Kumpi pahempi tappaja?

Valitettavasti se on kuollut. Manga ja sitä lukevat pitäisi hävittää maan päältä.

En minä menisi noita haukkumaan. Varsinkin V&W on nimenomaan modernia eurooppalaista ja melko laadukasta nykysarjakuvaa. Mangakin on vain yksi tyylisuunta ja mangassa on aivan loistavia sarjoja.

Jos tarkoitat eurooppalaisella laatusarjakuvalla vanhaa koulukuntaa; Franquin, Herge, ym. perinteisen seikkailusarjakuvan luojat, niin ensinnäkin vanhat mestarit ovat kuolleet pois tai siirtyneet eläkkeelle. Jos taas tarkoitat modernimpaa ja euroa, esim. Bilal, Moebius, Manara, niin heidän jälkiäänhän seuraa uutta sukupolvea pilvin pimein.

Minusta eurooppalainen laatusarjakuva ei ole kuollut, sukupolvet ja tyylisuunnat ovat vain muuttuneet. Vanha parta saattaa tuntea olonsa orvoksi kun vanhoja tuttuja sarjoja ei enää löydykään kaiken uuden seasta.

Mitä tulee eurosarjojen syrjäytymiseen nuorempien lukutottumuksissa nin siihen on syypää puhdas kaupallisuus, tehdään ja julkaistaan sitä mikä käy kaupaksi ja jonka voi sitoa laajempaa tuoteperheeseen; Disney ja muut tuotteistetut sarjat, "tehdasvalmisteinen" jenkkisarjakuva ja nopeasti valmistuva ja ehtymättömästä varastosta imaistu keskinkertainen manga.

Mangahan on kustantajille herkkupala, ei ainoastaan siksi että se on nyt muodissa ja pennut ostvata kaiken minkä löytävät vaan ihan teknisistä kin seikoista johtuen; paperin ei tarvitse olla priimaa ja riittää vain yksi painoväri. Aasiassa on edullisesti tuotettua sarjakuvaa kertynyt julmetut varastot ja lisenssimaksut pienillä europainoksilla eivät ole mahdottomia (isot kustantajat tekevät näillä hyvää bisnestä, ostavat koko euroopan kattavia lisenssejä kerralla ja myyvät edelleen pienempiä maakohtaisia painoksia varten).

Henkilökohtaisesti tykkään mangasta jos se on hyvää. Tämä nykyinen hypetys kyllä on vienyt mehut ja kieltämättä tuppaa hieman masentamaan.

En osaa äkkiseltään vastata sinulle kumpi on pahempi, mutta ehdottomasti kannatan tuollaista suoraselkäistä suhtautumista asiaan. Olet varmasti myös lopettanut elokuvien katsomisen, koska näit kaksi paskaa leffaa toissa vuonna ja telkkaristakin tulee joskus Salatut Elämät ja Kauniit ja Rohkeat niin sitäkäänei voi enää aukaista.

Oma ensikosketukseni niihin sarjakuviin jotka ovat koko tämän harrastukseni (sairauden?) takana ovat 70 luvun Non Stop, eräs Teräsmies-lehden irtonumero ja kaverin kesämökillä luetut Hulkit Iso läjä Aku Ankkaa.

Mitä tulee mangaan niin olin 90-luvun alussa aivan into piukassa löydettyäni tämän silloin minulle vielä tuntemattoman tyylisuunnan. Enkä missään nimessä menisi sanomaan että manga olisi pilannut käsitettä "laatusarjakuva". Tosi on että melkoinen osa suomalaisen lehtipisteen manga-tarjonnasta on aika höttöä. Mutta tyylisuunnan dissaaminen vain sen takia ettei ole löytänyt sitä "itselle sopivaa" sarjaa kertoo enemmän henkilön omista ennakkoluuloista ja asenteista kuin avoimesta mielestä kaikkea uutta kohtaan.
Itse henkilökohtaisesti pidän japanilaista kauhumangaa aivan erinomaisena ja tutustumisen arvoisena (huom. ei saa suomeksi, ainakaan vielä).

Enkä ymmärrä myöskään mitään negatiivista kuvailemassasi V&W hössötyksessä. Päinvastoin, strippisarjat olivat tyylisuuntana pitkään lähes kuoleman kielissä mutta uudet ennakkoluulottomat tekijät ovat nostaneet sen aivan uudelle kehitystasolle.

Oikea sarjiskulinaristi maistaa kaikkea ja valikoi joka laadusta jyvät akanoista.
Makuasiat ovat tietysti toinen juttu. Jos sinua ei vain natsaa manga tai V&W niin ei sitten, minkäs sille voi.

Mutta mutta... yksi asia on nyt pakko nostaa esiin kun kerta 70-luvun eurolaatusarjakuvista tuli puhe.
Kyseisen tyylisuunnan sarjat ovat menneet viimeiset 10-15 vuotta rankkaa alamäkeä. Vanhat mestarit alkavat olla jo höpsähtäneitä kehäraakkeja ja uusilla kyvyillä on kova paine jatkuvuuden suhteen, mikä taas estää kehittelemästä vanhoista aiheista uusia tuoreita näkökulmia (esim. uudet Piko ja Fantasio -tarinat).

Esimerkkejä on muitakin.
Kun Coscinny kuoli ja Morris ja Uderzo jäivät yksin piirtämään niin tarinoista lähti hehku.
Sokal ei enää jaksa tehdä akvarellilaveerauksia ja retussiväritystä Ankardoon.
Christin & Mezieresin Valerian-tarinat ovat jauhaneet jo 15 vuotta paikallaan yhtä ja samaa juonikuviota.
Bilal on ihastunut uuteen tekniikkaansa ja henkiöhahmoihinsa niin ettei saa enää mitään todella uutta ja erilaista aikaiseksi.
Leloupin Yoko Tsuno - sama juttu.

...ja nämä seikat masentavat minua paljon enemmän kuin joku kaupallisen kertakäyttömangan esiinmarssi :(

Ei ihmisen silti tarvitse lukea mitään mistä ei tykkää.

Ihan kuin olisit maistanut anjovispizzaa, inhonnut sitä, ja nyt et halua syödä enää mitään pizzaa, ikinä, never!? Vaikka "meat lover with extra cheese" olisi ollut elämäsi kohokohta?

Jos taas tarkoitat että hirveä hypetys ottaa aivoon niin so what? Vaikka radiossa hypetettään jotain listahittejä 24/7 niin ei se estä minua/sinua vaihtamasta kanavaa tai kuuntelemasta vaikka Mozartia.
Ei poppi tapa minun mielenkiintoani klassiseen.

Oletko lukenut jonkin tosi paskan kirjan? Tai katsonut kamalan leffan? Eikä se silti estä sinua lukemasta jotain muuta kirjaa tai katsomasta muuta leffaa - sellaista josta pidät.

Minä en ole ikinä voinut sietää Tex Willereitä, ym. korkkareita, vaikka niitä on olleet kaupat täynnä viimeset 50 vuotta. En silti koe ettenkö voisi valkata marketin hyllystä uusinta Heavy Metallia ja antaa piupaut Texille.

Jotain traumoja mangasta? Onko joku Pikachu raiskannut sut tai jotain...?