Heippa! Kertokaa minulle ovatko terrierit yleensä lapsiystävällisiä koiria? Tietysti yksilön luonne tai kokemukset vaikuttavat aina, mutta noin yleisesti kyselen...
Lapsiystävällisyys
Johanna
6551
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
lapsiystävällisiä yleisesti ottaen.
Meillä on nimittäin pian 14 vuotta täyttävä cairn-poika ja kaksi lasta 7 ja 10 vuotta. Kyllä on koira on tietenkin ojentanut joskus lapsia silloin kun meno on ollut liikaa, mutta ei koskaan ole käynyt kiinni. Mielestäni meidän cairnterrieri on juuri sopivasti murahtamalla ilmoitanut lapsille, milloin jokin leikki on liian rajua tai milloin hän haluaa olla poissa leikistä. Muuten kun esim. lapsilla on kavereita niin koira on yhtenä joukossa mukana. Kulkee pallo suussa joukon viimeisenä aina joka leikissä mukana. Ja nuorempana oli kovin innoissaan, kun lapset jaksoi kauemmin leikkiä hänen kanssaan kuin aikuiset.
Nyt vanhana koira on monasti keskellä poikien huonetta ja nukkuessaankin hieman silmänurkasta seuraa leikin edistymistä. Aika hauskaa seurata, kun vanhan koiran mieli tekisi leikkiä, mutta aina ei enää jaksa.
Koira on niin kiintynyt lapsiin, että nukkuu vanhemman pojan vieressä ja tulee herättämään jos pojilla on yöllä jokin hätänä. Meillä nuoremmalla on epilepsia ja kaksi kertaa koira on herättänyt mut yöllä kun pojalla on ollut ongelmia. Joten ihan ilman sen enempää koulutusta cairnista saa hyvän vartijan.
Se on kuitenkin sanottava, että ihan pieniä lapsia kuten alle kaksi vuotiauta en koiran kanssa keskenään päästäisi leikkimään. Meillä koira ei siedä sitä, että tuollainen taapero, joka on vielä vieras lapsi, kulkee koko ajan käsi pystyssä perässä. Kerran ärähti siskon likalle ja luulin että nyt on lapsessa sata reikää, mutta mitään ei tytössä ollut. Koira vaan ilmoitti hyvin selvä sanaisesti, että nyt tämä leikki loppui. Tämän tapauksen jälkeen olen ollut hieman varuillaan kun vieraana on oikein pieniä lapsia. Omille lapsille koira ei ole koskaan tehnyt näin. Tosin omat lapset eivät yleensä edes pieninä niin jahdanneet koiraa kuin vieraat.
Jos siis haluat koiran joka jaksaa lenkillä kulkea vaikka kuinka ja on samalla helppo kokonsa mukaan kuljettaa mukana kaikkialla sekä haluat älykkään koiran, niin osta cairni.
Meidän vanha herra mm. hermostui viime kesänä kun pihatöiltä ei ehditty juuri oikeaan aikaan antamaan ruokaa. Älykkäänä koirana herra keplotteli itsensä irti juoksuremmistä ja livahti muutaman sadan metrin päähän kauppaan. Ensimmäisestä kaupasta ajettiin ulos, mutta koira livahti tien toiselle puolelle kauppaan ja suoraan takahuoneeseen. Istahti takajaloilleen etutassut pystyssä ja kerjäsi makkaraa. Tätä saatuaan tuli naapurin rouvan kanssa samaa matkaa kotiin tyytyväisenä.
Kastraation jälkeen ei ruokahalu hirveästi kasvanut ja mökillä kesällä ihmeteltiin, että onko jokin asia hullusti kun ruoka ei oikein maistu. Koira tuli rantapusikoista haukotellen esille kun illalla huudettiin ja me luultiin että on syönyt kovin paljon hiiriä ja myyriä. Joka olisi ollut syy ruokahaluttomuuteen. Yhtenä iltana koiraa ei löytynyt mistään. Seuraavana aamuna hänet yhytettiin suuren saaren toisesta päästä erään vanhan mamman luota. Mamma kertoi, että meidän koiralla oli tapana poiketa melkein päivittäin makkaralla hänen luonaan. Sen jälkeen koira on pysytellyt näkyvillä koko ajan kun joutui kiinni "valheesta".
Nuorena koiralla oli tapana tehdä vähän oma valtaisia temppuja kun oltiin poissa kotoa. Siitä kun rankaistiin koira oppi olemaan eteisessä omalla pedillään aina kun tultiin kotiin. Kerran pihalle ajettaessa huomasin tutun oloisen pään ikkunassa. Koira oli keittiön pöydällä katselemassa maisemia. Kun kipusimme yhdet rappuset ylös ja avasimme oven... yllätys, yllätys... koira nousi haukotellen leveästi omalta pediltää eteisen naulakon alta. Joten jos otat cairnin, ole varuillasi sinua "kusetetaan" joka välissä.
Taitaa riippua paljon lapsista ja siitä millainen meno huushollissa on päällä.
Kyllä terrierit ovat herkästi tulistuvia ja saattavat tarrata lahkeeseen, jos meno on äänekästä ja hurjaa. Lapsen on lähes mahdotonta olla perhehierarkiassa koiraa ylempänä, sen verran nokkelia otuksia nämä ovat. Tästä taas seurauksena koira saattaa ottaa ohjat omiin tassuihinsa, silloin leikit loppuvat lyhyeen.
Minusta terrierin kohdalla ei voi yleistää näiden lapsirakkautta estotta.
Ja aina on tietenkin muistettava, että viime kädessä koira tottelee jos sitä on koulutettu. Meillä koira tietää paikkansa laumassa ja vastavuoroisesti lapset tietävät mitä koiralle ei saa tehdä. Kyllä lapsiperheessä vanhempien tulee opettaa niin koiralle kuin lapsillekin yhteisiä sääntöjä.
Vahvasti olen kuitenkin sitä mieltä, että lapsi joka oppii pienestä kunnioittamaan eläimen tarpeita ja ottamaan eläimen huomioon erilaisissa tilanteissa, saa elämälleen erilaiset eväät kuin ilman lemmikkiä kasvanut lapsi. Meillä koira on opettanut lapsille empatiaa runsain mitoin. Koiran sairastelut ovat esim. tuoneet lapsille hyvin erilaisia tunteita käsiteltäväksi, joka on erittäin hyvä oppia pienestä pitäen. Samaten meidän koululainen on eka luokalta asti oppinut koulusta tullessaan huolehtimaan koiran hoidosta niin kauan kunnes me vanhemmat tullaan kotiin. Tämä kasvattaa mielestäni lapsesta vastuuntuntoisen ja luotettavan.
Staffi eli Staffordshirenbullterrieri on erittäin lapsiystävällinen. Sillä on korkea kipukynnys joten rajumpikin leikki kelpaa. :) Staffi ei kyllä sovi lapsen ulkoiluttamiseen sillä se on erittäin vahva ja saattaa vetää muksun ojaan :)
Staffi on aivan ihana ja valloittava rotu. suosittelen :)
Kyllä on! (En anna takuita jos lapset vetävät koiraa korvista tai hännästä, mutta käsittääkseni se ei ole sinun päällimmäinen ajatuksesi :D)