Santra oli tuhti tyttö. Hän painoi yli sataviisikymmentä kiloa. Tai - oikeastaan- nainen hän jo oli, lähellä viittäkymmentä ikävuotta.
Eräänä päivänä hänen nieleensä tuli, että ei ollut koskaan saanut miestä sillätavalla. Se suretti häntä. Hän päätti mennä paikallisiin päivätansseihin.
Siellä ei kukaan mies uskaltanut hakea Santraa, koska he pelkäsivät tämän jyhkeää muotoa. Santralle tuli paha mieli ja hän meni läheiseen kebab-pitseriaan ja söi suruunsa viisi pitsaa ja kolme kebabia kermaperunoilla ja joi päälle kolme litraa limonadia.
Katkerana hän hautoi huonoa menestymistään tansseissa ja mietti kateellisena naista, jota oli haettu jokaiseen tanssiin. Tällä oli ollut suuret korvarenkaat. Sellaiset päätti Santrakin itselleen hankkia.
Lähellä oli pieni liike, jossa tehtiin tatuointeja ja lävistuksiä. Sitä piti pieni kuivankälppeä mies, Julle, nimeltään. Huhuttiin, että hänellä oli mahdottoman suuri miehinen varustus.
Santra kertoi Jullelle murheensa. Tämä kuunteli myötätuntoisesti ja ehdotti sitten, huuliaan lipoen, että Santralle laitettaisiinkin rengas pimsukan huuleen, se kun oli muotia nykyään.
Santra suostui oitis ja riisui vaatteet. Hän kävi makuulle divaanille ja Julle kiristi paksulla niittivyöllä Santran ihraisen läskimahan ylös niin, että pimpsukka tuli esille. Santraa rupesi naurattamaan ja samassa häneltä pääsi pissa. Limonadin keltaiseksi värjäämä suihku lensi suoraan Jullen kasvoille. Santra purskahti nauramaan ja Jullekin nauroi.
Äkkiä kuului hirveä pamaus. Nahkavyö Santran ympärillä katkesi ja ripulipaska lensi suihkuna Santran perseestä täyttäen koko huoneen.
Julle huohotti hämmästyneenä ja ihastuneena.
"Haluan sinut." hän huusi ja syöksyi Santran päälle. Hänen joutsenen kokoinen lintunsa meni Santran pieneen pesään ja Santra huusi ja kiljahteli hyvänmielen kyyneleet silmissä.
Samaan aikaan kebab-pitseriassa alkoi tapahtua.
Sitä pitävä turkkilainen Ahmed oli oikeasti ääriislamilainen terroristi, joka oli piileskelemässä väärän henkilöllisyyden turvin.
Hän luuli, että erikoisjoukot olivat hyökkäämässä ja aiheuttaneet äskeisen korvia huumaaavan pamauksen. Hän otti tiskin alta Kalasnikovin ja alkoi tulittaa silmättömästi ympärilleen.
Luotisuihku osui Jullen selkään. Hän jäykistyi hetkeksi muualtakin kuin sieltä. Sitten hän valahti veltoksi, viimeisenä sieltä. Luodit kulkivat Jullen ruumiin läpi ja tavoittivat Santran sydämen.
Niin he kuolivat. Vain hetki onnea ja sitten kaikki on ohi.
Eräänä päivänä hänen nieleensä tuli, että ei ollut koskaan saanut miestä sillätavalla. Se suretti häntä. Hän päätti mennä paikallisiin päivätansseihin.
Siellä ei kukaan mies uskaltanut hakea Santraa, koska he pelkäsivät tämän jyhkeää muotoa. Santralle tuli paha mieli ja hän meni läheiseen kebab-pitseriaan ja söi suruunsa viisi pitsaa ja kolme kebabia kermaperunoilla ja joi päälle kolme litraa limonadia.
Katkerana hän hautoi huonoa menestymistään tansseissa ja mietti kateellisena naista, jota oli haettu jokaiseen tanssiin. Tällä oli ollut suuret korvarenkaat. Sellaiset päätti Santrakin itselleen hankkia.
Lähellä oli pieni liike, jossa tehtiin tatuointeja ja lävistuksiä. Sitä piti pieni kuivankälppeä mies, Julle, nimeltään. Huhuttiin, että hänellä oli mahdottoman suuri miehinen varustus.
Santra kertoi Jullelle murheensa. Tämä kuunteli myötätuntoisesti ja ehdotti sitten, huuliaan lipoen, että Santralle laitettaisiinkin rengas pimsukan huuleen, se kun oli muotia nykyään.
Santra suostui oitis ja riisui vaatteet. Hän kävi makuulle divaanille ja Julle kiristi paksulla niittivyöllä Santran ihraisen läskimahan ylös niin, että pimpsukka tuli esille. Santraa rupesi naurattamaan ja samassa häneltä pääsi pissa. Limonadin keltaiseksi värjäämä suihku lensi suoraan Jullen kasvoille. Santra purskahti nauramaan ja Jullekin nauroi.
Äkkiä kuului hirveä pamaus. Nahkavyö Santran ympärillä katkesi ja ripulipaska lensi suihkuna Santran perseestä täyttäen koko huoneen.
Julle huohotti hämmästyneenä ja ihastuneena.
"Haluan sinut." hän huusi ja syöksyi Santran päälle. Hänen joutsenen kokoinen lintunsa meni Santran pieneen pesään ja Santra huusi ja kiljahteli hyvänmielen kyyneleet silmissä.
Samaan aikaan kebab-pitseriassa alkoi tapahtua.
Sitä pitävä turkkilainen Ahmed oli oikeasti ääriislamilainen terroristi, joka oli piileskelemässä väärän henkilöllisyyden turvin.
Hän luuli, että erikoisjoukot olivat hyökkäämässä ja aiheuttaneet äskeisen korvia huumaaavan pamauksen. Hän otti tiskin alta Kalasnikovin ja alkoi tulittaa silmättömästi ympärilleen.
Luotisuihku osui Jullen selkään. Hän jäykistyi hetkeksi muualtakin kuin sieltä. Sitten hän valahti veltoksi, viimeisenä sieltä. Luodit kulkivat Jullen ruumiin läpi ja tavoittivat Santran sydämen.
Niin he kuolivat. Vain hetki onnea ja sitten kaikki on ohi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
taantumuksen taivaaseen ?
käsitteellinen kömmähdys...
siis taantumisen taivaaseen?
vai joutuivatko ...hmmm ... ??
;/
Tää on niin vatun hauska XDD
räjähdin nauruun XD
vahingoniloa?????
tari....kert...novelliin ,...
en nyt tiedä mikä on tämän tuotoksen "muoto" ja
koska taiteilija on jättänyt lukijan mielikuvitukselle tilaa, ja voinen aika hyvin samaistua päähenkilöiden rooleihin,
ja kertoa oman visioni päähenkilöiden kohtalosta???
Eli todennäköisesti kaikki pääsivät "paremmille laitumille"
sillä he olivat toteuttaneet elämässään jotain suurta, eikä heillä ollut mitään kaduttavaa lähdön koittaessa
sitäpaitsi heillä oli avara- ja luovutteen taipuisa luonne, jolla pärjää uusissa, yllättävissä tilanteissa mainiosti
he ovat todennäköisesti joustavia ja uusia haasteita hamuavia
yksi kuolema ei tarkoita kaiken päättymistä, vaan se on nähtävä MAHDOLLISUUTENA löytää uusia haasteita.....
eikä tässä ole syytä nauraa, sillä mitään vahinkoa ei ole sattunut....ja toisenlaatuinen "vahinko" on korjattavissa
ANTEEKSI NYT TAITEILJALLE
toivottavasti en ole töhrinyt teostasi piloille?