Tutustuin tuossa erään kennelin sivuille, joilla oli tietoa tulevan pentueen vanhemmista sukutauluineen. Emä oli kahden samasta pentueesta olevan koiran risteytys. Onko tällainen tavallista? Uskoisin että perinnöllisten sairauksien kannalta tällaista vältettäisiin.
Sisarten astutus
Sukututkija
181177
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
käytetyt linjat ennen arvostelua. Kokenut hyvä kasvattaja tietää kyllä sisäsiitoksen huonot ja hyvät puolet. Nyt kumminkin kyse ulkosiitoksesta.
SUOMALAISILLE kasvattajille se on ihan sallittua ja normaalia, mutta auta armias jos sen tekee muun maalainen... Silloin sitä kutsutaan pentutehtailuksi tai rahastukseksi.
mutta astuttamalla lähisukulaisia saadaan rodun ulkoisia avuja paranneltua, eli rodulle ominaiset piirteet korostuvat ja kaunistuvat. Tätä samaa tehdään myös kissojen jalostuksessa... Kakkamaista hommaa, minun kissani on hyvä esimerkki mitä sukulaisten risteyttelystä saadaan aikaan.
Kissa on pärjännyt hyvin näyttelyissä ja on ollut rotunsa paras ja muuta kökköä (nyt koiraihmiset älähtävät, ei kissanäyttelyt ole mitään, älä täällä kissoista vauhkoa, mutta tämä on vain esimerkki). Kissalla napsahtaa päässä aina välillä, herra on jo 13v. mutta silti saa järkyttäviä raivokohtauksia (ihmiset vaarassa kun puree niin penteleesti), jokaista meidän perheenjäsentä on purrut antibioottikuurille (minua viimeksi muutama viikko sitten). En uskalla oikein uutta koiranpentuani tutustuttaa kissalle (kissa asuu siis vanhempieni luona) kun koira saisi turpaansa niin että etsisi maitohampaitaan koko vierailun ajan nurkista...
Kissalla on myös sairauksia joiden hoito ei ole yksioikoista mutta ei niistä sen enempää, eli risteyttämällä saadaan kyllä nättejä elukoita, oikeita valioyksilöitä, mutta ei niiden päässä paljoa mitään liiku. NO hullun kissan kanssa sentään pärjää mutta miettikää hullua dobberia tai sakua, en niitä koiria halua tavata...
ei tunne tapausta tarkemmin, eli haetaanko tuolla sisäsiitoisuudella rodun oikeaa linjaa vai onko kyseessä vain ajatus "määrä korvaa laadun". tuon vanha herran sukutaulu on "hyvä" esimerkki sisäsiitosprosenteista kun haetaan rodun oikeaa linjaa, isällä 22,66% ja emän isällä peräti 34,77%. karseita lukuja mutta onneksi vanhus on terve kuin pukki vaikka mittariin tuli viime kuussa 11v.
enään tekee..ainakaan kunnollinen päinvastoin kennelliittokin yrittää sada kasvattajia muuttamaan käsityksiään sisäsiitoksen suhteen.
Älkää hyvät ihmiset kannattako sisäsiitosta ostamalla sellaiselta kasvattajalta pentua. Rodut on jo nyt tarpeeksi huonossa jamassa että sitä kannattaisi lisää aiheuttaa tietoisesti vain ulkomuotoseikkojen takia.
Itselläni sisäsiitoksella aiheutettu epileptinen koira. Ja enään en osta sisäsiitoksella aikaansaatua pentua. Virheestä oppii :(
mutta homma pitää todella olla hallussa, ja tietää mitä tekee.Yllärit voivat olla melkoiset niin hyvään kuin pahaankin.
ottavat tietoisia riskejä koiranostajien kustannuksella.
"Paha ylläri" on jonkun lemmikki 10-15vuotta...mukavaa kun lääkärilaskut vaan kasvaa noiden muka asiansa hallitsevien kasvattajien myötä. Kaikkea voi tosiaan väittää..
miten niin koiranostajien kustannuksella??????????
Yleensä silloin kun oikein tiukkaa sisäsiitosta tehdään, kunnon kasvattajalla on siihen todella vahvat syyt. Tälläiset pennut harvoin menevät ns. ulkopuolisille.
Nyt en puhu pennuttajista.
Tämäkin "kasvattaja" kehuu sisäsiitosta ja todentotta muutenkin sairaustilastot jo kauhistuttavat. Mitä hyvää muka voi sisäsiitoksella saavuttaa, ei yhtään mitään. Se on taitamattomien kasvattajien poppakonsti, jonka maksumieheksi joutuu juuri ne pennunostajat! Törkeääää!!!!
Suosittelisin nyt kyllä ensin ottamaan asioista kunnolla selkoa, ennenkuin alkaa arvostelemaan asiassa mistä mitään ei lopuksi ymmärrä!!!
Ja heti löytyi toinenkin toope. Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.
Juuri olette huutamassa isoon ääneen erinomaista kasvatustaitoanne ja sitten tunnustatte tuollaisia poppakonsteja käyttävänne. Ei ihme että sairaustilastot kaunistuu !
vaan jospa nyt aivan aluksi opettelisit sen lukemisen jalon taidon, sillä missä ja koska olen sanonut moista käyttäväni, tai että olisin joskus käyttänyt?
En missään koskaan....valitettavasti!
Jos meistä nyt toinen on toope, niin sorry vain mutta se olet kyllä ihan sinä itse!
Et ymmärrä aiheestä hölkäsen pöläystä, mutta silti yrität meuhkata siitä "parhaan" kykysi mukaan. Eikö se ole varsin toopemaista?
huonoja koiria jatkosiitokseen vaan ne myydään eteenpäin...eli koiranostajat maksaa viime kädessä laskun.
Minä en seuraavaa koiraa osta jos siinä on käytetty sisäsiitosta.
Kyseessä on perinteisesti metsästyskäyttöön tarkoitettu rotu, mutta varmasti ulkonäköseikatkin merkitsevät. Kyllä kiinnostus ostoon on tuon huomioni myötä laskenut.
kun ei voi toisen kasvattajan ajatusmaailmaa tietää, jää kaikki arvailujen varaan.
Itse olen kerran tehnyt ns. sisäsiitoksen, en sisarruksilla vaan puoli sisarilla. pentuja syntyi 4. itselle jätin uroksen. Yksi niistä meni toiselle kasvattajalle ja kaksi myytiin niin että rekkarit jäivät minulle. pennut olivat terveitä, elivät pitkän hyvän elämän.Minulla oli silloin aikoinaan pätevät syyt tehdä tämä juttu ja en ole katunut.
on mun mielestä vielä ok, jos koirat on hyväluonteisia ja terveitä ja tuntee niiden taustoja kauemmaksi. Eka rotukoirani oli sisaruspuolten jälkeläinen. Se oli erittäin terve, fiksu ja mahtava koira ja eli yli 16 vuotta.
Täyssisaruksia en kuitenkaan menisi käyttämään. Se tuntuu jo epäilyttävältä, kun yhtään ei tule uutta verta. Sisaruspuoletn pennuissa sentään on mahdollista saada laajennettua geenipohjaa sen toisen vanhemman kautta.
että koko pentue hyvä laatuinen..riskit piileville sairauksille suurenee sisäsiitoksen myötä ja jos tota linjaa jatkettaisiin teettämällä jälleen puolisisarilla ne vahvistuisi..onneksi kerta sisäsiitos ei välttämättä tuo huonoja geenejä esiin. Mutta riski sille on erittäin suuri.
Ei ihmisetkään sisarten kanssa lapsia tee ihan tästä syystä ja nisäkkäitä mekin ollaan. Ihminen tiedostaa vaarat kun on kyse ihmisestä mutta ei eläimestä ..outoa logiikkaa. Tiedän tosin yhden serkkupariskunnan ihmisistä jolla oli kaksi lasta toisella epilepsia ja toinen kuoli tuntemattomaan syyhyn.
Täytyy ilmeisesti kirjoittaa kasvattajalle ja kysyä tätä asiaa. Saadaan tapauskohtaisia perusteluja, kun näyttää kysymykseni johtaneen tiukkaan sanan- ja kädenvääntöön. Varmasti siinä on haettu vanhempien hyviksi havaittujen ominaisuuksien vahvistumista, mitä tulee riistan ajoon ja ulkonäköön, mutta en kyllä tällaista itse hyväksy.