Olen nähnyt transsukupuolisia ihmisiä ja jotkut heistä menevät aikahyvin läpi ja jotkut täysin.
Miten voit tietää menetkö itse läpi vai et?(siis toisena sukupuolena ja pääosin kasvoista puhuin)
Miten voit tietää menetkö itse läpi vai et?(siis toisena sukupuolena ja pääosin kasvoista puhuin)
Vastaukset 21
Vanhimmat
Miehenä, enkä naisena.
Tiedät meneväsi läpi, kun tuntemattomat lapset sanoo sinua tädiksi, vaikka partasi on ollut viikon ajamatta ja naamassasi ei ole meikin häivää ja sinulla on miehen vaatteet päällä.
No aika harvassa tuollaisia ihmisiä on kyllä.
Mutta siis miten voit olla varma että menet läpi toisena sukupuolena tulevaisuudessa kun mietit että pitäisiköhän mennä hormonihoitoon.
>kun mietit että pitäisiköhän mennä hormonihoitoon.
---
Heh. Siinähän sitä mennään hormoonihoitoon.
Hormoneja ei virallisesti saa ilman transtutkimuksia (transseksuaalisuudesta puhuttaessa).
Trans-sukupuolisuudesta puhutaan.
mene naisten vessaan meikkaamaan ja jos naiset ei käänny kirkuen takaisin menet läpi
Jos et saa huomautuksia naisten vessassa että olet väärällä puolella, ainakin naisille menet läpi. Lapset ovat tarkkasilmäisiä, jos lapset tädittelevät eika kysele että oletko tyttö vai poika, menet läpi.
Minulle kaverit ja hoitohenkilökunta alkoi kehua että olen läpimenevä jo melko aikaisin. Vasta sitten kun vähän vieraammatkin alkoivat pitämään naisena, siirryin pysyvästi elämään naisena.
Vaikuttaako hormoonit muutoinkin kuin kroppaan?
Kyllä ne vaikuttaa myös henkiseen puoleen ja naamaan. En osaa ihan tarkkaan edes sanoa mitä ne on tehneet kasvoissa, mutta jotain ratkaisevaa on tapahtunut silmien ympärillä, poskipäissä ja leuassa. Kaikki pienet muutokset yhteensä tekee kasvot naisen kasvoiksi. Jopa niin että ihmiset tädittelee uima-altaassa, jossa näkee todella vain meikittömän märän pään.
Voisin esittää varsin hätkähdyttävän kuvaparin sarjassa "ennen" ja "jälkeen".
Jos menet läpi dementiapotilaalle arkiasussa tai menet läpi kauneuden ammattilaiselle kuten kosmetologi tai malli tai tälle meidän porukallemme niin menet läpi missä tahansa.
Naisilla ei ole tapana rynnätä kirkuen ulos vessasta, vaan sellainen dramatisointi on siinä samassa maassa missä Hollywoodkin on. Sen sijaan he pokkana menevät ulos ja supattavat asian kaverilleen.
Henkinen puoli?
Minulla on henkinen vaikutus ollut seuraava:
- värit näkyvät kirkkaampina
- maut ja hajut selvempiä
- itku ja nauru tulee herkemmin
- empatiakyky kasvanut
- orientoitumiskyky huonontunut
- entistä sosiaalisempi ja avoimempi
Minulla tuo itku ja nauru irtosi jo ennen hormonihoidon alkuakin, kun ei enää tarvinnut pidätellä todellisia ominaisuuksiaan. Nyt tilanne on pikemminkin tasaantunut hormonihoidossa.
Empatia on tullut sen todellisen luonteen mukana. Aikaisemmin tuntui ettei mies voi olla empaattinen. Samoin sosiaalisuus tuli jo ennen hormonihoitoakin ja on vain voimistunut.
Isoin muutos oli seksuaalisten tuntojen muutos. Nyt tuntemukset ovat hyvin naistyyppiset.
Oletko pärjännyt ilman tukea vai onko sulla jokin tukija? Miten sinut otetaan vastaan viranomaisessa, ystävä- ja sukulaispiirissä?
Olen pärjännyt yllättävän hyvin ilman tukeakin. Ehkä jo aikaisemminkin olisi ollut hyötyä tuesta, ainakin elämä olisi ollut helpompaa. Toisaalta tutkimustiimin omahoitajan tuen olen kokenut hyväksi.
Sukulais- ystävä- ja viranomaispiireissä minut on otettu hyvin vastaan. Viranomaiset jopa haluavat lisää tietoa transsukupuolisuudesta.
Olisin tarvinnut ja jossakin vaiheessa jopa sainkin jonkimoista tukea ja tukea tarvitsen edelleen. Oman tutun lähipiirin tuki ei ole ollut aivan riittävää, mutta saattaa myös olla ettei asiasta ole heidän kanssa puhuttu riittävästi.
"Minulle kaverit ja hoitohenkilökunta alkoi kehua että olen läpimenevä jo melko aikaisin. Vasta sitten kun vähän vieraammatkin alkoivat pitämään naisena, siirryin pysyvästi elämään naisena." Kuin paljon sulla niitä kavereita on jotka sanoi noin? Ja se hoitohenkilökunta tuskin tulis sanomaat että olet vielä täysin miehen näköinen ehei. Tottakai sairaalassa hoitohenkilö kunta on sitä mieltä miten parhaiten miellyttää asiakasta ei ne saa jätkän näköiseksi alkaan sua sanoon. Hoksasitko mitä tarkoitan. Eikä tää ole provo vaan realistista toteamista.
Jos ihmiset haluavat uskoa sinun naiseuteesi, niin silloin he selittävät partakarvatkin omaa mielipidettään tukeviksi. Ja hoitohenkilökunta jos antaa myönteisen lausunnon, niin totta kai he antavat lausuntoja jotka tukevat heidän hoitopäätöksiään. Vaika uskoa, että he sanoisivat, että "kyllä sinussa on ihan sikana äijää mutta kun olet kuitenkin selväpäinen, niin me päästämme sinut läpi". (No kyllä tuollaistakin on kuultu)
Ystävät taas ovat olemassa sitä varten ainakin minulla että he varoittavat minua jo etukäteen vaarasta ja pystyvät astumaan askeleen taaksepäin ja olemaan kriittisiä.
Minä olen elämästäni tarpeeksi suuren osan elänyt erilaisissa fantasioissa, enkä minä ainakaan perustaisi elämäni suurinta ja peruuttamatonta päätöstä fantasialle vaan koville faktoille. Niitä faktoja vain on kovin vaikea löytää kulttuurissa joka ei ole edes sillä asteella että erottaisi sukupuolen ja panemisen toisistaan eikä pelitilannetta muistuttava hoitotapahtuma.
Ja mä kerron sillä tavalla ettei varmasti miellytä.
Mun epämiellyttävät kaverini kertovat, että Suomen oloissa minä kuulun transnaisten kauneimmistoon. Silti minulla on taskut täynnä vaikeuksia, suurin osa niistä tosin menneisyyden haamuja.
Jos minä kuulen, että te menette aina läpi, teitä ei koskaan transutella tms. mun on pakko pitää sitä valheena koskapa minä tiedän kaikenlaisia ei-transhistorian omaavia naisia joita on transuteltu tai joihin on kohdistettu transfobista väkivaltaa.
Minä olen reilu, kohtelias kaikille ja kiltti ja minusta pidetään, koska sinä päivänä kun minä lakkaan olemasta näitä minusta kyllä tullaan kaivamaan kaikki esille, mukaanlukien hienoinen kolhous ulkonäössä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä että olisin läpimenevä. Minä olen vain ympäröinyt itseni ihmisillä jotka viihtyvät.
Kyllähän noita kavereita on jonkinlainen nippu. Mutta heidän ajatuksiaan pidän jonkinasteisena optimistisena ja osaltaan kyseeseen tulee tottuminen toisen ulkonäköön. Siksi en heitä uskonutkaan vedenpitävästi, vasta aivan vieraiden ihmisten suhtautuminen vahvisti päätökseni.
Eikä hoitohenkilökunnalla ole mitään tarvetta kehua läpimenevyyttä aiheettomasti. Eihän se ole mitenkään heidän palkastaan pois, vaikka potilaasta ei ikinä tulisi läpimenevää. Mutta suurempaan TS-joukkoon tutustuminen vuosien mittaan antaa heille kokemusta. Kyllähän he näkevät miten ihminen muuttuu hoidon aikana, jos minäkin olen huomannut muutokset toisissa. Omaan muutokseen ei niin osaa kiinnittää huomiota, kun näkee itsensä joka päivä peilistä. Mutta jos vanhat tuttavat eivät enää tunne, on uskottava muutosta tapahtuneen.
Minua luullaan pojaksi lähes aina. En varsinaisesti ole transsukupuolinen. Tykkään kyllä enemmän ns. poikien jutuista ja pukeutua kuin pojat. Kasvoiltani olen vaan ihan miehen näköinen. Tai pojan, koska olen kuitenkin aika siro. Jotenkin aika mahdoton saada minusta naisen näköistä. Etenkin kun on lyhyet hiukset. Ja äänikin on vähän normaalia matalampi. Esim. baareissa ennemmin menee miesten vessaan, kun naisten puolella taatusti tuijotetaan. Ainoa mitä baareissa ihmetellään on se että miten 14-vuotias poika on sinne päästetty... Vaikka ikää on jo 23. Jos haluaisin olla mies ruumiiltanikin niin luultavasti onnistuisi hyvin. Hormoonit toisi vielä sitä miehisyyttä.
kun olet kevättöissä veneellä, sinulla on maastohaalari päällä, firman lippis päässä ja kumpparit jalassa, tottakai täysin naturellina ja ilman kosmetiikkaa, ja sinua tytötellään ja sinua pidetään naisena.
Läpimenon salaisuus on huomaamattomuus. Se, että ei tavoittele hyvännäköisyyttä vaan sitä Takarivin Tainaa.