Silmät suurenevat, sydän jyskyttää ja hiki virtaa HÄNEN mennessä ohi. Mitään ei haluaisi enempää kuin kuulla hänen äänensä puhuvan minulle, saada häneltä katse, hymy, mitä tahansa. Totuus iskee päin: Ei uskalla. Miksi, oi miksi minut on varustettu tällaisella typerällä ominaisuudella? Taas on hyvä tilaisuus menetetty, jäjelle jää vain tyhjä olo.
Kuulostaako tutulta? Jokainen meistä varmasti on ollut (ainakin kerran) vastaavanlaisessa tilanteessa. Puhumme siis ujoudesta, ominaisuudesta, joka tuhoaa suurimmat haaveet saada unelmien tyttö/poika vierelleen.
Mikä aiheuttaa ujouden? Onko se defenssi? Pelkoa siitä, ettei rakkauden kohde ehkä ole lainkaan kiinnostunut ja totuus iskee päin ja pilvilinnat sortuvat? Miten siitä pääsisi eroon? Vai onko se irrottamaton osa meitä?
Sopivia vastauksia kehiin. Tarkoitus ei ole miettiä kenenkään yksittäistapausta vaan keskustella yleisesti ujoudesta ja sen syistä. En pohjusta enempää niin voimme aloittaa puhtaalta pöydältä.
Kuulostaako tutulta? Jokainen meistä varmasti on ollut (ainakin kerran) vastaavanlaisessa tilanteessa. Puhumme siis ujoudesta, ominaisuudesta, joka tuhoaa suurimmat haaveet saada unelmien tyttö/poika vierelleen.
Mikä aiheuttaa ujouden? Onko se defenssi? Pelkoa siitä, ettei rakkauden kohde ehkä ole lainkaan kiinnostunut ja totuus iskee päin ja pilvilinnat sortuvat? Miten siitä pääsisi eroon? Vai onko se irrottamaton osa meitä?
Sopivia vastauksia kehiin. Tarkoitus ei ole miettiä kenenkään yksittäistapausta vaan keskustella yleisesti ujoudesta ja sen syistä. En pohjusta enempää niin voimme aloittaa puhtaalta pöydältä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Se on jo johtanut siihen että haaveilen vain, mutta mitään en osaa tehdä :(
Mulla on sellanen ongelma, että se johon oon ihastunut, tietää sen ja ei kai yhtään välitä tytöistä. On se mulle sanonukkin kerran moi(kun se on mun frendin vuotta vanhempi veli) mut mä oon niin ujo, että en vastannu sille mitää jne. Harmi ettei kukaan voi auttaa mua tässä.
"Kuulostaako tutulta?" Kyllä, joka päivä se tulee esille meikäläisen elämän kohdalla.
"Mikä aiheuttaa ujouden?" Onko se defenssi? Pelkoa siitä, ettei rakkauden kohde ehkä ole lainkaan kiinnostunut ja totuus iskee päin ja pilvilinnat sortuvat?
Luulisin, että ujouden taustalla ovat ihmisen elämän kokemukset. Kiusatut vaikuttavat muita ihmisiä ujommilta. Perheen vaikutus on varmasti myös mukana. Eikä pidä unohtaa sitä, millaisia ihmisen ihmissuhteet ovat/ovat olleet. Ei ole helppoa sanoa edes "moi"-sanaa, jos henkilöllä ei ole koskaan ollut hyviä kavereita tukenaan.
Ujon ihmisen on vaikea sanoa oikeastaan mitään, tai asioita joutuu miettimään pitkään. Sitä pelkää joutuvansa torjutuksi ja naurunalaiseksi. Mutta ujoilla voi siitä huolimatta olla hyvä itsetunto.
Siinä muutama minun mielipiteeni. Ja kyllä, olen itse ujo.
juu varmasti vaikuttaa kaikki toi mitä on ennalta tapahtunu ja se on ihan totta. mutta kyllä sitä pystyy ittekkin vaikuttamaa, itse olis ala asteella tosi ujo mut se jälkeen yritin sanoa jotenkin ittlleni että nyt yrität päästä tosta eroon ja nyt sit oon varsinainen pelle varmaan joittenkin mielestä. voisikohan pellemäinen käytös johtua siitä että yritää peittää ujoutta tai jotain
itse en ole ujo olen kaikkea muuta oikeastaan kuin ujo taino tietysti joskus ujostuttaa mutta aika harvoin.. ihastukseni tosin on ujo :// ja se on todella vaikeaa koska pidän hänestä kyllä mutta.. niin olemme olleet muutama kertaa ulkona ihan kahestaan ja sillee ja puhuttu kaikkee mut kyllä sielläkin huomaa et se on tosi ujo ja enimmäksee juttellaankin mesessä.. koulussa oon vaan kerran jutellu sen kaa ://
ennen olin todellakin ujo ja must oli ihan kamala ajatus se, et ihastus sais tietää mun tykkäävän siitä.
viime vuonna kuitenkin tuli tilanne, että melkein koko koulu juorusi siitä, keneen olin ihastunut ja samaan henkilöön olen siis edelleen. ensin olin ihan paniikissa, kunnes sitten huomasi, ettei se olekaan niin kamalaa, eikä ihmiset pikemmän päälle niin kauan siitä jaksaneet juoruta.
ennen ylempää tapahtumaan tuskin uskalsin tätä poikaa lähelle mennä tai mesessä keskustelua aloittaa, pelkäsin niin paljon mokaavani. kuten voi huomata, mulla ei ollu minkäänlaista itsevarmuutta. nykyään on ihan eri juttu. voin heittää tälle pojalle vaikka ihan jotain tyhmää, galleriassakin kommentoin hänen yhteen kuvaansa ''aika seksy'' ja perjantaina diskossa menin noin vain kysymään häntä tanssimaan, oikeastaan mitään ajattelematta. ja tänään mesessä hän sanoi silinterini olevan seksikäs.
en nyt oikein tiä, mitä yritän jauhaa, mut vaikka sitä, et ujouden tosiaanki voi voittaa, vaikka sillä, et se on vähän pakko, ninku tossa juorutilanteessa.
paljon varmaan autto mut kuitenki, oma kokemus oli nyt toi.