ihan vaan haluan kertoa erään jutun sijaisvanhemmuudesta. Tai ei oikeastaan ihan siitäkään.
Isäni veljellä oli lapsi, jota aina ihmettelin, miksi niin vanhoilla on noin pieni. Tämä tyttö oli minua noin 5 vuotta vanhempi. Jossain vaiheessa sainkin kuulla, että hän oli kasvattilapsi. No, aikanaan tämä kasvatti, 15 vuotiaana sai lapsen, jonka jätti omille kasvattivanhemmilleen kasvatettavaksi. Kiertokulkua :)
Loput asiasta selvisivät kun isäni kuoli. Ylivieskan joku perintäjuttu (en muista enää nimeä) ilmoitti, että jätetään niin ja niin paljon elatusmaksuja perimättä velallisen kuoleman johdosta. Kysyin asiaa äidiltäni ja selvisi syy, miksi isäni ei juuri koskaan ollut töissä. Koska hänellä oli perinnässä elatusmaksuja lapsesta, jota hänen veljensä kasvatti. Eli tuo tyttö joka sai 15 v vauvan. Hänet oli vain tuomiolla julistettu isäksi ilman mitään verikokeita yms. Isä itse oli ollut aina sitä mieltä ettei ollut lapsen isä, naisella oli paljon miehiä. Tämä nainen oli kai aika nuori eikä halunnut itse kasvattaa lastaan, totuutta en tiedä.
Tuntui vain aika pahalle, kun selvittelin isän tavaroita. Ainuttakaan itseni tai siskoni tekemää piirrustusta, kirjettä ei mitään ollut enää tallella, mutta tämän tytön vuosia sitten isälleen tekemä kirje oli tallessa.
Kävimme aikoinaan myös kylässä tietenkin isän veljellä, mietin vain, mitähän isäni tunsi silloin tätä lasta kohtaan.
Hassua että elatusmaksuja kyllä perittiin vaikka kirkonkirjoissa tätä lasta ei näy isäni lapsena...
Joskus tulee mieleen, onkohan hän oikeasti siskoni, missä hän on (Hesassa näin kerran sattumalta, kun olimme siellä luokkaretkellä, ei hän tunnistanut minua tietenkään, mutta minä tunnistin, sillä hän oli äärettömän kaunis nainen), mitä tekee.
Tälläinen tarina, vanha juttu jo vuosien takaa, mutta tulee mieleen aina joskus. Varsinkin tuo asia painaa mieltä, miten ensin äiti jätti lapsensa, sitten tytär.
Isäni veljellä oli lapsi, jota aina ihmettelin, miksi niin vanhoilla on noin pieni. Tämä tyttö oli minua noin 5 vuotta vanhempi. Jossain vaiheessa sainkin kuulla, että hän oli kasvattilapsi. No, aikanaan tämä kasvatti, 15 vuotiaana sai lapsen, jonka jätti omille kasvattivanhemmilleen kasvatettavaksi. Kiertokulkua :)
Loput asiasta selvisivät kun isäni kuoli. Ylivieskan joku perintäjuttu (en muista enää nimeä) ilmoitti, että jätetään niin ja niin paljon elatusmaksuja perimättä velallisen kuoleman johdosta. Kysyin asiaa äidiltäni ja selvisi syy, miksi isäni ei juuri koskaan ollut töissä. Koska hänellä oli perinnässä elatusmaksuja lapsesta, jota hänen veljensä kasvatti. Eli tuo tyttö joka sai 15 v vauvan. Hänet oli vain tuomiolla julistettu isäksi ilman mitään verikokeita yms. Isä itse oli ollut aina sitä mieltä ettei ollut lapsen isä, naisella oli paljon miehiä. Tämä nainen oli kai aika nuori eikä halunnut itse kasvattaa lastaan, totuutta en tiedä.
Tuntui vain aika pahalle, kun selvittelin isän tavaroita. Ainuttakaan itseni tai siskoni tekemää piirrustusta, kirjettä ei mitään ollut enää tallella, mutta tämän tytön vuosia sitten isälleen tekemä kirje oli tallessa.
Kävimme aikoinaan myös kylässä tietenkin isän veljellä, mietin vain, mitähän isäni tunsi silloin tätä lasta kohtaan.
Hassua että elatusmaksuja kyllä perittiin vaikka kirkonkirjoissa tätä lasta ei näy isäni lapsena...
Joskus tulee mieleen, onkohan hän oikeasti siskoni, missä hän on (Hesassa näin kerran sattumalta, kun olimme siellä luokkaretkellä, ei hän tunnistanut minua tietenkään, mutta minä tunnistin, sillä hän oli äärettömän kaunis nainen), mitä tekee.
Tälläinen tarina, vanha juttu jo vuosien takaa, mutta tulee mieleen aina joskus. Varsinkin tuo asia painaa mieltä, miten ensin äiti jätti lapsensa, sitten tytär.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Isäsi oli "tuomiolla julistettu isäksi, ilman verikokeita" ja lopussa sanoit ettei missään kirkonkirjoissakaan näkynyt että tyttö oli isäsi lapsi!? Oli määrätty kuitenkin maksamaan elatusmaksuja!!! Ei valitettavasti voi pitää paikkaansa, nää kolme juttua ei sovi yhteen. Taisi olla keksitty tarina. :-)
virkatodistuksessa kuoleman yhteydessä ei näkynyt minkäänlaista ylimääräistä lasta. Kuitenkin Ilomantsin viranomaiset ilmoittivat että jättävät perimättä useita tuhansia markkoja. Eikä mitään verikokeita oltu otettu. Ota huomioon että tämä isäksi julistaminen oli tapahtunut 40 vuotta sitten, silloin ei oltu ihan niin tarkkoja noissa asioissa.
Tuota... Etkö ole yhtään utelias etsimään tätä naista? Sinullahan on kaikki mahdollisuudet etsiä häntä esim. Maistraatin kautta. Hän ilmeisesti tiesi, että isänne on merkitty hänen isäkseen (kirjeestä päättelen). Nykyään on mahdollista ihan helposti dna-testeillä selvittää oletteko te siskopuolet keskenänne. Tietenkin voi olla, ettette halua tai jompi kumpi teistä ei halua tätä selvittää. Itselläni on siskopuoli ja jos tietäisin/epäilisin, että niitä on enemmän niin etsisin kyllä varmaan määilman ääret. Mutta minä olenkin tietenkin minä. Entisessä työpaikassa minulla oli pääsy Väestörekisteriin ja täytyy myöntää, että tarkastin sieltä molempien vanhempieni tiedot, että onko enempiä lapsia. En löytänyt enempää, mikä oli tietysti helpottavaa tavallaan, mutta olisin mielellään lisää sukulaisiakin ottanut :)
Koska isäni ei häntä koskaan tyttärekseen myöntänyt (oli ns. yleisen naisen lapsi) en ole isääni kunnioittaen koskaan halunnut tutustua tähän naiseen. Minulla on yksi täyssisar ja se riittää. Koskaan en ole tätä lasta edes sisareksi käsittänyt, minulle hän on lähinnä serkku, asuihan hän isäni veljen luona.
Muistan isäni joskus maininneen, että hän oli töissä MTVllä ja muistan nähneeni hänet kerran juontamassa ohjelmaa, siihen aikaan kun vielä tv ohjelmat juonnettiin kaikki (eli "seuraavaksi tulee se ja se ohjelma").
kysymys: mitä kunnioittavaa isäsi on?
jos isäni oli ennen seurusteluaan äitini kanssa, muutaman kerran tämän naisen kanssa, jolla samanaikaisesti oli muitakin miehiä. Tämä tapahtui 3 vuotta ennenkuin vanhempani tapasivat. Lapsi ei ole isäni, tai on hyvin pienellä todennäköisyydellä. Todennäköisesti hänet nimettiin vain, koska oli ainut jonka nimi kokonaan tiedettiin. Olisiko isäni pitänyt ottaa noin vaan nimelleen lapsi joka ei todennäköisesti edes ollut hänen?
Miksi siis en kunnioittaisi isääni tässä asissa? Kerrotko mitä väärää isäni teki? Et itse ole koskaan ollut jonkun kanssa vain muutamaa kertaa?
..itselleni kävi vähän samoin olin 25v kun vanhempi sisarpuoleni halusi tietää onko isäni hänen isä myös..ja lyhyesti kerrottuna oli ja minusta oli hienoa että asia selvisi vaikka isääni pelottikin miten kaikki suhtautuu asiaan.
Hän oli aiemmasta suhteesta ja hänen äitinsä ei ikinä ollut selvittänyt asiaa isälleni. Isä eli vähän aikaa sisarpuolen äidin kanssa Norjassa mutta koska ei myöntänyt isälleni isyyttä vaan aiemmalle miehelleen niin lähti.
Kummallisinta tarinassa oli että isäni oli hakenut tytön laitokselta ja vuosia myöhemmin tämä tyttö saattoi isäni hautaan meidän kanssamme(isäni sairasti syöpää tuohon aikaan ja sikäli oli rankkaa nuo isyystestit). He eivät ehtineet siis enään nähdä mutta kirjeen kerkisi isäni saamaan häneltä.
Olen tyytyväinen että asiat selvisi ja hänestä näki kyllä että sukuun oli tullut. :)