koska tutti

vähän päälle 2vee. Kakkonen on nyt 1v 10kk ja mietitään josko jätettäisiin unitutti pois..
Helpommin kai vieroitus käy mitä pienempi lapsi, mutta toisaalta ainakin meillä tutti on ollut tarpeellinen apuväline esim. yöheräilyihin.
Mutta vieroitus kannattaa päättää varmaksi etukäteen, ei niin, että "yritettäisiin" luopua kapistuksesta vaan niin, että siitä luovotaan kun päätetään niin. Piste. Lapselle on tosi julmaa jos vieroitusta venytetään ja palataan takaisin tutitteluun välillä. Käy aina myös vaikemammaksi.

suunniteltu tutin heittämistä oraville jo puolisen vuotta, mutta on edelleen vasta harkinnassa. =) Siis me vanhemmat hiljakseen sitä mietimme, lapsille ei olla asiasta vielä puhuttu. Meillä lapset nyt 1v6kk. Tuntuu, että tutti on koko ajan vaan tärkeämpi kapistus lapsille eli varmasti puoli vuotta sitten olisi ollut helpompaa..

Vielä on unipullotkin käytössä päikkäreille ja yöunille mennessä, muuten eivät ole kyllä pullosta maitoa tai muutakaan juoneet reiluun puoleen vuoteen. Meillä taitaa olla siis eka noista pulloista luopuminen edessä, ennenkuin tutit heitetään pois.

Omaa laiskuuttaanhan näitä asioita lykkää, mutta kyllä ne on niin hoitoa helpottavia asioita, että suokoon se meille kaksosvanhemmille...hyvä tekosyy. =)

meidän tyttö on nyt 1v7kk. N. kuukausi sitten päätettiin mieheni kanssa että nyt otetaan tytöltä tutti pois(tuttia on syönyt vain nukkumaan mennessä 1 vuotiaasta lähtien). kyllähän tyttö ensimmäisenä iltana kovasti tuttia kyseli. Pikkuisen ennemmän on kyllä kiukuttelua ollut ihan päiväs aikaankin, en tiedä johtuuko tutin pois ottamisesta vai onko joku uhmaikä menossa.

muistaakseni kuitenkin viimeistään 2,5 vuotiaana.

Totta on se, että sitten kun tutti jää, niin sen on myös jäätävä. Ei meillä lapset itse tutista olisi luopuneet "vapaa ehtoisesti", me vanhemmat siitä päätettiin...esikoiselle kerrottiin että pupuvauvalla olisi kova tarve tutille, tutit jätettiin ulos pihalle puskan alle, josta isä töistä tullessaan viskasi roskikseen.
Itkua nukkumaan mennessä kesti pari yötä, se siitä...voi tuntua kamalalta siinä tilanteessa, mutta kun luottaa monien muiden aikasempien kokemuksiin, ei se tutin ikävöinti 3 yötä pidempään kestä :-)

Toinen lapsosemme viskasi parvekkeelta alas oraville, nukkumaan mennessä kyseli perään...käytiin jopa "etsimässä", muttei niitä enään löytynyt (iskä oli käynyt aikasemmin noukkimassa roskikseen).
Vähän oli levoton unille mentäessä, muttei minkäänlaista huutoa tullut silloin eikä sen jälkeenkään...lohduttikohan sitten se, kun orava oli käynyt tuomassa pienen "kiitoslahjan" tutista ;-)

Jokaisella kaiketi on oma "hyvä" aikansa tutin jättämiseen...kaiketi parhainta on silloin kun elämäntilanne on ns. vakaata..elikkä sisaruksen syntymä/muutto/tarhaan meno tms., tällöin ei ehkä ole ajankohtaista tutista luopumiseen.

Tarkkaile ensin, kuinka lapsi pärjää ilman tuttia päivällä. Jos pärjää koko päivän ilman (ei edes huomaa, ettei tuttia ole), niin on valmis luopumaan siitä.
Sanovat, että viimeistään siinä 2 1/2-vuotiaana ois hyvä jättää tutti. Sen jälkeen lapsi alkaa jo huomata, että kaupasta saa uuden ja kehittyvät hampaat voivat alkaa kasvaa vinoon.
Itse kuulin eräältä mummolta hyvän kikan, jolla tutti jäi meillä pois kertalaakista:
Jääkaapissa itää vanhoihin perunoihin sellaiset valkoiset idut. Otetaan idut ja laitetaan tutin rakosista. Sitten sanottiin tytölle, että "Voi hyvänen aika, nyt sinusta on tullut jo niin iso, että tutti on tullut vanhaksi. Et kai sinä enää tällaista vanhentunutta tuttia halua?" Tyttö heitti itse tutin roskiin. Ensin oli hieman itkuinen, mutta sitten paremminkin ylpeä, että oli kasvanut niin isoksi tytöksi, ettei tarvitse enää tuttia. Ei enää kertaakaan kysellyt tuttia tämän jälkeen.

Meillä jätettiin tutti pois 1 vuotiaana, kummaltakin. Esikoiselta siksi että toisen syntymään oli 1/2 vuotta aikaa ja ajateltiin että se on sopiva aika unohtaa tutti. Niin kuin olikin. En voinut ajatellakaan että lapset söisivät samaa tuttia. YÄK! Kuolasivat ne samoihin leluihinkin mutta tuo tutti ajatus yökötti.

Vierotus onnistui helposti. Keräsin vaan kaikki tutit pinnasängystä ja sanoin että äiti vie ne oravavauvalle. Pistin kaappiin ja viikon kuluttua hävitin yhtä vaille kaikki (ja sen yhden laitoin muistolaatikkoon). Ihmetteli se illalla missä on tutti, mutta tyytyi siihen että ne on oravavauvalla.

Toinen lapsista vieroitettiin myös vuosikkaana. Keurasin naapurin 2 !/2 vuotiaan vieroitusta ja se oli yhtä tuskaa. Hammaslääkäri sanoi niille että lapsen hampaat on kasvaneet vinoon ja ellei tutia vieroiteta heti lapselle joutuu isona laittamaan raudat. Helpommalla pääsi kun vieroitti aiemmin. Ainakin sivusta katselleena vaikutti siltä.

Helpoimmat tavat joita olen kuullut:
* viedään oravavauvalle
* leikataan tutin imuosa poikki ja lapsi huomaa ettei voi imeä.

Silloin kun vierottaa pitää vaan hyväksyä se tosiasia että lapsi kitisee/huutaa tutin perään jonkun aikaa. Oma unilelu korvasi pian tutin.

Päätin yks ilta kokeilla ilman tuttia nukahtamista. Hirmu huutohan se oli, mutta kesti kuitenkin vain alle puoli tuntia, rauhoittelemassa piti käydä useasti kun oli nukahtanut. Luulin että olisi ollut kovempikin huuto.
Nukkumaan meno on helpottunut pikku hiljaa, mutta edelleen on itkuinen herätessä. Päiväsaikaan ei kuitenkaan ole tuttia kaipaillut. Ja helpompaa on jo elämä ilman tuttia, puhumaankin opettelee enemmän, huutelee jopa päikkäreillekin mennessä parvekkeelta suuren ääneen "päivää, päivää" : )