Moi!
Olen 15-vuotias tyttö. Vanhempani ovat eronneet kun siirryin 3 luokalle.
Nyt on alkanut tulla ongelmia siitä, kun en haluiasi
mennä isäni luona käymään jokatoinen viikonloppu. Olen turhautunut aj kukaan ei kuuntele minun mielipiteitäni, tai ota tunteitani huomioon. Kukaan ei tunnu välittävän haluanko minä mennä, tai tehdä jotakin.
Nyt laitoin jarrut pohjaan ja käännyin vanhempiani vastaan. En suostu enää menemään isälle yhtä usein kuin ennen. Nyttemmin näemme ehkä vain joka toinen kuukausi, mutta pikku-veli menee isälle useammin.
Olen kertonut useasti äidilleni, miksi en halua mennä sinne, mutta hän ei tunnu välittävän siitä ja taitaa ajatella että, se on pian ohi.
Isäni on mennyt jo uusiin naimisiin ja heillä on kaksi lasta. Ne taisivat olla 3- ja 5-vuotiaita, enkä jaksa kuunnella niiden huutamista.
Pitäisi pystyä hoitamaan koulu, mennä isälle (ja saada päänsärkyä) ja hoitaa muutamia harrastuksia.
Mitä minun pitäisi tehdä? Ei tunnu oikealta antaa isän odottaa sitä että perun joka kerta menemiseni sinne, jollain tekosyyllä.
Onko muilla ollut samanlaisia tilanteita? Mitä te olette tehneet?
Tarvitsen vastauksia, kittos jo etukäteen :)
Olen 15-vuotias tyttö. Vanhempani ovat eronneet kun siirryin 3 luokalle.
Nyt on alkanut tulla ongelmia siitä, kun en haluiasi
mennä isäni luona käymään jokatoinen viikonloppu. Olen turhautunut aj kukaan ei kuuntele minun mielipiteitäni, tai ota tunteitani huomioon. Kukaan ei tunnu välittävän haluanko minä mennä, tai tehdä jotakin.
Nyt laitoin jarrut pohjaan ja käännyin vanhempiani vastaan. En suostu enää menemään isälle yhtä usein kuin ennen. Nyttemmin näemme ehkä vain joka toinen kuukausi, mutta pikku-veli menee isälle useammin.
Olen kertonut useasti äidilleni, miksi en halua mennä sinne, mutta hän ei tunnu välittävän siitä ja taitaa ajatella että, se on pian ohi.
Isäni on mennyt jo uusiin naimisiin ja heillä on kaksi lasta. Ne taisivat olla 3- ja 5-vuotiaita, enkä jaksa kuunnella niiden huutamista.
Pitäisi pystyä hoitamaan koulu, mennä isälle (ja saada päänsärkyä) ja hoitaa muutamia harrastuksia.
Mitä minun pitäisi tehdä? Ei tunnu oikealta antaa isän odottaa sitä että perun joka kerta menemiseni sinne, jollain tekosyyllä.
Onko muilla ollut samanlaisia tilanteita? Mitä te olette tehneet?
Tarvitsen vastauksia, kittos jo etukäteen :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei!
Ikävä tilanne kohdallasi. Nyt sinun kuitenkin kannattaa olla rehellinen vanhemmillesi. Olet jo sen ikäinen, että mielipidettäsi pitää ja kannattaa kuunnella. Joten voit hyvin kertoa isällesi ja äidillesi todelliset syyt.
Eli kerro rohkeasti. Muista myös kertoa, ettei kyseessä ole se, ettet välittäisi isästäsi. Eikä se, ettet pitäisi hänen uudesta perheestään. Vaan rehdisti ja reilusti, niin kuin asia on: olet nuori ja sinulla on harrastuksia, etkä aina välittäisi kuunnella pienten lasten metelöintiä.
Ei sen myöntämisessä ja ääneen sanomisessa pitäisi mitään pahaa olla. Se, joka siitä loukkaantuu, voi mennä itseensä.