Harmaata merta,
harmaita jäitä.
Harmaata vettä
ja vaahtopäitä.
Edessä taivasta
harmaa kaista.
Pilvien lävitse
päivä ei paista.
Harmaana myöskin
ajatus kulkee,
paisteiset päivät
mielestä sulkee.
----
Kaukana siintää
valkonen rantu.
Silmäini eteen
merkiksi pantu.
harmaita jäitä.
Harmaata vettä
ja vaahtopäitä.
Edessä taivasta
harmaa kaista.
Pilvien lävitse
päivä ei paista.
Harmaana myöskin
ajatus kulkee,
paisteiset päivät
mielestä sulkee.
----
Kaukana siintää
valkonen rantu.
Silmäini eteen
merkiksi pantu.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Alakuloisuus on tässä runossa saatu todella hienosti kuvattua, viimeisessä säkeistössä onneksi on paljon toivoa ja uskoa parempaan. Harmauttakin tarvitaan auringon ja valon vastakohtana. Pidin paljon runostasi.
Aveliina ja Rosalii, kiitos kommenteista, osuvammista kuin ehkä arvaattekaan. Tarkkanäköisiä, kuten runoilijoilta voi odottaa. Ja kirjoittipa runon missä mielentilassa tahansa, aina ymmärtäjät ovat arvossa.
kun ympäröi
Sua
arkinen ja harmaa
silloin on
elo turvallista
ja varmaa ?
......
ympärillä
harmaan
huomaan valkean
armaan ?
olikin aiheeltaan yksitoikkoisen harmaaa. Tykkäsin silti. Eikä jättänyt lopulta pelkkään masennukseen niinkuin valitusvirret usein.
Hieno runo, tem.
Hienoisesta surumielisyydestä ja yksinäisyyden tunteesta huolimatta runo ei kuitenkaan ole raskas.
Luonto tarjoaa meille niin moninaista. Milloin harmautta, milloin valoja ja värejä. Ja kuinka usein omat mielialat myötäilevätkään luonnon kieltä.
annan suuren arvon viisaudellesi ja arvosteluillesi, vaikken aina tunnekaan runojani ihan niiden arvoisiksi. Niissä kun tulee myös sutta ja sekundaa, kuten elämässä yleensä.