http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1500000000000005&conference=4000000000000025&posting=22000000015311018
tosa keskustelussa puhutaan jostain ihem lyyrasta joka pitäisi äidille ostaa???
siis mikä se on ja kuuluuko semmonen tosiaan ostaa...en oo koskaan kuullutkaan...:)
tosa keskustelussa puhutaan jostain ihem lyyrasta joka pitäisi äidille ostaa???
siis mikä se on ja kuuluuko semmonen tosiaan ostaa...en oo koskaan kuullutkaan...:)
Vastaukset 19
Vanhimmat
Moikka!
No yleensä on ollut tapana ostaa äidille lyyra, jota hän voi pitää aina juhlavaatteessaan kiinni seuraavissa lakkiaisissa. Itse ostan äidilleni lyyran, pidän sitä tietynlaisena perinteenä. Hänellä on jo yksi, siskoni antama & hän laittaa sen myös pukuunsa kiinni minun lakkiaisina. En tiedä kyllä siihen mitään erikoisempaa tarkoitusta. mutta perinne kai se on. Tietenkään ei ole pakko osaa lyyraa. ei moni ystävästänikään osta, jotkut äidit saattavat ostaa sen jopa itse.
Toivon mukaan tämä auttoi edes vähän :)
Hyvää kevät & juhlien odotusta :)
niin että ostaako pojat myös äidille lyyran?
Itse sain tyttäreltäni kolme vuotta sitten lyyran ja minusta se oli hieno ele. Nyt olen itse abi tänä keväänä. Oma äitini on kuollut jo kymmeniä vuosia sitten joten hankin vain itselleni lakin. Toki ylpeänä käytän tyttäreni antamaa lyyraa omissa lakkiaisissani.
Niin, olisihan kiva tietää noin prosentuaalista määrää, jotka ostavat äidilleen (tai muulle sukulaiselle) lyyran. Itsekin tuollaisesta kuulin n. viikko sitten, ei ole tarkoitus hankkia.
On kaunis ja perinteinen tapa sanoa KIITOS kaikesta siita mita teille on annettu. Jokainen seuraava ylioppilas liittaa oman lyyransa siihen edelliseen. Omalla aidillani oli kolmen lyyran rintakoru joka oli hanelle ylpeyden aihe hyvin suoritetusta tyosta.
voi,voi.. meillä äiti sanoi mulle heti kättelyssä, että hänelle ei mitään lyyria saa ostaa! sillä hän ei kuulemma tee mitään ja tämä järjestely käy rahattomalle opiskelijalle hyvin. :)
Äitee osti itse kaikki kolme lyyraansa.. kiittikö se silloin itseään meidän puolestamme? Kaikki kolme valmistuimme heikoin arvosanoin, inhosimme lukiota ja minä jätin se jopa joskus kesken.. ja kävin sitä iltakouluna loput työn ohessa.
Kukaan ei koskaan kertonut, että äidille edes kuuluu lyyra, joten mistäpä olisimme älynneet sellaisen hankkia, joten se sit otti ja meni itse kaupasta hakemaan. Halusikohan se niinku näyttää kaikille miten suuri apu se meille kouluaikoina oli? Ei tukenut vähääkään..aina saatu kirjojakaan tai koulukyytirahaa.
Mikähän sen ihan oikea tarkoitus on että äidillekin lyyra rintapieleen?
Hmm, ja abiturienttiko olet?!?
Tuohan on ihan perinne!!!
Lyyra on se pyöreä koruhomma, mikä on myös ylioppilaslakissa.. Tapa on, että myös äidille annetaan lyyra. Jos äidin muut lapset ovat ylioppilaita, äiti käyttää juhlissa kaikkia lapsiltaan saamia lyyria. Ne on tavallaan kunnianosoitus äitille tms.. :P :)
tää lyyraperinne taitaa olla aika koulukohtaista, jokaisessa koulussa tietysti joku ostaa ja joku ei osta, mutta meillä kaikki hankkivat äidilelen lyyran. niin on ollut jo vuosia, se on täällä päin samanlainen perinne kuin se että lakki on valkoinen ja että yo-juhlat ovat lauantaina. (kaikkialla näin ei kuulemma ole mutta meillähän mummot saisivat sydärin jos päivää muutettaisiin. :D)
On tämä ihmeellistä. Hävettää lukea tällaisia viestejä että "äiti sanoi ettei hänelle tarvitse ostaa ja se sopii hyvin köyhälle opiskelijalle". Perhana, kävin kysymässä koruliikkeestä, n. 13 euroa. KOLMETOISTA EUROA. Onko se nyt niin paljon?
Ovatko nykynuoret oikeasti niin itsekkäitä että kaiken pitää tapahtua minäminäminä -periaatteella? Jos kolmellatoista eurolla löytää paidan jota ei edes käytä, se ostetaan, se on löytö. Ja baarireissulla se 13 euron lovi lompakossa ei tunnu yhtään missään. Mutta sitten kun pitäisi toiselle jotain ostaa, aletaan laskea rahoja.
Jokainen saa ainakin jotain ylioppilaslahjaksi, saa vaikka ilmoittaisikin ettei halua mitään. Eivätköhän ne rahat/tavarat jotenkin hyvitä sitä lyyran hinnan menetystä.
Toivon hartaasti että muistatte äitiänne edes jotenkin, edes tiukalla rutistuksella ja kiitoksella, ettekä vaan kiukuttele siitä kun kakun marsipaaniruusut on väärän värisiä ja Aina-täti toi ihan liian vähän rahaa...
Jos äitini sanoo ettei hänelle tarvitse ostaa lyyraa, niin en kyllä silloin osta. Olen moneen kertaan kysynyt että eikö hän oikeasti halua, mutta ei. Jos hän ei halua mitään, niin ei sitten.. Äiti ei osta minulle edes ylioppilaslahjaa, tästäkin on etukäteen sovittu (ja käy minulle).
Voin sanoa, ettei tässä suuremmin mitään itsekkyyttä ole. Kaikilla vain ei ole rahaa niin kuin monilla näyttää olevan. 13 euroa paidastakin on minulle PALJON! Myöskään baarissa ei ole varaa käydä montaa kertaa vuodessa. Minä osaan myös kuunnella ja miettiä omilla aivoillani tarvitseeko äitini välttämättömästi lyyraa (ja ennen kaikkea osaan kysyä haluaako hän sen).
Keneltä lapset rahaa saavat yleisimmin? äidiltä tai isältä. Toisin sanoen, lyyra tulee luultavasti ostettua äidin rahoilla loppujen lopuksi. Itse käyn kyllä töissä, mutta silti rahaa ei ole tuhlattavaksi.
Äidille en ole kiukutellut sitten yläasteen! On todella törkeää ja loukkaavaa edes vihjata jotain sellaista, kun ei tiedä toisesta mitään! Minä rakastan perhettäni ja sukuani. Ei tulisi mieleenkään valittaa jostain lahjasta, vaan olen hyvin kiitollinen pienestä luonnon kukastakin. Minua ei haittaa vaikka kukaan ei toisi mitään, pääasia että he itse tulevat.
Tarkoitukseni ei ollut kirjoituksella ("äiti sanoi ettei hänelle tarvitse ostaa ja se sopii hyvin köyhälle opiskelijalle") lällätellä ja esitellä itsekkyyttäni. Päin vastoin. Tarkoitukseni oli nostaa esiin tälläinenkin vaihtoehto tässä kulutuksen ihmemaassa. Miksi ostaa jotain millä ei loppujen lopuksi tee mitään? Mummonikin kanssa tästä asiasta puhuin ja hänkin sanoi lyyran olevan turhuus. Hänellä itsellään on laatikon pohjalla semmonen ollut jo monia kymmeniä vuosia ilman käyttöä.
EN kiellä etteikö lyyran antaminen olisi hieno ja arvokas perinne, mutta se ei ole minua ja perhettäni varten.
No, no, no. Kyllähän meitä äitejäkin on monenlaisia. Toinen tykkää lyyrasta, toiselle se on turhuus, antakaa nyt tilaa jokaiselle, kukin toisillennekin.
Minun nuorimmaiseni saa tänä keväänä lakin. Ja minä saan sellaisen rintakorun, jossa on niin monta lyyraa kuin lapsiakin. Niitä ei ole ihan vähän. Kukin on aikanaan ostanut lyyran. Nyt, kun sarja on valmis, he hankkivat sitten tällaisen yhteisen muiston. Ja arvostan tätä todella suuresti. Minusta se on kaunis perinne ja minusta on hienoa, että lapseni arvostavat perinteitä ja minuakin. Kyllä he muutenkin osaavat kiittää ja halata.
Ehkäpä jokainen kysyy omalta äidiltään, sopiiko ostaa lyyra.
olen samaa mieltä edellisen kirjoittajat kanssa,joka sanoi,ettei lyyrat ole hänen perhettään varten.
oma äitinikään tuskin arvostaa lyyraa,enkä siksi sitä hänelle osta. se ei mielestäni todellakaan ole itsekkyyttä millaan tasolla,jos sopimus on yhteinen.
ja mielestäni viittaus siihen,että jos ei lyyraa osta, se olisi jonkinlaista kiukuttelua, ei todellakaan pidä paikkansa. tiedän,että äitini on minusta ylpeä ja arvostan hänen tukeaan, mutta osoitan sen sitten silloin eritavalla,kuin jollain perinteisellä korulla,josta en ollut kuullutkaan ennen tätä kevättä.
eihän muitakaan perinteitä noudatate kiven kovaa,joten miksi tästä haloo,jos sopivaan,ettei lyyraa osteta?
ja vielä siitä,että täällä olisi kiukuttelevia abeja,kun kyselevät mikä lyyran oston tarkoitus on ja kuinka yleistä se on,ei tarkoita sitä,ettei sitä haluta ostaa,vaan jos tosissaan ei tiedetä,niin kai sitä täällä voi kysyä ilman,että olisi itsekäs nuori!
Hei!
Aika outoa, että joissakin lukioissa lyyrasta ei ole puhuttu laisinkaan. Meillä kaikki tuntuvat ostavan sellaisen äidilleen, myös kaikki tuttuni jotka ovat kirjoittaneet ylioppilaaksi, ovat ostaneet lyyran mamalle. Itse olen jo ostanut ton 13 euroa maksavan korun, en tosin tiedä millon se annetaan!!!! Ehkä sujautan sen äidille ennen lakkiaisiin lähtöä... Vai mitä te muut ootte ajatellu... Siis te ketkä nyt kuitenkin aiotte vielä jatkaa lyyraperinnettä... :)
Lakkiaisaamuna äidin rintaan, se kuuluu olla mukana lakkiaisjuhlassa. Siis jos sellaista pitää ;)
Täällä se ei arvatenkaan ole ihan itsestäänselvä perinne, sillä kuulin koko korusta tältä palstalta ekan kerran. En koe tuota minun jutukseni, tuskin äitikään edes tietää mikä lyyra on...
tuo lyyrajuttu on sellainen, että äidillä oikeasti pitäisi olla yhtä monta lyyraa, kuin hänellä on lapsia ylioppilaina.
Itse olin äitini toinen ylioppilas, joten kähvelsin isän avustuksellä äidin ensimmäisen lyyran. Siihen kiinnitti rinnalle kultaseppä sitten toisen. Tämän yhdistelmän annoin äidille lakkiaisjuhlan päättyessä. Nyt vuosia myöhemmin hänellä on rintakoru, jossa on seitsemän lyyraa yhdessä. Siis seitsemän ylioppilaaksi päässyttä lasta!
Olennaista kai on tässä, että tällä pienellä huomaavaisuudella lapsi kiittää äitiään kaikesta siitä tuesta, jonka avulla ylioppilstutkinto on tullut mahdolliseksi ja josta ei juuri vuosien varrella ole tullut kiittäneeksi.
Minä en aio ostaa äidilleni lyyraa, ja hän tietää sen. En ole kiittämätön kakara, mutta minusta lyyra on vain yksinkertaisesti turha ja sen käyttäminen on mielestäni vain typerää, eräänlaista elvistelyä lapsen ylioppilaaksi pääsystä. Eihän ylioppilaaksi tulo ole mikään erityisen hieno juttu. Isoveljeni ei ole ylioppilas, mutta vaikka minä olen, en pidä lyyraa tarpeellisena. Oman yo-lakkinikin ostan lähinnä siksi, ettei tarvitse orpona ilman lakkia olla, kun muut sen laittavat päähänsä. Se on varmasti ihan kiva hetki, mutta sen jälkeen lakki jää turhaksi.
Kävin just ostaa Timanttiset-liikkeestä äipälle ton lyyran...Ostin sellaisen riipukseen laitettavan, koska äitillä on jo yksi sellainen kaulassa roikkumassa, niin saa munkin lyyran laitettua samaan ketjuun...Hinta oli 19 euroa, joka ei musta kyllä ole hirveän paljoa...