Olen ihminen joka viihtyy oikein hyvin yksinkin ja saan kohta hermoromahduksen,kun ystävättäreni eivät usko moista vaan aina pitäis olla menossa.
Jos kieltäytyy ottavat nokkiinsa ja aina saa selitellä,että miksi ei viitsi hypätä joka kissanristiäisissä.
Olenko luonnonoikku?
Jos kieltäytyy ottavat nokkiinsa ja aina saa selitellä,että miksi ei viitsi hypätä joka kissanristiäisissä.
Olenko luonnonoikku?
Vastaukset 4
Vanhimmat
No sinulla on kuitenkin ystäviä eli ethän sitten aina olekaan yksin. Eli viihdyt myös toisten seurassa.
Itse olen ollut ison osan elämääni yksin ja puhun hyvin vähän. Ystäviä ei ole kertynyt ollenkaan. Viihdyn yksin enkä katso televisiota enkä kuuntele radiota eli en välitä ihmisäänistä ollenkaan. Toki työssä tulen hyvin juttuun ihmisten kanssa.
työpäivän aikana, niin että tuntuu kuin leuat ihan vinossa.
Joskus käyn leffassa tai sellasessa ystävän kanssa viikolla, nykyään harvemmin.
Taidan keksiä tekosyitäkin välttääkseni menon.
Tulee tarve olla yksin ja omistaa aikansa itselle.
Viikonloput omistan perheelle ja sekin joskus "rasittaa" vaikka ne tärkeitä onkin.
Täytyy löytää tasapaino ystävien säilyttämisen ja yksinolon kesken. Kyllä se kissansistiäisissä käyminen useimmiten on kuitenkin virkistävää, kunhan vain saa lähdetyksi.
Minulle tulee usein eteen se, että olen lähdössä matkalle, mutta edellisenä iltana tuleekin tunne, ettei millään viitsiskään lähteä. Pitää kuitenkin viitsiä, kun liput ja hotellit on jo maksettu. - Koskaan en kuitenkaan ole katunut sitä, että "viitsin" sittenkin lähteä.
Ihminen on luotu liikkuvaksi,
mutta pakkoko sitä on kouhottaa.
Yksin pärjää ihan hyvin.