Oli aivan pakko kirjoittaa tänne ja purkaa hämmästystäni teihin avioliitto-sidonnaiset rinsessat.
Siis eikö parisuhde voi ihan yhtä hyvin, oli sitten naimisissa tai ei? Miten viitsittekin jatkuvasti kyseenalaistaa miehiänne siitä, mikseivät he kävele kanssanne alttarille! Ketäpä ei tänä päivänä pelottaisi avioliittoon astua, kun tulokset monien liittojen epäonnistumisesta on kaikkien nähtävissä. Kukaan miehistä kun ei halua epäonnistua, se on fakta!
Juttelin juuri tuossa aamulla mieheni kanssa, joka oli kauhuissaan huomannut minun tutkailevan tätä osastoa. Jouduin naureskellen häntä tyynnyttelemään ja luin hänelle ääneen näitä naurettavia itkuvirsiä täällä.
Miksei voisi olla vain tyytyväinen elämäänsä sellaisena kun sen saa. Ottakaa nyt huomioon vielä se, että suurin osa miehistä ei ajattele sormuksen kertovan tunteiden palosta, vaan siitä että nyt on kaikki loppu.
Taidan vihdoin tietää mitä tarkoitetaan tippaleipä-aivoilla......
Siis eikö parisuhde voi ihan yhtä hyvin, oli sitten naimisissa tai ei? Miten viitsittekin jatkuvasti kyseenalaistaa miehiänne siitä, mikseivät he kävele kanssanne alttarille! Ketäpä ei tänä päivänä pelottaisi avioliittoon astua, kun tulokset monien liittojen epäonnistumisesta on kaikkien nähtävissä. Kukaan miehistä kun ei halua epäonnistua, se on fakta!
Juttelin juuri tuossa aamulla mieheni kanssa, joka oli kauhuissaan huomannut minun tutkailevan tätä osastoa. Jouduin naureskellen häntä tyynnyttelemään ja luin hänelle ääneen näitä naurettavia itkuvirsiä täällä.
Miksei voisi olla vain tyytyväinen elämäänsä sellaisena kun sen saa. Ottakaa nyt huomioon vielä se, että suurin osa miehistä ei ajattele sormuksen kertovan tunteiden palosta, vaan siitä että nyt on kaikki loppu.
Taidan vihdoin tietää mitä tarkoitetaan tippaleipä-aivoilla......
Vastaukset 35
Vanhimmat
Ei naimisiin mennä vaan menemisen riemusta tai siksi, että niin on tapana tehdä. Avioliitto tuo myös turvaa, sillä avoliitossa ja avioliitossa olevat parit eivät ole tasavertaisia lain edessä esim. kuolemantapauksen sattuessa.
Kirjoitit myös, että "Ketäpä ei tänä päivänä pelottaisi avioliittoon astua, kun tulokset monien liittojen epäonnistumisesta on kaikkien nähtävissä." Tottahan tuo on, mutta jos näytettäisiin tilasto AVOliittojen onnistumisesta/epäonnistumisesta, niin se näyttäisi ilmeisesti melko samanlaiselta.
esim. kuolemantapauksessa jälkeenjäävän osa on aika ankea, varsinkaan jos ei ole tehty edes testamenttia. Perintövero on aika juikea, vaikka olisi testamenttikin. Hiljattain tuttu lapseton pari meni naimisiin "ainoastaan" siksi, että toiselle jää maksettu asunto, jos (tai kun, siis joka tapauksesa joskus!) toinen kuolee. Kaikilla ei tietty mitään omaisuutta ole. Avoparille ei myöskään makseta leskeneläkettä. Itse en nykylainsäädännöllä myöskään hankkisi lasta miehen kanssa, jonka kanssa en ole aviossa.
Ulkopuolisille avioituminen on selkeä viesti vakavasta aikomuksesta olla yhdessä aina. Esim. tyttäreni avioituessa uskalsin ottaa vävyni entistä enemmän "omakseni". Hän on nyt laillisestikin omani. Hän on nyt myös tyttäreni lähin omainen myös juridisesti. Itselleni kihlautumiinen ja avioliitto antaa myös viestin muille, ettei ole vapailla markkinoilla. Tiedän kyllä, että kaikille se ei merkkaa mitään.
Kukin pari päättää itse asiansa, mutta on hyvä tietää, mitä päätös tarkoittaa.
Tässä olen kyllä eri mieltä. Olin avoliitossa tai kihloissa tai naimisissa niin en ole missään näissä tapauksissa "vapailla markkinoilla".
Kaikilla ei ole edes kihlasormusta joten mistä muut sen tietäisivät, että hän on kihloissa? Naimissa olevillakin voi olla eri sukunimet ja sormustakaan kaikilla ei ole.
Multa voi ihan kysyä ja voin kertoa, että olenko vapailla markkinoilla vai en (ja tutut tietää kyllä, että olen avoliitossa ja se useimmille tarkoittaa, että ei ole "vapailla markkinoilla"). Tietysti jos miehiä tai naisia pörrää niin paljon ympärillä ettei jaksa jatkuvasti olla selittelemässä...
Jos menisin kihloihin, ei syynä olisi varmasti viestittäminen muille. Ei edes yhtenä syynä. Uskon kyllä miehenikin pystyvän hätistävän muut naiset pois ilman sormustakin ja jos hän ei pysty, ei siihen sormus varmaan auttaisi... Ehkä jotkut tietysti tarvitsevat sormuksen, että ei olisi niin paljon kiusauksia kuin jotkut eivät ole kiinnostuneita niistä jotka on kihloissa tai naimisissa. Ja jos ei pysty vastustamaan kiusausta...
Sormus on joillekin sama asia kuin johonkin tiettyyn uskonlahkoon kuuluminen. Tarkoitettu heikkohermoille ja niille, jotka eivät vaan usko sisäiseen voimaan ja rakkauteen.
Hyvin monelle naiselle (ainakin ystävilleni) sormus on merkki muille, eikä vain kahdenkeskeinen osoitus rakkausesta.
Välillä oikein säälittää nuo ihmisenkuvat, joille rituaalit ja se miltä asiat toisten silmissä näyttää merkitsee paljon enemmän kuin omat tunteet.
Ihminen kaipaa rituaaleja 'pyhittämään' tärkeimpiä tapahtumia: syntymää, aikuistumista, pariutumista, kuolemista. Elonkaaren keskeisistä tapahtumista tulee näin aivan ansaitusti arkielämää suurempia. Ja pariutumiskultti on niistä suurimpia ja myös ympäröivä yhteisö haluaa imeä suurista tunteista elinvoimaa.
Voisihan sitä pitää juhlat avoliiton kunniaksi. Tai epävirallisen sitoutumisen kunniaksi. Ja pitää jonkun oman rituaalinsa...
Jos joku niin tekee tai on tehnyt niin kertokaa mullekin.
Juhlitaanko naimisiin menoa tai kihlautumista vain siksi kun niin on tapana vai, että se on jotenkin isompi asia kuin "pelkkä" avoliitto?
Eli jos toinen kuolee, onhan se kiva saada edes rahaa? Tällä kai viittaat siihen, että taloudellinen hyötymistarkoitus on olennainen osa syytä mennä naimisiin?. Ehkä asia on tärkeämpi, jos on lapsia, mutta lapsethan perivät vanhempansa muutenkin. Nykyään pariskunnan molemmat osapuolet usein käyvät töissä ja pystyvät elättämään itsensä toisen menehdyttyäkin.
Ajattelevathan ihmiset muutoinkin rahaa ja oman ja toisen pärjäämistä taloudellisesti? Miksi otetaan esim. henkivakuutus? Ja eipä varmaan useammat naimisissa olevatkaan etujansa pahana pidä? Tai luopuisi niistä? Tietenkään raha ei kauheasti lohduta, jos toinen kuolee. Mutta on siitä jotain apua. Erään tutun puoliso kuoli ja hän saa nyt leskeneläkettä ja kyllä se pienen eläkkeen lisäksi on ihan hyvä olemassa. Eivät he kyllä aikoinaan varmaan sen takia kyllä naimisiin menneet.
Voihan toinen olla työtön tai ollut pitkään kotiäitinä tms. ja vaikka pärjäisikin niin usein ihmiset haluaa jättää omaisuutensa mieluummin puolisolle kun vaikka muille sukulaisille tai valtiolle. Ja haluavat, että puoliso saa jatkaa asumistaan kodissaan, ilman että perilliset myyvät sen alta pois. Ja kukaan ei kai haluaisi maksaa kauheita veroja? Ja sehän on jokaisen parin oma asia haluavatko jättää toiselle perintöä?
On kai niitä huonompiakin syitä mennä naimisiin.
Ja tämä taloudellinen hyötymistarkoitus on ihan laillista (ja niillä lain suomilla eduilla ihmisiä "houkutellaankin" naimisiin). Toisin kun monet muut...
Ja avoliitossa pitää olla huolellinen, että kaikki laitetaan molempien nimille tai säästää kuitit tms. todisteita, että on sijoittanut johonkin rahaa. Ehkä joku haluaa antaa mielellään omat rahansa toisen tai yhteisille lapsille tai toisen vanhemmille tai muille perillisille. Mutta kaikki ei. Kysehän ei vain ole toisen rahoista vaan joskus omistakin.
Aviopuolisollahan on osaan toisen omaisuudesta avio-oikeus josta ei tarvitse maksaa tietenkään veroa. Loput (jos ei ole lapsia) saa perintönä.
rakasta häättömyyskään.
Itseäni muuten hieman hirvittäisi, jos mieheni panikoisi jo hääsivujen katselemista...
Eletään, miten eletään, se on se TAHTO, mikä ratkaisee.
erossa, tosi huonot! Miehen ei yksinkertaisesti kannata mennä avioon, vaikka rakastais kuinka.
Mitä oikeuksia oikein tarkoitat?
erotapauksissa mitään? Kun noin älyttömiä kyselet?
Ilmeisesti en minäkään tiedä. Avioehto ainakin on keksitty ja jos sitä ei ole jostain syystä tehty oikeus toisen omaisuuteen on yhtälailla naisella sekä miehellä. Miksi se olisi vain jomman kumman sukupuolen oikeus? Usein tietysti mies on varakkaampi, mutta ei aina. Jos olet niin viisas niin valista meitä äläkä kerro vaan, että täällä kysellään tyhmiä!
Itselleni avioliitto on aika tärkeä, koska haluan saada siihen Jumalan siunauksen (vaikken nyt ehkä tässä vaiheessa mikään himouskovainen oo ja teen syntiä..mutta silti). Avioliitossa on myös turvallista saada lapsia, koska se mielestäni luo oikean perheen tunnun. =) Myös perhe ja sukulaiset niin oman kuin poikaystäväni katsoisivat varmasti vähän kieroon, jos saisin lapsia avioliiton ulkopuolella.
Avioliitto on minusta kaikin puolin järkevää, sillä esim.niissä juhlissa molemmat suvut saisivat tutustua tosiinsa, se luo turvallisuuden tuntua (joku todellakin haluaa olla kanssani elämän loppuun asti) jne.
No,itselläni ei tosiaan oo kiire avioliiton satamaan ja en ole edes varma haluaisinko mitään "prinsessahäitä"... Mutta kuten sanoin, niin siinä mielessä se olis hyvä, koska sillon suvut sais toisiinsa tutustua. No, avioliitto ei kuitenkaan muuttaisi suhteessamme mitään (esim.en ala miksikään pirttihirmuks mistään hinnasta). Minun osalta avioliittoon on kuitenkin niin pitkä matka, että mitäs minä edes tässä vaiheessa ajattelen minulle itsestäänselvyyksiä...
Jos ne miehet niin kovasti pelkää epäonnistumista, ehkä sitä avoliittoakin pitäisi harkita pidempään. Uskoisin, että ihmiset muuttaa yhteen ja eroaa enemmän kuin menee naimisiin ja eroaa? Ilmeisesti olette avoliitossa? Vaikka kai pelkän seurustelunkin päättymisen voi ajatella jonkinäköiseksi epäonnistumiseksi. Ja ainahan kaikki ei ole vain itsestä kiinni joten onko se vain epäonnistumista...
Ja kaikki avioliitot ei kuitenkaan päädy eroon?
Miksiköhän muuten luet näitä "itkuvirsiä"? Ihan vain huvittaaksesi itseäsi vai pönkittääksesi itsetuntoasi lukiessasi tippaleipäaivojen tuottamaa tekstiä?
Miksi näitä joitakin miehiä ei saisi kyseenalaistaa koska hekin saavat kyseenalaistaa (ja esim. sinä) ne jotka haluavat naimisiin? Heilläkin voi olla siihen ihan hyvät syyt. Ja kaikkia kantoja voisi ainakin vähän arvostaa. Ja muiden mielipiteitä ja arvoja.
Ihminen on oman onnensa seppä. Ei aina tarvitse olla tyytyväinen esim. vähimpään.
Ja jos nämä miehet ei arvosta avioliittoa ja sillä ei ole mitään merkitystä miksi he niin paljon pelkäävät epäonnistuvansa siinä??
Jos joku sinua rakastaa ja sanoo sen, onko se "vähempää" kuin antaa sinulle sormus, mitä kaikki saavat sitten ihailla?
Mihin rakkaus perustuu, ellei rakkauteen ilman pintaliitoisia osoituksia ja vakuutteluja muille.
Jokainen menköön itseensä....
Tässä ei kai kirjoiteltu mistään sormuksista. Kihloihin ja naimisiin voi hyvin mennä ilman sormustakin. Ehkä (?) joku haluaa kihloihin vaan sen takia, että muut saavat ihailla sormusta, mutta eiköhän syyt ole monella aivan toiset.
Miten kihloissa tai naimisissa olevat ovat muka pintaliitoisia? Ja eiköhän monet halua ensisijaisesti vakuuttua toisen rakkaudesta ja vakuuttaa omaa rakkauttaan toiselle kuin muille. Poikkeuksiakin toki löytyy.
Jos molemmat haluavat samaa eli olla yhdessä vaikka avoliitossa niin ei se tietenkään ole tyytymistä vähään. Ja tottakai ihmiset voi rakastaa toisiaan vaikka olisivat koko elämänsä avoliitossa! Mutta jos toinen haluaa jotain muuta ja luopuu periaatteistaan, haaveistaan tms.
Ei kai pelkkä kihlaus tai naimisiin meno ketään saa ihmistä rakastamaan toista.
Ei ole vähempää. Mutta ei kai sekään rakkautta vähennä, jos antaa toiselle sormuksen? Kummassakin tapauksessa voidaan rakastaa ihan yhtä paljon!
Kirjoitan vielä kun aihe alkoi kiinnostamaan.
Nimittäin kun naisen haluun mennä naimisiin ilmiselvästi suhtaudutaan erilailla kun miehen.
Mitä jos miehesi huomatessaan sinun tutkivan tätä palstaa olisi innostunut ja sanonut haluavansa naimisiin? Olisitko ollut hänestä samaa mieltä kun näistä naisista?
Tai eräästä tuntemastani miehestä joka on kosinut avovaimoaan jo kolme kertaa?
Jos nainen kosii tai uskaltaa mainita jotakin häistä tms. hän on säälittävä jne. Ja mies voi pitää pelkkää ajatustakin mennä naisen kanssa naimisiin kauhistuttavana. Mutta jos mies kosii tai ottaa asian ensiksi puheeksi, se on aivan eri asia? Vai onko?
Ja sitten vielä jotkut kannustaa naisia kosimaan miestä!
En tiedä tarkkaan ottaen millaisia naurettavia itkuvirsiä ja rinsessoja tarkoitat, mutta mä olen yksi niistä joka haluaa mennä naimisiin. (en kyllä jatkuvasti kyseenalaista miestä) Enkä vain kenen kanssa tahansa vaan rakastamani avomieheni kanssa. Enkä tiedä miksi minun pitäisi sitä hävetä? Satun nyt vaan haluamaan sitä ennemmin kuin mieheni. Ilmeisesti sitten se ei olisi hävettävää, jos haluan sitä vasta sitten kun mieskin? Vai olisiko se silloinkin tyhmää? Ovatko kaikki avioparit tyhmiä?
Avomieheni on sanonut haluavansa joskus naimisiin. Ei siis minun kanssani vaan ehkä minun tai jonkun muun eli hänellä ei ole periaatetta ettei halua koskaan naimisiin. Silloin mun mielestä se kyllä kertoo jotain miehen tunteista, jos hän ei ole vielä valmis naimisiin vaikka olemme olleet jo useamman vuoden yhdessä. Mielestäni ei ole ihmeellistä, jos se huolestuttaa naista.
Korostan siis, että jos mies ei halua koskaan naimisiin ja hänellä on jokin periaate vastustaa avioliittoa ylipäätänsä tai ei pidä sitä tärkeänä on se aivan eri asia. Ei mun ole mikään ehdoton pakko päästä naimisiin. Mutta jos joskus aiotaan naimisiin mennä niin miksipä ei sitten nyt vaan vaikka vasta viiden tai 10 vuoden päästä? Ja vasta kun on lapsia?
En kyllä ymärtänyt sitä, että miten niin suurinosa miehistä ajattelee, että kaikki on loppu kun mennään kihloihin tai naimisiin? Sinä et siis ainakaan ole sitä mieltä, että avioliitto ei muuta mitään? Sehän tarkoittaa sitä ettei se muuta positiiviseen eikä negatiiviseen suuntaan. Ja löytyypä vielä niitäkin miehiä jotka kosivat. Ihan oma-aloitteisesti?
Ja jos ihan käytännön asioita ajatellaan niin jos olisimme naimisissa, ei olisi tarvinnut laatia testamenttia. Ja verotkaan ei olisi niin suuret. Toivottavasti sellaiset asiat olisi vielä kaukana vanhuuden päivillä, mutta ei sitä valitettavasti koskaan tiedä.
Kernaasti voit kertoa mulle mitä haittapuolia sinusta naimisiin menossa on? Ja onko siinä sinusta mitään hyvää?
Tottakai minuakin pelottaa naimisiin meno ja haluaisin avioliiton onnistuvan ja mennä vain kerran naimisiin.
P.s. "Häät" on minulle yhtä kuin hääjuhla. Ajatellen vain tuota otsikkoasi...
Olen eronnut, tällä hetkellä ei mitään parisuhdetta, joten tunteeni ja elämäntilanteeni eivät vaikuta mielipiteeseeni...
Olen lukenut vuosien varrella useita lakimiesten, ja mm. Ossi Soininvaaran, kirjoittamia artikkeleita siitä, miksi laillisista ja byrokraattisista syistä kannattaa mennä naimisiin ennemmin kuin elää vakituisessa parisuhteessa - etenkin jos hankkii lapsia.
Jos sinulla on tapana suhtautua järkiperäisesti asioihin, niin kannattaa varmasti myös lukea perusteellista tietoa aiheesta.
Vaikka asuisit 30 vuotta avoliitossa miehesi kanssa, mutta teillä ei ole lapsia, niin lain mukaan miehesi ei ole lähin omaisesi. Lähiomaisiasi ovat tällöin verisukulaiset, ensisijassa vanhemmat. Jos esim. kuolet, niin perintösi menee lapsuudenperheelle, ja heille kuuluu myös mm. hautajaisten järjestely. Avomiehen ei siihen tarvitsisi osallistua mitenkään.
Avioliitto voi olla - ja onkin - myös järjen liitto. Enemmänhän avoliitossa rakennetaan pelkkien tunteiden varaan hataralle pohjalle.
Kun tapaillaan 9 v kerran pari viikossa, asutaan eri tahoilla, ex-avioliitoista olevat lapset pidetään suhteen ulkopuolella, lomat erillään ja koko suhde melko hys hys, mutta silti jatkuu ja jatkuu, toinen haluaa sen näin jatkuvan, mistä on kysymys ja pitäisikö toisen tehdä jotakin ?
Ehkä avomiehesi nieli selityksesi, mutta minä en…
minäkään.
Kuka näitä sivuja viitsisi plärätä ellei ainakin mielen pohjukassa ole vähintään "jospasittenkin"-ajatus.
voisiko olla niin, että kaikki eivät aina tuijota vain omia utareitaan ja kirjoittaja on täällä jonkun muun asialla.....ei kai!
Taitaa kirjoittaja olla lesbokin kun kerran puolustelee niitä......että elämä onkin yksiviivaista joillekin!
Jostakin lehdestä luin joskus (ei varmaankaan ollut ns. tieteellinen tutkimus) että milloin suhde kestää todennäköisemmin eli eron riski on pienempi. Oli verrattu erilaisia pareja. Jos ei asu yhdessä, asuu yhdessä, asuu yhdessä ja on yksi lapsi, on naimisissa ja ei lapsia, naimisissa ja yksi lapsi, naimisissa ja useampi lapsi, ikäero 2 vuotta, ikäero isompi kuin 10 vuotta, suhde kestänyt vuoden, enemmän kuin viisi vuotta jne. Joukko erilaisia tilanteita. Olisikohan jostain saanut aina pisteitä… Ja joku laskenut niitä? Siinä pienempi riski erota oli esim. parilla jotka ovat naimisissa ja ei lapsia, kun avoparilla joilla ei ole lapsia. Mutta jos avoparilla oli lapsia tilanne muuttui… Onnellisuudesta siinä ei taidettu mainita mitään.
Joka tapauksessa mä uskoisin, että suhteen kesto on aika oleellinen asia. On usein helpompi erota, jos suhde on kestänyt vain vuoden kuin vaikka 5 vuotta. Ja uskon, että se onko naimisissa vai ei vaikuttaa jonkin verran. Monethan on hyvinkin epätyydyttävässä avioliitossa kun ”ei voi” erota. Vaikka nykyään erot ovat aika tavallisia. Mutta herää kysymys, että mikä on tärkeintä se että suhde kestää hamaan tappiin asti vai on onnellinen? Tietysti joskus avioliitossa voidaan tehdä enemmän töitä suhteen eteen ja löytää se onnellisuus uudestaan. Ehkä helpommin kuin avoliitossa? Toisaalta taas joskus naimisiin mentyään pitää toista itsestään selvyytenä eikä tee työtä suhteen eteen.
Kai se avioliitto pikkaisen asioita muuttaa. Miksi jotkut vaivautuvat naimisiin vielä 15-20 vuottakin yhdessä olleena. Monet kyllä tuumaavat että mikään ei muuttunut. Mutta myös niitä löytyy jotka sanovat, että muuttui.
Rakastava pari vahvistaa yhteenmenonsa koko yhteisöä koskevalla kauniilla rituaalilla. Onko somempaa? Miksi tällaista ei tarvitsisi olla ? Häiden kaltaisia juhlia ei elämässä ole liikaa.
Alkuperäiselle: Mitäs olet mieltä niistä jotka haluaa kihloihin? Tai sillee, että ei välttämättä mennä naimisiin eli se ei ole lupaus siitä? Eli haluaa vaan sormukset?
Sillä luulisi olevan vielä vähemmän merkitystä onko kihloissa (onko sormukset) vai ei kun, että ollaanko naimisissa vai ei?
Ei kai ole ihme, että naiset haluaa naimisiin, kun pelkät sormuksetkin on jo niin must-juttu?
"Ottakaa nyt huomioon vielä se, että suurin osa miehistä ei ajattele sormuksen kertovan tunteiden palosta, vaan siitä että nyt on kaikki loppu."
Niin siis mikä on loppu? Vieraissa juokseminen vai? Eipä se ole missään suhteessa suotavaa.
Yksi tärkeä syyhän on pitää puolensa lain silmissä. Avopuolison osa todellakin on aika ankea kuoleman tapauksissa. Perintöverot ovat pilvissä, mikäli on tehty ylipäätään testamenttia.Kuitenkin pariskunnalla on voinut olla yhteiset talot lainat yms. mutta oikeudet eivät ole samat kuin aviopuolisoilla.Ja miksipä pelätä jotain avioeroa ja omaisuuden menetystä, avioehto kun on keksitty.
Vähän kuullostaa siltä ettei ap oikein osaa tai kykene ajattelemaan omaa ja avopuolisonsa tulevaisuutta ja hyvinvointia. Sitä kun ei koskaan tiedä milloin ja kumpi jää "leskeksi". Vai pelottaako vastuun ottaminen ja sitoutuminen. Ja sitten vielä päättäjät ihmettelevät miksi nykynaiset ovat niin haluttomia hankkimaan lapsia. Johtuisikohan siitä, että näitä vapaaliitäjiä mamman poikia löytyy vähän turhankin kanssa.
Jos sun miehesi ei halua sinuun sitoutua niin vahvasti, että ajatuskin naimisiin menosta kauhistuttaa ja sormuksen myötä "kaikki on loppu", niin ei se kuule ole LÄHESKÄÄN jokaisen miehen ajatus. Minun mieheni esimerkiksi on erittäin onnellinen kun olen hänen vaimonsa, yhtä onnellinen kuin minäkin. Nyt moni asia vasta alkaa, toivottavasti pian huomaisin olevani raskaana. Hänestä tulisi aivan ihana isä, tuleva perheemme on tietyllä tavalla yhtenäisempi kun olemme virallisesti kaikki samaa perhettä.
Jos mies ajattelee, että sitten kaikki on ohi, niin se kyllä vaikuttaa siltä kun haluaisi pitää kaikki vaihtoehdot avoimina, jos vaikka sattuisi uusi ihastus ilmestymään elämään.
Joillekin riittää yksi rakas, kuten minulle ja miehelleni.
Nyt kalahti niin pahasti, että tulee mieleen kumpi teistä sinne alttarille halusikaan?
Rakastaa voi ilman sormuksia ja ilman, että sitä yrittää kaikille muille vakuutella, se oli ajatukseni juuri.
Se, että olet naimisissa ei ole tae siitä, että kaikki menee nyt vaan hyvin. "Avioliitto on illuusio onnesta, mitä arkielämä sekoittaa."
Niin ja siis, meistä ei halua sitoutua kumpikaan muuhun kuin kahden ihmisen väliseen rakkauteen, se riittä meille. Sormus ei tee ihmistä onnelliseksi, vaan tunne jostain suuremmasta.
Mikähän siinä kalahti? Alttarille halusimme molemmat, ihan tasapuolisesti :)Onko se niin vaikea ymmärtää että mies voi haluta naimisiin vähintään yhtäpaljon kuin nainenkin?
Ne sormukset on kuule aivan sivuseikka koko jutussa! Ei minua se sormus tee onnelliseksi eika se mitä muuta ajattelevat. Ei minkäänlaista tarvetta "yrittää kaikille muille vakuutella" yhtään mitään kuten sinä asian ilmaisit. Minut tekee onnelliseksi se että saan olla rakkaani vaimo. Ei kai kukaan tervejärkinen mene naimisiin kenenkän muun kuin itsensä ja puolisonsa vuoksi. Meille avioliitto ei ole illuusio, vaan turvallista elämää iloineen ja suruineen toistemme kanssa.
Itse en vaan ymmärrä sitä, että jos elämänsä todella haluaa jakaa toisen kansa ja sitoutua suhteeseen, niin miksi avioliitto olisi "kaiken loppu"? Jos eläisin ihmisen kanssa, jota kauhistuttaa avioliitto kanssani, niin ei se kovin vakaalta suhteelta tuntuisi. Ei avioliittoon toki suin päin kannata syöksyä, mutta siinä vaiheessa kun kumppaninsa on oppinut tuntemaan ja hän tuntuu oikealta ihmiseltä niin miksi ei?
JOs se toive raskaaksi tulemisesta onnellisesta perhe-elämästä sulle niin pahasti kalahti, niin älä huoli, mieheni haluaa meille perheenlisäystä innokkaammin kuin minä :) Niin paljon kuin lapsen saantia toivonkin... Oletko kateellinen toisten onnesta vai miksi tuollainen asenne?
Ihmettelin kyllä kanssa. Eikä mikään "kalahtanut" muhunkaan. Itse en ole kihloissa enkä kyllä ajattele noin. Enkä myöskään ymmärrä miksi naimisiin meno olisi muka joku loppu ja varsinkin miehelle? Ja onhan usein mies yhtä innokas ja joskus innokkaampikin menemään naimisiin kun nainen? Ei se naimattomuus ole onnettomuutta, mutta ei myöskään naimisissa oleminen! Voi tietysti olla, mutta se johtuu jostain muusta kun siitä ollanko naimisissa vai ei.
Ja meilläkin mies haluaa lapsia enemmän, vaikka minäkin kyllä haluan.