miksi psykiatrisissa hoitolaitoksissa ei ole normaaleja vierailuaikoja kuten muilla lasten sairaaloilla...syynä vanhempien syyllistäminen? eikö tuollainen ole jo vanhanaikaista ja lapsellista. lasten etu olisi että vanhemmat osallistuisivat päivittäin lasten hoitoon heidät pitäisi velvoittaa siihen ja ottamaan vastuuta lapsistaan. heitä olisi tällöin myös helppo ohjata oikeaan kasvatustapaan ja heille voitaisiin neuvoa malleje joilla asettaa rajat koska ennemmin tai myöhemmin he kuitenkin joutuvat taas ottamaan lapsensaluokseen mitä hyödyttää eristys kahdeksi vuodeksi, sehän vaan pahentaa ongelmia!
diakonissalaitoksesta
vielä...
11713
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
on todella aivan käsittämätöntä maassamme.
Jos lapsella on vaikkapa jokin neurologinen häiriö ja hän joutuu sen vuoksi jo päivähoidon liukuhihnasysteemissä kärsimään siitä. Tai koulussa ei saa itselleen oikeudenmukaista kohtelua ja opetusta.
Joskus vain päivähoito- ja kouluyhteisö on niin häiriintynyt että osa normaaleista lapsista kärsii siellä olosta.
Lapsen psyyke reagoi näihin kodin ulkopuolisiin paineisiin eikä ammattikasvattajat halua pitää häirikkö lasta ryhmässään.
Nyt tulevat psykiatrit apuun. Lapsi viedään moneksi kuukaudeksi tai vuodeksi toisenlaiseen laitokseen, psykiatriseen, jossa häntä aletaan tutkia. Hänet eristetään normaalista elämästä, eristetään vanhemmista, sisaruksista, kavereista.
Lapsi on nyt laitoksen omaisuutta, sen määrättävissä. Määräysvalta ulottuu yht´äkkiä myös vanhempiin. Se tulee heille aina yllätyksenä. Vanhemmille luetaan määräykset,koska saat nähdä lastasi, sisarukset ovat ihmeissään kun yksi on viikot joukosta poissa, kaverit ihmettelevät mikä sillä on.
Miksiköhän lapsen hoitoaika tiedetään aina etukäteen, kuinka kauan hänen on oltava laitoksessa? Olipa lapsen ongelma mikä tahansa, kaikkia pidetään ensin sama aika tutkimuksessa ja sitten sama vuosimäärä hoidossa. Tällainen hoitokäytäntö kertoo minulle, että jotain on pahasti pielessä tässä systemissä.
Missä muussa sairaanhoidon alueella lasta pidetään sairaalassa ennaltamäärätty aika. Eikö hän pääse kotiin kun sairaus on todettu ja hoidettu?
Mitä lapsi tekee siellä säilössä kuukausikaupalla?
Suurin osa ajasta menee varmaan laitokseen sopeuttamisena, mikä tarkoittaa sitä, että rajoitetaan yhteydenpitoa vanhempiin, sisaruksiin, kavereihin. Sitten kun lapsi on sopeutunut eikä saa raivokohtauksia, hänet voidaankin kotiuttaa kun psykiatrisen osaston hoidolliset tavoitteet ovat saavutettu.
Jos lapsi on niin fiksu, ettei aiokaan sopeutua laitokseen, onkin helppo sanoa, että vanhemmat eivät anna lupaa lapselleen olla hoidossa (mitähän tämä mahtaa tarkoittaa?). Tästä sitten onkin helppo eristää entistä enemmän ja viedä lapsi kokonaan sijaisvanhempien parempaan huostaan. Paluu ainakaan kouluyhteisöön ei taida onnistua kunnolla. Se ei ole muuttunut tällä ajalla lapsen kannalta tippaakaan paremmaksi.
Sanokaa viisaammat, mihin hoidolliseen tavoitteeseen tällä pyritään, että vanhemmat saavat tavata omaa lastaan vain 2 tuntia viikossa? Juuri sillon kun lapsi tarvitsisi kaikkein eniten elämässään tuttuja ja turvallisia ihmisiä lähelleen.
Jos näitä sivuja lukee jokin ammattilainen, voisiko hän kertoa, mikä hoidollinen tavoite psykiatriassa on tämä lapsen eristäminen perheestään ja sopeuttaa hänet laitokseen.
Ongelmanamme on kulttuurimme kieroutuminen sairaaksi yhteiskunnaksi, joka erilaisina viesteinä kuten kuvauksesi ilmenee.
Yhteiskunta pitää henkilöidä, päättäjiä haastatella ja vaatia perusteluita varsinkin kunnallis ja eduskuntavaalien ehdokkaita. Tietenkin kirjallisesti kommunikointi on tehokkain, jos vastausta ei se viittaus vastaajan haluttomuudesta olla sanojensa takana.
Itse en äänestä enää jos en tiedä mikä edustava on mieleltään tai ilmentääkö hän kenties lipeviä piirteitä mielistelyyn.
Toisessa Euroopan maassa pärjäävät ihan ilman psykiatrisia laitoksia, ja kaikki on perusteltavissa. Myös sairaan kulttuurin piirteet on eriteltävissä ja seuraamukset nähtävissä.
kerroin lapselle että kun käyttäytyy hyvin voi päästä pikemmin kotiin, yritän olla niille kammottaville valvojille ystävällinen, enkä kiusaa heitä kysymyksillä, kerroin myös lapselle että en hylkää häntä vaan rakastan ja kaipaan, on joku jlma mielisairas joka on antanut nuo tapaamisrajoitukset, ei ole oma syyni etten pääse hänen luo...lasten tulee tietää totuus minulle itsellenikin lapsena kertoi äitini saman!
ollut meillekin. Ja oletteko huomanneet mielenkiintoisen piirteen henkilökunnan asenteissa, että
-yhteydenpitorajoitus ei ole kuulema yhteydenpitorajoitusta, koska lapsi saa soittaa iltaisin tarkasti 10:een minuuttiin rajatun puhelun vanhemmille
-tapaamisen rajoittaminen ei ole kuulema tapaamisen rajoittamista, koska vanhemmat saavat tavata lasta sentään 2 h viikossa
Kaikki on yhtä ympäripyöreää hoidollista käytäntöä, jolla ei ole maalaisjärjen kanssa mitään tekemistä. Tekisi mieli kysyä heiltä, onko hoidollisten käytäntöjen mukaan musta valkoista vai valkoinen mustaa vai miten se heillä oikein on.
Siis tuo vanhemmista eristäminen on ikivanha käytäntö, josta muualla maailmassa ollaan luovuttu jo 50 v sitten.
Törkeintä mielestäni intensiiviosastolla on ollut se, että sosiaalikasvattaja-omahoitaja kohtelee lasta niiden oppien vastaisesti, joiden mukaan häntä psykiatrisen koulutuksen saanut henkilökunta Lastenlinnassa hoiti ja josta lapsi hyötyi kaikkein eniten. Nyt kun hänet huostaanotettiin Pitskuun psykiatrisen hoidon saamiseksi, ei psykiatrisesta hoidosta ole ollut tietoakaan sen jälkeen kun laitoksen ovet selän takana kiinni loksahtivat.
Juristi kehotti tekemään kantelun TEO:oon, mutta en rohkene ryhtyä toimiin niin kauan kuin lapsi on laitoksessa, pelkään valitustoimien heikentävän hänen asemaansa muutenkin täysin mielivaltaisen tuntuisessa laitoksessa.
Äidille ei annettu, koska äiti haukkui niin lääkärit kuin hoitajatkin. Näin siis hullujenhuoneella, jossa olin "hoidossa" , isä joka ei puhunut mitään eikä arvostellut ketään, sai hoopolassa syödä, mutta äidilleni ei annettu.
Samanlaista kidutusta kuulemma se on vielä nykyäänkin hullujenhuoneilla, eihän tavat muutu ennenkuin potilaita ovat hulluista hulluimmat, lääkärit, sossut ja muut pieniä lapsia kiusaavat, kiduttajat.
En oikein ymmärtänyt kirjoitustasi. "Yhteiskunta pitää henkilöidä, pättäjiä haastatella ja vaatia perusteluja varsinkin kunnallis- ja eduskuntaehdokkailta."
Mitähän tekemistä miedän pienen kunnan kunnan isillä ja valtuutetuilla on kaukana olevan kaupungin yliopistollisen keskussairaalan kanssa? He eivät edes tiedä ketä kuntalaisia siellä hoidetaan, vielä vähemmän miten.
Kyllä psykiatrinen hoitojärjestelmä on luotu joidenkin aivan muiden ihmisten järjenkäytön mukaan kuin niiden, joita minä pystyn äänestämään.
Hoitojärjestelmä henkilöityy sairaalan lääkäriin ja hoitajiin jotka taas henkilöityvät johonkin tavalliselle ihmiselle tuntemattomaan oppijärjestelmään ja ikiaikaiseen hoitokäytäntöön.
Hoitokodit ja sossut ja perheneuvolat ja mtt ovat tätä samaa järjestelmää, ne henkilöityvät ao. työntekijöihin. Opettajia ja päivähoitohenkilöitä ollaan myös kovasti tuomassa tähän järjestelmään mukaan.
henkilöitymänä ylläpitävät 50 v sitten muualla hylättyjä ikiaikaisia hoitokäytäntöjä.
Ja eiköhän kansanedustajilla ole osansa sanottavana siitä, mihin verorahojamme käytetään. On se nyt ihmeellistä, että löytyy vastustajia sille, että kuntiin budjetoidut varat kohdennettaisiin tarkasti esim. pienten lasten psykiatrisen hoidon kehittämiseen, jolloin ne saataisiin sille tarkoitettuun kohteeseen. Mistä tuo vastustus johtuu?
psykiatrista hoitojärjestelmää? Älkää vaatiko senttiäkään rahaa mihinkään kehittämiseen ennenkuin on yleisessä tiedossa ja keskustelussa, mitä nykyinen salamyhkäinen hoitojärjestelmä, varsinkin lasten, pitää sisällään. Vasta sitten yleisen keskustelun myötä ollaan päteviä kehittämään jotain uutta.
Ne jotka nyt ovat kukkoina isoilla palleilla, eivät ole päteviä, koska he ovat oppinsa saaneet ja sen sisäistäneet - väärällä tavalla. Täytyy löytyä uudet ihmiset. Potilaiden ääni on vaiettu tähän asti, juuri heidän, jotka hoitojärjestelmiä käyttävät ja niistä maksavat.
Niin kauan kun vanhemmat ajetaan ulos lastensa hoidosta, ei mitään uutta voi syntyä ainakaan lastemme hyväksi.
Myös päivähoito- ja koulujärjestelmän osuus täytyy ottaa mukaan keskusteluun lastemme pahoinvoinnin tuottajana. Mutta toki myös hoitavana tahona, jota se monen kohdalla kiitettävästi on.
Kyllä psykiatrinen hoitojärjestelmäkin pystyy myös auttamaan joitain ihmisiä, vaikka onkin jäänyt sinne 50 vuoden taakse. Mutta sitä kehittämisen varaa on, liian moni kärsii.
Tässä maassa ei oikeasti tunnu olevan kuin käsittämättömiä asioita lapsen edun nimessä. On perin raivostuttavaa lukea viestejä, jossa kirjoittaja epäilee ainoastaan vain vanhempia syylliseksi huostaanottoon, näin ei todellakaan ole jokaisessa tapuksessa,huostanotonn syyksi voi riittää lapsen oppimisen ongelmat koulussa.
Niin kauan kuin kukaan "isokenkäinen"ei joudu ko. asian piiriin, ei tälle asialle ilmeisesti saadaa konkreettista muutosta.Pyydän kaikkia vanhempia,joilla on lapsi huostaanotettu vasten tahtoisesti,lukemaan ja opiskelemaan lastensuojelu lain-asetukset,asiakkaan asema sosiaalihuollossa sekä perustuslain. Ja vaatimaan sosiaalityöntekijöitä noudattamaan vain ja ainoastaan voimassa olevia lakeja ja kehoittaa häntä pysymään roolissaan jättäen omat henkilökohtaiset mielipiteet ja olettamukset omaan arvoonsa.
Lapsen tapaamisia saa rajoittaa vain kuukaudeksi kerrallaan ja siitä tulee aina olla valituskelpoinen päätös,jos tapaamisia tämän jälkeen halutaan rajoittaa,ne tulee alistaa sosiaalilautakunnalle.Yli 12-vuotias voi vanhempiensa kanssa jättää lääninhallitukselle tutkintapyynnön.Samoin kaikki lakien ulkopuolelta noudattamatta jääneet asiat kannattaa laittaa tutkintaan oikeusministeriöön.Vaikka ei se akuuttia asiaa edes auta yhtään,mutta olisipa niilläkin virkamiehillä töitä,ja jospa tajuaisivat kuinka loputon suo tämä aihe on,ja itse aktivoituisivat tekemään asian eteen jotain konkreettista.
Juuri nyt ja tänään tarvitaan aktiivisten vanhempien joukkoa,jotta peusteetomat huostaanotot saadaan loppumaan,ei päättäjien tarvitse luvata muuta kuin,että viranomaisen on sanktion uhalla huolehdittava kansalaisen perusoikeuksien toteutuvan,kuten Presidenttimme 3.4. valtiopäivän avajaispuheessa sanoi.
Lapsen edun nimissä vanhempia nöyryytetään ja häväistään. Se on meininki näissä suurissa sairaaloissa. Tähän kun yhdistetään sosiaalitoimiston auttavat kädet lapsen edun nimissä, niin perheen turmio on varmaa.
Äitejä ja isejä halveksitaan lasten kasvattajina.
Laitosten nimiä ei voi mainita, silloin tulee keskustelupalstan pitäjälle pyyntö sulkea nämä sivut.
Sekä täällä että oikeudessa.
Saatoin lapseni lomalta Diakonissalaitoksen intensiiviosastolle ja oli järkyttävää nähdä, että lapsi pelkää omahoitajaansa!
Tämä oli ensimmäinen kerta kun näin hänen pelkäävän aikuista, tähän asti hänen arkuutensa (jos sellaista on) on kohdistunut toisiin lapsiin. Mitä helkkaria siinä paikassa on vikana?