Gallup: koska helpotti?

Meillä ainakin "helpotti" tuossa kun lapsi oli noin 8kk kun alkoi jo viihtymään hieman yksin ja kiinnostui "leikkimään" omilla leluillaan jne. Ehti joskus sipaista ripsaria silmiin. Nyt poika vuoden ja viihtyy yksinkin mutta myös uhmaa vanhempia että jos vanhemmilla on jotain muuta puuhaa, niin pitää mennä koskemaan kukkiin jne.
Lapset on lapsia :)

Meillä poju vähän yli 5 kk ja yöt menee koko ajan hullummaksi. Herätään noin 10 kertaa joka yö...Liekkö hampaita tulossa. Päivät helpotti tuossa viiden kk:n tienoilla vasta, kun yleinen kitinä loppui suurimmaksi osaksi ;)

Meidän vauva on aina viihtyny hyvin itekseen, oon istunu seurana lattialla pienestä lähtien mut itekseen vauva touhuilee. Oisko joskus 5kuisena alkanu "leikkimään". Nyt muuten helppoa (ei tarvii leikittää) mut pitää aika lailla vahtia mut silti pystyy vähän jo omia juttujakin tekemään kun touhuilee pitkät tovit lelujensa parissa. EHkä joskus 3kuisena kun vauva alko jäntevöityä käsitteleminen helpottu ja unet alko vakiintua vähän ja sai paremmin omaa aikaa. Mut ei meillä vieläkään nukuta ku 2*n1,5h, kaverin muksu vetelee 3-5h unia... Alkuun meillä nukuttiin 45 min kerrallaan monesti päivässä, se oli uuvuttavaa! Ja ehkä sit ku yöt alko rauhottumaan ja syöminen väheni, sillon helpotti eli joskus 4-5kuisena sekin tais olla ettei syöty ku pari kertaa enää. Jännä miten nopeesti sitä unohtaa miten jutut meni!

Liekköhän univelkaa jo liian pitkältä ajalta vai äiti muuten vain koko touhuun väsynyt, mutta kyllä tuntuu, että mitä vanhemmaksi lapset kasvaa, sitä haastavammaksi tämä vanhemmuus menee. Tai sitten aika kultaa muistot...

Kyllä minä sanon kahden vauhtiviikarin äitinä, että helppoja oli vielä ne ajat, kun lapset eivät päässeet liikkeelle. =) Meillä tuplat olleet kiireisiä tuon liikkeelle lähdön kanssa ja sen jälkeen ei ole meno hetkeksikään helpottanut.

Tietysti jotkut asiat helpompaa, mutta aina tulee uusia vinkeitä.

Esim. nykyisin nukkumaan meno helppoa, sänkyyn vaan ja vähän iltasatua päälle, niin se on siinä. Nukkuvat täydet yöt. Ulkona tykkäävät kirmailla ja siksi pukeminenki jo helpompaa...antavat pukea, kun tietävät mitä hauskaa luvassa. Ja kovasti pukevat jo itsekkin. Syövät itse (vielä kyllä välillä aika hurjaa sotkemista). Mutta sitten on myös sitä kahdessa keksittyä touhua, lasten mielestä niin hauskaa, mutta äidistä ei niinkään...ja voi sitä tahtojen taistoa sitten muissa aioissa.

Miten ihanaa onkaan huomata, että lapsista tulee pikkuhiljaa omatoimisia, mutta välillä kysyy pinnaa kovastikkin, kun on kaksi pikku-apuria sähläämässä.

Että eiköhän tämä helpota vasta sitten, kun lapset muuttaa kotoa. Tai no, ehkä sitten kantaa huolta miten lapset pärjää jne.

Mutta itse asiaan: RASKAIN vaihe jäi taakse, kun vauvat syntyivät. =) Itsellekkin alkoi jäädä aikaa, kun imetys loppui (6kk). Lapset eivät ole vielä käyneet "helpommiksi", päin vastoin. =)

että alkoi helpottaa, kun lapsi oppi kävelemään. Mutta, mutta, nyt sitte onkin taas aikamoista, kauhee uhmaikä päällä, Että ei se ikinä kovin helppoa ole, aina on joku uusi vaihe. Nyt ajattelen, että olispa tajunnu enemmän sillon vauva-aikana nauttia, ku sillonhan se ois ollu helppoo. Vaikka vauvalla koliikki, mutta sen koliikin loppumisen jälkeen.

Ei nyt millään pahalla mut miks tehä lapsia jos nyt jo kyselet koska helpottaa? Mikä helpottaa? Eri ikävaiheissa eri "ongelmat".. Helpompaa on pienen vauvan kanssa, joka syö ja nukkuu, kuin sellaisen joka jo liikkuu joka paikkaan.