Orvokki ja Metsäkauris.
Tapasivat metsätiellä Orvokki ja Kauris.
Katselivat toisiansa,kauris jatkaa matkaa.
Kunnes kuulee varoituksen,metsämies lähestyy.
Kauris metsään pakenee,kuusen alle kyyristyy.
Torkuu siellä hetken tovin.
Kunnes kuulee kuiskauksen,
Metsämies kotiinsa kulkee.
Polulle Metsäkauris astelee.
Mutta jos Metsämies onnekas on.
Paistin viepi emännälle.
Emäntä riemuissansa kukkasia noutaa.
Tuoksuu paisti pöydällä
ja kimppu orvokeita.
Orvokit kun lakastuu,
ne lentää tunkiolle.
Tuulenpuuska siemenet metsään lennättää.
Kevät saapuu pientareella,
orvokit kukoistaa.
Kuuluu kopse kavioiden,
kauris sieltä astelee,
mukanansa vasa.
Tapasivat metsätiellä Orvokki ja Kauris.
Katselivat toisiansa,kauris jatkaa matkaa.
Kunnes kuulee varoituksen,metsämies lähestyy.
Kauris metsään pakenee,kuusen alle kyyristyy.
Torkuu siellä hetken tovin.
Kunnes kuulee kuiskauksen,
Metsämies kotiinsa kulkee.
Polulle Metsäkauris astelee.
Mutta jos Metsämies onnekas on.
Paistin viepi emännälle.
Emäntä riemuissansa kukkasia noutaa.
Tuoksuu paisti pöydällä
ja kimppu orvokeita.
Orvokit kun lakastuu,
ne lentää tunkiolle.
Tuulenpuuska siemenet metsään lennättää.
Kevät saapuu pientareella,
orvokit kukoistaa.
Kuuluu kopse kavioiden,
kauris sieltä astelee,
mukanansa vasa.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Tosi nätin runon kirjoitit,
kiitos sinulle runonikkari.
Kiitos sinulle Kissanainen.
Minä olen koirenainen.
Vaikka siinä jatko-osassa joutuivat vierailulle
metämihen tupaan.Keväällä kohtasivat ja voi sitä
jälleennäkemisen riemua!
Kiusausta en voi vastustaa
vaan keväistä runoa rustaan
tässä katselen nietosta hupenevaa
kuulen lintusten sirkutusta.
Sulaa hanki myös sisälläin
ja lämpenee talven syli
tahtois leivosen lauluna yllättäin
autella roudan yli.
eihän sitä nyt ilman runoja
oli se kotka
- oli se kotka
- ei ollu
- liitelikin silleen
- lyhyet siivet
- se oli kaukana
- haukka se oli
sovittiin
että kotka
juotiin kahvit
pitkällä shellillä
paluumatkalla
oli tiellä
karvainen mytty
veri oli
kuivunut
asfalttiin
jänis
tai kettu
ehkä kissa
tai orava
aurinko laski
silleen kauniisti
kuin veriappelsiini
Lukijoita on,mutta missä kaikki kirjoittajat?
Kuuntelin talitinttiä,
tuota suloista pientä pilttiä.
Onpa silläkin kevättä rinnassa,
virittelee ääntänsä koivupuussa.
Kirkkahana ääni virittäytyy,
mutta missä vanha, tuttu titityy.
Sirkeästi hypähtelee,
titityytä yrittelee.
Tältä keväältä taitaa jäädä,
ellei paremmin ääntänsä säädä.
Sanon minäkin muutaman sanan
avaan omani "runohanan".
Tintin laulu on kiireen syytä
ei ehdi sanomaan ti-ti-tyytä.
Ti-tyyn vain oksalta kuulla saa
kun tinttiä pientä laulattaa.
Sirkutusta nykyään
on tintin laulu yhtenään.
Taidat olla oikeassa,
kiire lienee laulaessa.
Saanut varmaan tartunnan,
ihmiset kun puuhissaan
aina ovat kiireissään.
Auttaneeko mihinkään?
Tämä ikä antaa aikaa,
eipä tarte juosta lainkaan.
Ehtii tässä istuskella,
niitä näitä ajatella.
Havaittua
Aprillit poistuneet
jonosta tästä
lienevät erehtyneet
päivämäärästä?
Kevätkö villiksi
Roopenkin sai
riimeilleen lopuksi
heitti "huihain"?
Uusi mahdollisuus
elää tulevaisuus
mikä eilen viel' unta oli.
Tänään teekään ei tenää
eilinen enää,
huomiseen aukee ovi.
Mitä teetkin sä tänään
siinä huomisen nään
muistoihisi se jäänee.
Niin vallaton kevään valoisa taika
kun varjoistaan irti pääsee.
Sorsat joella
Halki maisemien virtaa
pieni joki mutkainen
sorsapari uiskentelee
veden pitaa halkoen.
liekö rakastunur sorsapari
kun näin uivat vierekkäin
onko heillä määränpäätä
vai muutenkinko hyvä näin.
sorsat aina uidessansa
elelevät onnessaan
ovt pieneen tyytyväiset
hellivätkin toisiaan.
poikasetkin pian jossain
odottavat syntymää
sorsapari ootellessaan
elävät vain elämää.
Joskus halkoo joenpintaa
sorsalinnut lapsineen
etenevät uiskennellen
joellansa hiljalleen.
eivät pyydä maailmalta
valtaa eikä mammonaa
vain haluavat poikasineen
uiskennella joellaan.
Aamu taas uusi
satelee yhä
se peittelee puusi
mi peipolle pyhä.
Löydä se tänään
jos katosi eilen
sua huomiseen viemään
kera keväisen mielen.
Nyt kyllä tympii
mielii seinille hyppii
mikä tässä nyppii
otanko mä ryyppii?
Ovelle kolkutan
seiniä kaadan
mikä siellä maksaa
kait kirjoittaa jaksaa?
Unessa onko tää
seurakunta
sureeko menevän
talven lunta? :)
Tulis nyt vaikka lumiukko
jolla ei kynässä kirjaintukko
kivasti kirjoittais niitä näitä
johan kääntyis monia päitä!
Sitruunaperhonen.
Näin perhosen kauníin keltaisen.
Keskellä toukokuun lumisen.
Lensi paisteessa auringon.
Viesti kesän saapuneen.
Muurahaiset pesästä kömpineet,
pesän päällä paisteessa auringon.
Lämmöstä nauttien vihdoinkin.
Olipas kiire pikkuisella,
tuolla keltaperhosella.
Kun ei nyt siipiään palelluttaisi.
Voi kun kesänkin nähdä saisi!