anna nyt nimeltään, ollaan tunnetu kolme vuotta jo, eli koko ylä-asteen aika. Seiskan joulun aikoihin välit meni poikki ja sovittii sitte kasin alussa välit selviks. Siit asti ollaa oltu yhes aika tiiviist, liiankin tiiviist. Nyt on tullu yks toinen tyttö mukaa, kaikki kolme ollaan samalla luokalla. Se on nyt Julia [helvetti mist revin nää nimet.. iha sama x)].
Tai Julia tuli jo mukaan juttuu, joskus neljä kuukaut sitte ehkä viis, en voi muistaa. Siit asti koko ajan kun ollaan kolmestaan, mut on unohdettu, niil on omat juttunsa, mä oon ulkona. Siinä laskee ja kovaa itseunto alas maan alle. Eikä noiuse vähään aikaan.
Aina ku ne on jotai omien juttujensa kans, mä yritän olla et mua ei kiinnosta, enkä haluiskaa tietää niitten jutuist, en mä kyl haluukkaa, mut haluaisin edes pienen huomion kerrankin. Sitku taas oon yksinää jumman kumman kans, asia luistaa hyvinki. Parmmin Julian kans.
Nyt kuitenki Anna on alkanu ärsyttää vaan enemmän ja alentaa mun itsetuntoo samal. Mä oon aina ollu alempana kun se, kaikki on aina huoannu sen, mä oon vaan se varjo sen takana, oon ollu ja tuun aina olemaan. Enkä aijo väittää tähä väliin, et oisin ruma, ehkä joittenki milest, mut mä hyväksyn ulkonäköni oli se sit millane vaa. Kaikki on vaan niin paljon yläpuolella mua ja on niinkuin ei huomaiskaan, se sattuu jos mikä. Ja jos mut huomataan, ni sielt lentää haukkumisanaoja, iha mitä vaa ne ikin keksii. Se vast sattuuki.
Nyt oon ysil ja ainut toivo mikä mul on täl hetkel on se et mä tiiän ku mä pääsen pois täält kesäl, kauas, mun ei enää koskaa tarvi nähä niit ketä tääl on. Se ajatus pitää mut jotenki pystys.
Eli on yks sellane tyttö[ysti, aika hyväki, olkoot vaikka anna nyt nimeltään, ollaan tunnetu kolme vuotta jo, eli koko ylä-asteen aika. Seiskan joulun aikoihin välit meni poikki ja sovittii sitte kasin alussa välit selviks. Siit asti ollaa oltu yhes aika tiiviist, liiankin tiiviist. Nyt on tullu yks toinen tyttö mukaa, kaikki kolme ollaan samalla luokalla. Se on nyt Julia [helvetti mist revin nää nimet.. iha sama x)].
Tai Julia tuli jo mukaan juttuu, joskus neljä kuukaut sitte ehkä viis, en voi muistaa. Siit asti koko ajan kun ollaan kolmestaan, mut on unohdettu, niil on omat juttunsa, mä oon ulkona. Siinä laskee ja kovaa itseunto alas maan alle. Eikä noiuse vähään aikaan.
Aina ku ne on jotai omien juttujensa kans, mä yritän olla et mua ei kiinnosta, enkä haluiskaa tietää niitten jutuist, en mä kyl haluukkaa, mut haluaisin edes pienen huomion kerrankin. Sitku taas oon yksinää jumman kumman kans, asia luistaa hyvinki. Parmmin Julian kans.
Nyt kuitenki Anna on alkanu ärsyttää vaan enemmän ja alentaa mun itsetuntoo samal. Mä oon aina ollu alempana kun se, kaikki on aina huoannu sen, mä oon vaan se varjo sen takana, oon ollu ja tuun aina olemaan. Enkä aijo väittää tähä väliin, et oisin ruma, ehkä joittenki milest, mut mä hyväksyn ulkonäköni oli se sit millane vaa. Kaikki on vaan niin paljon yläpuolella mua ja on niinkuin ei huomaiskaan, se sattuu jos mikä. Ja jos mut huomataan, ni sielt lentää haukkumisanaoja, iha mitä vaa ne ikin keksii. Se vast sattuuki.
Nyt oon ysil ja ainut toivo mikä mul on täl hetkel on se et mä tiiän ku mä pääsen pois täält kesäl, kauas, mun ei enää koskaa tarvi nähä niit ketä tääl on. Se ajatus pitää mut jotenki pystys.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Voisit kyllä mainita asiasta kavereilles, että tunnet itses siis ulkopuoliseks niiden seurassa. Jos ne ei kuuntele/välitä, ni jätä ne omaan arvoonsa. Et menetä mitään jos etit uusia ystäviä...
Kirjoitin juuri äsken samasta asiasta, mulla on ihan sama tilanne mutta siinä vain on ero(tai no en tiedä onko eroa) että mä oon pyytäny kumpaaki mukaan kaikkeen kivaan että ois enemmän porukkaa niin nyt mua ne on alkanu syrjiin, ja tätä on tapahtunu aikasemminki. Lohdutan myös itseäni sillä että kun pääsen ysiltä saan uusia kavereita ja kun olen opiskellut koulut loppuun muutan kauas pois täältä. Olen lapista ja olen sen päättänyt että muutan helsinkiin, siellä mulla asuu serkku ja sen kamut ei tee sille niin ja ne on myös mun kamuja siellä asiat ois paljon paremmin :)
Mulla oli toi sama kuvio joskus vuosia sitten. Silloin se tuntui pahalta, mut nyt kun ajattelee niin oli tyhmää haikailla ihmisten perään jotka ei arvostanu mua. Olet siis ilmeisesti ysillä (?), joten kohta saat kuitenkin uusia kavereita lukiosta tai ammattikoulusta. Älä siis jaksa väkittää kolmiodraamasta, vaan keksi joko ihan omaa kivaa tai sit koita hankkia uusia ystäviä tai vaan kertakaikkiaan välttää tilanteita jossa olette kolmistaan. Tsemppiä!
Ysillä ysillä, onneksi.. Se siinä lohdutus onkin ja pysyykin kun tietää pääsevänsä pois ja etsimään uusia,ehkä parempiakin ystäviä.