Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Joskus?

    Hiljainen aalto toi surun kellastuneita lehtiä,
    vetäytyessä vesi imi murheen syövereihin.

    Hitaasti mieli hyväksyy väistämättömän,
    ja yhden oman askeleen lähempänä rajaa.

    Lamaantuneena kerään värikkäät muistot,
    jatkan elämää - mitäpä muutakaan?

    Kaiken keskellä muistan sinut ja ymmärrän:
    Jos tarkoitus on, niin polkumme yhdistyy,
    joskus?
    9485
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 9

    Vanhimmat

    ... on jonkinlaista nöyrää kauneutta ja hiljaiste huokausta. Pidän paljon tästä runosta.

    Äänestä

    • Kiitos.

      Avain runossa on suru ja miten se asettaa asioita uusiin mittasuhteisiin.

      Äänestä

    Aika ei aina tuo lohtua
    tukahtuviin tunteisiin
    jotka on piilotettu kovin ahtaasti
    Talletettu kuolemattomiksi muistoiksi

    Kaipuun jälkiä keräillen
    polulta kuljettavalta
    Astellen verkkaisesti
    kohti tuntematonta
    joka väistämättä odottaa

    Matkalla pohtien
    voi polku risteytyä uudelleen
    jos on tarkoitus
    ja silloin on valittava suunta

    Muistoihin mahtuu tuhat tarinaa
    tulevaisuudessa uusia odottaa
    Monta ristiin kulkevaa
    polullansa kohtaa
    Tarkoituksensa kaikilla

    Määränpää kaikilla arvaamaton.

    Äänestä

    • oman paikkansa löytämistä, oppimista, menetyksiä ja myös iloa pienistä asioista.
      Kaikki sittenkin tapahtuu ajallaan. Sen hyväksyminen tässä rajallisuudessa on tärkeää.

      Äänestä

    Asetat tukuttain reunaehtoja ja rajoituksia. Kun esteistä joka kolmas katoaa ja estyneisyytesi helpottaa... Kun alat omaksi itseksesi.

    Kun kun

    Äänestä

    • ajattelin minä.

      Äänestä

    • omaksi itseksi tässä ollaan. Toivottavasti myös oikeaan suuntaan. Uskon niin.

      Reunaehdot siksi ettei kaikkea voi saada tässä ja nyt. Mitä on, voi menettää tai menettää joskus kuitenkin.
      Vaikea ristiriita, joka on itselleen selvitettävä.

      Äänestä

    Hiljaista, pienellä näkymättömällä liekillä
    palavaa toivoa, haavetta.
    Tiedän tunteen.
    Kaunista...

    Äänestä

    • Lopuksi kuten aina, pitäisi olla pieni toive, "pala toivoa".

      Kiitos kommentistasi!

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Nameless kirjoitti:

    Hiljainen aalto toi surun kellastuneita lehtiä,
    vetäytyessä vesi imi murheen syövereihin.

    Hitaasti mieli hyväksyy väistämättömän,
    ja yhden oman askeleen lähempänä rajaa.

    Lamaantuneena kerään värikkäät muistot,
    jatkan elämää - mitäpä muutakaan?

    Kaiken keskellä muistan sinut ja ymmärrän:
    Jos tarkoitus on, niin polkumme yhdistyy,
    joskus?

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu