Mistähän minulle löytyisi kosija, kihlojen kera??
Kuinka olet löytänyt kihlattusi??
Kuinka olet löytänyt kihlattusi??
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minä löysin oman kihlattuni, nykyisen vaimoni, työpaikalta. Kävimme myös samassa liikuntaporukassa ja katselimme toisiamme joitain kuukausia, ujoja kun olimme. Pikkujouluissa oli taikajuomaa sen verran, että estot häipyivät ja siitä asti olemme olleet yhdessä.
Tapasin aviomieheni bussipysäkillä..:) Tai oíkeastaan näin hänet jo kaupungilla ensimmäisen kerran aiemmin samana päivänä kävellessäni hänen työpaikkansa ohi. Hän oli siinä pihalla röökillä ja mielestäni niin komea että pakko oli perään kääntyä katsomaan kun ohitse menin. Sattumoisin hänkin katsoi perääni ja väläyttipä vielä kivan hymynkin minulle.. en jäänyt häntä sen kummemmin miettimään, kunhan totesin ystävälleni että olipa komea ilmestys. Samana iltana törmäsin häneen bussipysäkillä jossa hän sitten tulikin juttelemaan minulle, aloittaen perinteisellä: Taisin nähdä sinut päivällä... :) Puhelinnumeron sain ja onneksi soitin; naimisissa ollaan oltu vajaa kaksi vuotta ja pieni prinsessakin on maailmaan saateltu..:)
ku se kävis siitä vaan suit sait, tietenki on tutustuttava ensin ja katseltava kuinka ollaan sopivia keskenään. Taitaa olla aika vaikeeta minulle, olen vähä varttunut ja vähän ronkelikin. Hmmm ei muuta kun kirjoittelua asian tiimoilta..
löytää, sanotaan. Missä mahtaa kaikki ihanat, keskustelevat, fiksut, sympaattiset, rehelliset, huumoritajuiset, tanssitaitoiset, hmm komeat, tavikset, rotevat, luotettavat, jne....miehet luurata???? Missä jallu luuraa??
Meitä oli porukkaa viettämässä iltaa kylällä ja sitten siihen vain tuli mukaan sellainen äänekäs ja komea nuori mies.
Luulin että hän seurusteli tuttavani kanssa, enkä siksi mennyt itse juttelemaan hänelle. Mutta onneks hän tuli luokseni, eikä siis seurustellut sen tytön kanssa, poltettiin tupakit ja juteltiin hetki, ja sitten minun piti lähteä. Hän otti puhelinnumeroni ja soitti seuraavana päivänä. Viikko tunnettiin ja sitten seurusteltiinkin jo. Eikä mitään valittamista ole ollut kertaakaan.
paikoista näköjään voi toisensa löytää. Joskus ollaan kauankin tunnettu, ennenkuin alkaa tuntumaan kiinnostavalta, et vois alkaa seurusteleen. Koetan nyt olla tarkkana, jos vaikka kadun kulmalla törmättäis, aaah...
kosijat..mulla on niin vaatimattomat pyyteetkin kosijan suhteen; komea, varakas, tanssitaitoinen, huumorimiehiä, hyvä käytöksinen, luotettava, rehellinen, parraton, paksut hiukset, mielellään taipuisat, hyvät hampaat, vakituinen työpaikka hyvässä firmassa, rento, hyvin pukeutuva tilanteissa, musiikillinen, hyvät harrastukset, uskollinen, luonnon läheinen, romanttinen, savuton- ja alkoton, sopusuhtainen vartaloltaan, mielellään leveä harteinen, rakastava, iloinen, ja muuta mukavaa...
kun ei löydy vastajaksi yhtäkään rohkeaa, ai ni se rohkeus, taisikin unohtua tästä vaatimattomasta luettelosta.
Mitenhän kävisi, jos hiukan antaisin periksi ja luopuisin muutamista toiveista..hmm
En nyt ihan keksi mitä poistaisin, mutta kunhan tässä mietiskelen, nii eiköhän ala tapahtumaan. Onko miehet niin heikko tuntosii, ettei kukaan ryhdy kirjottelemaan. Enhän minä voi syödä, enkä lyödä, kun ollaan netissä..hmm katsellaan:)
vaatimuksia pois, tästä miehen olemuksesta, jos se vähänkä auttaisi tätä kosimis asiaa.
Alotan ensin ; symppaattinen, rehellinen, mukava ja kyl pitää vielä lisätä ; nuorekas, no tästä olis kiva alkaa, mut taitaa vaan olla vähän näitä nettimiehiä saatavilla. mut olen ainakin yrittänyt.
teille kaikille reteville ja vähemmän .. miehille, ei kukaan uskalla ottaa haastetta vastaan, vois ny edes hiukka olla tämän akan mieliks, luusereita kaikki tai ainaki melkein.
Oon koittanu nii vähäsen vaatii, ees pyytää, mut ei tunnu kellekään tämä akka kelpaavan..
Onhan täs saanu lukee omia kirjotuksiaan, että ihan mukavasti kuitenki menee...
hiljane palsta, kaikki vissii ovat jo varattuja tai juur päässeet entisestä riesasta eroon.
Voinee vaa todeta, ettei oo aihe kovinkaan hääppönen, mut minä senkun oottelen, parempia tai sit ei, päiviä.
Ei vaan, elän joka päivän oikeesti, enkä oottele mitään, siihe tärveltyy turhaa aikaa, jos koko ajan pittää jotain ootella.
Elämä on juur tässä hetkessä, ei takana, mut toivon mukaan edessäpäinki on jottain kivaa, onhan koko elämä sinänsä mukavaa, jos ossaat siit oikeesti nauttii, ilman ittensä huumaamista tietyillä tavoilla. hellureippa kaikille sulosilmille ja hymyhuulille.