Elämäni ensimmäinen lomamatka ulkomaille oli keväällä 1997. Matkustin silloin Rodokselle viikon reissulle. Majoituimme hotelli Esperiassa elikkä olimme ihan siinä keskustassa.
Nuorena suomalaistyttönä olin tietenkin innoissani kaikesta uudesta mitä koin ja näin...ja hyvin otettu siitä huomiosta ja kohteliaisuudesta mitä paikalliset miehet osoittivat. Suuri osa huomiosta oli kyllä sitä huutelua, ym. joka ei varmaan kenenkään mieltä ylennä mutta löytyi miehiä jotka avasivat oven edellä, tarjosivat tuolin istuessa, ym. Ja kyllähän sen jo silloin tiesi millaisia "uskollisia" veijareita nämä miehet ovat.. mutta kun sen tiesi niin uskalsi sitten antaa itsensäkin hieman ihastua. Siis kun tiesi että jos jotain "romanssin" tynkää tulee niin se jää sitten vaan sinne Rodokselle eikä koto-Suomessa kannata itkeä perään...
No mutta asiaan... tapasin hotellimme lähellä olevassa tavernassa työskentelevän miehen. Hän oli, minun silmääni, uskomattoman komea ja jutellessamme huomasin, että myös fiksu puheissaan. Taisin olla myytyä heti ensisilmäyksellä...ja hän työskenteli vielä tyypillisesti baarimikko/dj:nä. :) No olimme tavanneet hänen työpaikallaan jo useampaan otteeseen kun hän ehdotti minulle ihan "virallisia" treffejä, halusi viedä minut syömään. Eipä tarvinnut tätä suomityttöä kahdesti käskeä..:) Seuraavana päivänä treffasimme ja hän lähti kuljettamaan minua kohti autoaan. Olin ajatellut että menemme syömään ulos mutta hän halusikin viedä minut kotiinsa. Näin jälkeenpäin ajatellen (tai oikeastaan heti kun olimme lähteneet ajamaan) tajusin kuinka typerästi silloin tein. Ystäväni eivät tienneet olinpaikkaani, minulla ei ollut puhelinta, ei siis mitään... olimme vain sopineet tapaavamme ystäviemme kanssa tiettyyn aikaan illasta deittieni jälkeen. Onneksi (ja painotan todella sanaa ONNEKSI) kohdalleni sattui kunnollinen mies jolla ei ollut mitään "pahoja" taka-ajatuksia. Koskaan en enää lähtisi vieraassa maassa, vieraan miehen kyytiin, en ikikuunapäivänä! Mutta kun nuori ja naiivi...
No joka tapauksessa... se joka on Rodoksella käynyt, tietää että Rodoksen kaupungista on matkaa lentokentälle. Katselin auton ikkunasta kun lentokenttä hävisi kauas taaksemme ja mutkitteleva vuoristotie vain vilisi silmissäni. Ajoimme varmaan reilu kymmenen kilmometriä (enemmänkin luulisin) kunnes olimme perillä. Miehellä oli todella fiksu asunto ja kaunis pihapuutarha. Hän kokkasi minulle ruokaa ja soitti hyvää musiikkia. Tokihan tapaamisemme päättyi siihen, minkä kaikki varmaan arvaavatkin. Ja sehän meillä molemmilla taisi olla mielessä, mutta hyvä muisto siitä kaikesta jäi.
Illalla palasimme takaisin kun mies meni töihin ja minä turvallisesti hotellille. Viikon ajan tapailimme ja ERITTÄIN hyvä muisto minulle hänestä jäi. Kyllähän hän yritti minua saada jäämään Rodokselle. Kertoi minun voivan aloittavan "sisäänheittäjän" hommilla ja asuvan hänen luonaan, kunnes löytäisin oman asunnon. Ja mikäs siinä.. jos olisin ollut hieman vanhempi ja Suomessa ei mitään mikä estäisi, niin olisinpa saattanut venyttääkin lomaani muutamaksi kuukaudeksi. Mutta silloin se ei onnistunut...
Lähtöpäivä kun koitti hyvästelimme toisemme ilman kyyneliä (no ehkä minä pari pisaraa taisin tirauttaa) ;) ja toivoimme toisillemme hyvää elämää. Ei puhelinnumeroita, osoitteita, puheita yhteisestä tulevaisuudesta tai uudesta tapaamisesta. Kaikin puolin hyvillä mielin kohti Suomea lähdin vaikka pikku ikävänpoikanen toki sisimmässä olikin... vielä Suomessakin...
Lämmöllä muistelen reissuani ja tapaamaani miestä. Muistoina on yhteinen kuva ja lämpöiset ajatukset. Vielä näin melkein kymmenen vuoden jälkeenkin olisi kiva tavata kyseinen mies, vaikka naimisissa ja perheellinen olenkin... :) Tai ainakin edes kuulla mitä hänelle nykyään kuuluu. Tuskin minua enää muistaa tuhansien ja taas tuhansien tapaamansa joukosta mutta joka tapauksessa...Rodokselle taisi sittenkin jäädä ihan pienen pieni sydämeni siru...:)
Eliasta ajatellen
Nuorena suomalaistyttönä olin tietenkin innoissani kaikesta uudesta mitä koin ja näin...ja hyvin otettu siitä huomiosta ja kohteliaisuudesta mitä paikalliset miehet osoittivat. Suuri osa huomiosta oli kyllä sitä huutelua, ym. joka ei varmaan kenenkään mieltä ylennä mutta löytyi miehiä jotka avasivat oven edellä, tarjosivat tuolin istuessa, ym. Ja kyllähän sen jo silloin tiesi millaisia "uskollisia" veijareita nämä miehet ovat.. mutta kun sen tiesi niin uskalsi sitten antaa itsensäkin hieman ihastua. Siis kun tiesi että jos jotain "romanssin" tynkää tulee niin se jää sitten vaan sinne Rodokselle eikä koto-Suomessa kannata itkeä perään...
No mutta asiaan... tapasin hotellimme lähellä olevassa tavernassa työskentelevän miehen. Hän oli, minun silmääni, uskomattoman komea ja jutellessamme huomasin, että myös fiksu puheissaan. Taisin olla myytyä heti ensisilmäyksellä...ja hän työskenteli vielä tyypillisesti baarimikko/dj:nä. :) No olimme tavanneet hänen työpaikallaan jo useampaan otteeseen kun hän ehdotti minulle ihan "virallisia" treffejä, halusi viedä minut syömään. Eipä tarvinnut tätä suomityttöä kahdesti käskeä..:) Seuraavana päivänä treffasimme ja hän lähti kuljettamaan minua kohti autoaan. Olin ajatellut että menemme syömään ulos mutta hän halusikin viedä minut kotiinsa. Näin jälkeenpäin ajatellen (tai oikeastaan heti kun olimme lähteneet ajamaan) tajusin kuinka typerästi silloin tein. Ystäväni eivät tienneet olinpaikkaani, minulla ei ollut puhelinta, ei siis mitään... olimme vain sopineet tapaavamme ystäviemme kanssa tiettyyn aikaan illasta deittieni jälkeen. Onneksi (ja painotan todella sanaa ONNEKSI) kohdalleni sattui kunnollinen mies jolla ei ollut mitään "pahoja" taka-ajatuksia. Koskaan en enää lähtisi vieraassa maassa, vieraan miehen kyytiin, en ikikuunapäivänä! Mutta kun nuori ja naiivi...
No joka tapauksessa... se joka on Rodoksella käynyt, tietää että Rodoksen kaupungista on matkaa lentokentälle. Katselin auton ikkunasta kun lentokenttä hävisi kauas taaksemme ja mutkitteleva vuoristotie vain vilisi silmissäni. Ajoimme varmaan reilu kymmenen kilmometriä (enemmänkin luulisin) kunnes olimme perillä. Miehellä oli todella fiksu asunto ja kaunis pihapuutarha. Hän kokkasi minulle ruokaa ja soitti hyvää musiikkia. Tokihan tapaamisemme päättyi siihen, minkä kaikki varmaan arvaavatkin. Ja sehän meillä molemmilla taisi olla mielessä, mutta hyvä muisto siitä kaikesta jäi.
Illalla palasimme takaisin kun mies meni töihin ja minä turvallisesti hotellille. Viikon ajan tapailimme ja ERITTÄIN hyvä muisto minulle hänestä jäi. Kyllähän hän yritti minua saada jäämään Rodokselle. Kertoi minun voivan aloittavan "sisäänheittäjän" hommilla ja asuvan hänen luonaan, kunnes löytäisin oman asunnon. Ja mikäs siinä.. jos olisin ollut hieman vanhempi ja Suomessa ei mitään mikä estäisi, niin olisinpa saattanut venyttääkin lomaani muutamaksi kuukaudeksi. Mutta silloin se ei onnistunut...
Lähtöpäivä kun koitti hyvästelimme toisemme ilman kyyneliä (no ehkä minä pari pisaraa taisin tirauttaa) ;) ja toivoimme toisillemme hyvää elämää. Ei puhelinnumeroita, osoitteita, puheita yhteisestä tulevaisuudesta tai uudesta tapaamisesta. Kaikin puolin hyvillä mielin kohti Suomea lähdin vaikka pikku ikävänpoikanen toki sisimmässä olikin... vielä Suomessakin...
Lämmöllä muistelen reissuani ja tapaamaani miestä. Muistoina on yhteinen kuva ja lämpöiset ajatukset. Vielä näin melkein kymmenen vuoden jälkeenkin olisi kiva tavata kyseinen mies, vaikka naimisissa ja perheellinen olenkin... :) Tai ainakin edes kuulla mitä hänelle nykyään kuuluu. Tuskin minua enää muistaa tuhansien ja taas tuhansien tapaamansa joukosta mutta joka tapauksessa...Rodokselle taisi sittenkin jäädä ihan pienen pieni sydämeni siru...:)
Eliasta ajatellen
Vastaukset 25
Vanhimmat
Miten olisi käynyt, ellet olisi antanut?
...tietää, ainoastaan arvailla. Tiedän kyllä mitä ajat takaa ja itsekin myönnän, että ajattelematon olin, mutta onneksi ei käynyt kuinkaan. Ja kumpikin sai mitä halusi..;) Kerroinpas vaan oman kokemukseni omasta "lomaromanssistani", jossittelemaan en aio alkaa..
Eli mies vei sinut kotiinsa valehtelemalla, mihin olitte menossa, jotta voisi panna sinua. Annoit sitten onneksi(?) suosiolla, koska muuten tilanne olisi saattanut kärjistyä todella pahaksi. "Kohtelias" mies vielä tarjosi sinulle maksutonta jalkavaimon pestiä viikoksi pariksi, jonka jälkeen tiesi kyllästyvänsä ja lemppaavansa sinut pihalle oman onnesi nojaan (sentään myönsi sen etukäteen).
Ehkä kauniimpaa lämpimällä säällä ja huonolla englannilla kerrottuna.
Voihan tuon noinkin kääntää...kaikilla omat näkökulmansa. Kerrotte minulle sitten kuinka "totuuksia" niin minulle lomasta jäi kuitenkin hyvä muisto...oli mies renttu, "kohtelias", jalkavaimon tarpeessa, tavis kreikkalainen tai ihan mitä vaan...
Aurinkoista kevättä kaikille! :)
Se oli vain miehisempi näkökulma, mutta jos tapaamme aurinkoisessa keväässä, lupaan puhua sinulle enklantia...
...ehkäpä vastaan...
Siis ihana lomaromanssi!Tiedän tasan mitä oot silloisn ajatellut tai oikeastaan jättänyt ajattelematta;)Itselläni oli itseasiassa vuonna-97;)))Vastaavanlainen juttu.Muistot jäi hyvät,tosin me myös vaihdoimme numerot ja pidimme jonkun aikaa yhteyttä,kunnes....homma kuivui kasaan:)ilman sen suurempaa dramantiikkaa.Maa oli eri kun sulla,mut siitä viis.Se mitä halusin sanoa,että itsekin perheellinen tänä päivänä ja olin myös paivänä jolloin näin tämän kyseisen ihmisen siis 6 vuoden tauon jälkeen:))))Osaksi sattumaa osaks ei.Aivan mieletöntä oli tavata tuo ihminen!Nähtiin muutaman kerran ihan kahvin ja ruoan merkeissä,ja oli aivan sika mageeta!No,sit lähtö kotiin ja homma oli siinä.Eli ei sitä koskaan tiedä kehen tuolla lomalla törmää..Nyt siitä on jo pari vuotta,mut kiva muistella:)Hyvää kevättä sulle!
Kuinka helvetissä kukaan suomalaisen peruskoulun läpäissyt voi kirjoittaa noin paskaa äidinkieltä?
"Dramantiikka"? Heh. Mitä vittua?
No hyvä että täällä palstalla on myös täydellisiä ihmisiä:))Pääasia että pääsee jotain kommentoimaan.Heh.Sitä vittua?
a little bit.
Would you go out with me?
I can speak english all night, mutta voin puhua suomeakin.
Osaan english that much, that I can take care of my self when I travel all around Europe.
Yes, and I can pronounce better than Finish formula 1 drivers.
Älä välitä tyhmistä kommenteista. Tuollainenhan on ihan täydellinen "lomaromanssi", kumpikin sai mitä halusi ja mukavat muistot kaupanpäälle:)
sai mielikuvan.
Osasinkin odottaa monenlaista kommenttia tuohon tekstiini, monella kun tuntuu tarkoituksena olevan täällä vain toisten arvostelu... mutta vapaasti vaan, Suomi on vapaa maa! ;) Mielipiteeni ja ylpeyteni silti säilytän, kommentoitte sitten kuinka vaan...
Ja asiallisia kommentteja antaneille oikein hyvää jatkoa, pidetään muistoistamme kiinni..nehän tuo elämään rikkautta! :)
Kiitos ja samoin sinulle:)
Miten lutkalla voi olla ylpeyttä? :-D
tai mahdollisia kumppaneitasi(jota kyllä vahvasti epäilen, jos seuraa saisit et välttämättä tuhlaisi kaikkea energiaasi täällä, pilkkaamalla toisia) óvathan nekin antaneet pillua?
Nuoren naisen lomaromanssi jota viellä voi mummonakin hymyillen muistella.
käyttäytymistä.
Itselläni on 12 eri suomihuoran nahkaa vyölläni vakipillu. Nykyään tosin seurustelen naisen kanssa jota muute miehet eivät ole pumpanneet. Piti vähän katsoa ettei jää käytetty nainen omalla kohdallani.
Jos on huono itsetunto, niin kai se on pakko noin ajatella ja itselleen selitellä. Ja onko 12 nykyään edes kovin paljon, niin paitsi jos olet teini, niinpä muuten taidat ollakin jooh.
Raukka on niin paska sängyssä ettei kestä vertailuja. Voi vaikka nainen jolla on kokemusta, huomata että sulla on pieni pili ja oot itsekäs paska sängyssä.
En tajua tuota miesten äiti-huora syndroomaa. On päässä kyllä pahasti vikaa.
kyllä käy kateeks!!!
Itse tapasin myös aivan ihanan miehen mutta... mutta... mutta en mennyt sänkyyn :( Vaikka maailma pyöri ja keikkui niin minä IDIOOTTI ajattelin etten varmaan tee sitä ettei voi minua ajatella helpoksi saaliikisi tai jotai muuta vastaavaa... Siis arvaa harmittaako!?!?!?!
Ihan kipeää tekee välillä, en nimittäin ole koskaan sen jälkeen ollut niin totaalisesti "taivaissa." Mies oli eriitäin kohtelias ja käytti kahvilla sen ihanan illan jäkeenkin (jolloin emme rakastelleet) ja rutisti kentällä niin etten happea saanut ;) Pidä sinä kiinni muistoistasi! Kuten jo sanoin: KATEEKS KÄY!
Siinä tarina suomineidosta ,joka antoi palan painua hekumaansa.Seksi turisti,kokoa ei kertonut.
Oletko kertonut miehellesi tästä kokemuksesta?
Naiset tarvii tällaisia positiivisia kokemuksia,
että kestää täällä räntäsateessa kun lapset huutaa ja ruoka palaa pohjaan.
Eräässä kauniissa elokuvassa naiselle riitti once in a lifetime juttu.
Olipa ihana tarina :)