Tuota noin... Mulla on ongelmaa, johon haluaisin mielellään apuja.
Mulle kävi joitain kuukausia niin, että yksi lesbo/bi osoitti kiinnostusta. Olin silloin juuri eronnut pitkästä heterosuhteesta ja olen aina pitänyt itseäni täysin heterona. Homoja, lesboja ja bissejä on aina ollut lähipiirissä joten ihan foobikkona en itseäni pitäisi. Kieltäydyin läheisemmästä tutustumisesta ko. naisen kanssa.
Tuo nainen oli ko. hetkellä itse asiassa eräänlainen ohjaajani työelämässä ja täydennyskoulutuksessa. Koulutuksen luonteeseen kuului oman elämän käsittely (hoitoala) joten hän tiesi minustakin paljon. Hänen asema minuun ja muihinkin opiskelijoihin oli siis eräänlainen luottamussuhde, mitä hän tietysti tässä yhteydessä käytti vähän väärin. Minä olin silloin jotenkin kiintynytkin häneen ja koin tilanteen aika loukkaavana.
Elämä eteni niin, että yhteistyömme loppui aika pian tilanteen jälkeen. Jo hänen lähestymisen aikaan jouduin miettimään tosi paljon seksuaalista suuntautumistani. En ollut kai koskakaan ajatellut mitään muuta kuin heteroutta. Jostain syystä tämä nainen tuli kuitenkin jatkuvasti uniini ja muutenkin mietin häntä paljon. Tavallaan koen häntä kohtaan sekä kiinnostusta että loukkaantumista. En oikein tiedä. Kukaan muu nainen ei ole kiinnostanut tämän tapauksen jälkeen eikä esim. lesbinen eroottinen materiaali.
Nyt mietin olenko jotenkin päästäni vialla. Olenko sittenkin ihastunut häneen. Vai olenko vain jotenkin sekaisin tilanteesta, joka yllätti minut täysin. Tavallaan koen myös vihaa häntä kohtaan, sillä hän käyttäytyi myös tosi loukkaavasti etenkin sen jälkeen, kun vastasin kieltävästi. Ahdistaa ihan pirusti semmoinen tilanne, että kohtaisimme uudestaan. Emme ole nimittäin kohdanneet projektin päättymisen jälkeen. Toisaalta _haluaisin_ tavata hänet. Joskus haaveilen hänen halailemisestaan, joskus haaveilen asian selvittelystä ja tutustumisesta vapaa-aikana keskustellen ja välillä pelkään pyörtyväni, jos tapaan hänet.
En yhtään tiedä, miten reagoisin, jos oikeasti tapaisin hänet. Saakeli. Tää on vaikeaa. Enkä ole enää teini-iässä, vaan noin 30v.
Jos joku viitsisi kommentoida mulle jotain, niin olisin iloinen. Olisi kiva, jos löytäisin jonkun uuden näkökulman tähän päässäni pyörivään karuselliin.
Mulle kävi joitain kuukausia niin, että yksi lesbo/bi osoitti kiinnostusta. Olin silloin juuri eronnut pitkästä heterosuhteesta ja olen aina pitänyt itseäni täysin heterona. Homoja, lesboja ja bissejä on aina ollut lähipiirissä joten ihan foobikkona en itseäni pitäisi. Kieltäydyin läheisemmästä tutustumisesta ko. naisen kanssa.
Tuo nainen oli ko. hetkellä itse asiassa eräänlainen ohjaajani työelämässä ja täydennyskoulutuksessa. Koulutuksen luonteeseen kuului oman elämän käsittely (hoitoala) joten hän tiesi minustakin paljon. Hänen asema minuun ja muihinkin opiskelijoihin oli siis eräänlainen luottamussuhde, mitä hän tietysti tässä yhteydessä käytti vähän väärin. Minä olin silloin jotenkin kiintynytkin häneen ja koin tilanteen aika loukkaavana.
Elämä eteni niin, että yhteistyömme loppui aika pian tilanteen jälkeen. Jo hänen lähestymisen aikaan jouduin miettimään tosi paljon seksuaalista suuntautumistani. En ollut kai koskakaan ajatellut mitään muuta kuin heteroutta. Jostain syystä tämä nainen tuli kuitenkin jatkuvasti uniini ja muutenkin mietin häntä paljon. Tavallaan koen häntä kohtaan sekä kiinnostusta että loukkaantumista. En oikein tiedä. Kukaan muu nainen ei ole kiinnostanut tämän tapauksen jälkeen eikä esim. lesbinen eroottinen materiaali.
Nyt mietin olenko jotenkin päästäni vialla. Olenko sittenkin ihastunut häneen. Vai olenko vain jotenkin sekaisin tilanteesta, joka yllätti minut täysin. Tavallaan koen myös vihaa häntä kohtaan, sillä hän käyttäytyi myös tosi loukkaavasti etenkin sen jälkeen, kun vastasin kieltävästi. Ahdistaa ihan pirusti semmoinen tilanne, että kohtaisimme uudestaan. Emme ole nimittäin kohdanneet projektin päättymisen jälkeen. Toisaalta _haluaisin_ tavata hänet. Joskus haaveilen hänen halailemisestaan, joskus haaveilen asian selvittelystä ja tutustumisesta vapaa-aikana keskustellen ja välillä pelkään pyörtyväni, jos tapaan hänet.
En yhtään tiedä, miten reagoisin, jos oikeasti tapaisin hänet. Saakeli. Tää on vaikeaa. Enkä ole enää teini-iässä, vaan noin 30v.
Jos joku viitsisi kommentoida mulle jotain, niin olisin iloinen. Olisi kiva, jos löytäisin jonkun uuden näkökulman tähän päässäni pyörivään karuselliin.
Vastaukset 23
Vanhimmat
niin, jos ihastuu tulee varmasti tunteita, hyviä ja huonoja?
kuten jo mainitsit - hän käytti asemaansa väärin, se varmasti totta ja tekee loukkaantumisesi ymmärrettäväksi..
mutta, miksi sinä sitten häneen ihastuit, ja vielä näin jälkikäteen - ihmetyttää..?
Tuotahan minä itsekin tässä ihmettelen. Että olenko ylipäätään ihastunut häneen vai en. Mielessäni hän pyörii, mutta mietin onko se vaan jotain vinksahtanutta harhaa... En ollut koskaan ennen ko. tilannetta edes pohtinut sellaista, että saattaisin pitää naisista tai edes yhdestä naisesta. Minua oli kerran nuorempanakin yksi lepakkotyttö lähestynyt, eikä se tuntunut kuin hassulta. Silloin toki seurustelin ja olin aika vastarakastunut.
Mutta ongelmaa tässä on ihan kylliksi :( Kun en tiedä, olenko oikeasti ihastunut vai saiko hän vain minut sekaisin oudolla empullaan (ottaen huomioon hänen asemansa). Sitten olen sitäkin miettinyt, että ovatko nämä vain jotain päiväuniani, joilla ei ole kuitenkaan todellisuuspohjaa. Enhän ole häntä kuukausiin tavannut. Toisaalta pelkään, että jos tapaisin, niin voisin myös taas pelästyä ja juosta karkuun ja loukata häntä ja :( Ehkä minun pitää vaan lopettaa nämä ajatukset ja unet ja kääntää kiinnostus johonkin tuttuun ja turvalliseen...
Kuinka hänen kiinnostuksensa sinuun ilmeni? Sanoiko hän sinulle sen vai osoittiko jotenkin muuten? En nyt ymmärrä ollenkaan, miten ohjaajan asemaa voi käyttää väärin, jos nyt sattuu ihastumaan toiseen. Eikös toisiin ihmisiin ihastuminen ole ihan luonnollista. Joskus vaan ihastus ei ole molemminpuolista. Kylllähän työelämässä/opiskelussakin ihastutaan. Senhän pitäisi olla vaan imartelevaa. Tämä on mielipiteeni ja opiskelen itse hoitoalaa. Enkä myöskään panisi pahakseni ihastumista, päinvastoin.
Hän sanoi asiasta minulle ja osoittei sen muutenkin... Siinä mielessä hän käytti asemaansa väärin, että hän toimi työnohjaajanamme. Hän antoi minulle (ja muutamille muillekin) yksilötyönohjausta eli tilanne vastasi terapiatilannetta. Hän puhui asiasta mm. tämmöisessä tilanteessa kahden kesken, mikä ei sovi työnohjaukseen. Säikähdin ja loukkaannuin tietysti. Hänhän olisi voinut vaikka pyytää minut kahville ja ottaa asian puheeksi siellä, siis vapaa-aikana opiskelu/työajan ulkopuolella. Olemmehan aikuisia ihmisiä molemmat. Nyt pääosa tapahtumista sattui hänen "reviirillään" eli hänen työhuoneessaan, minkä koin tosi ahdistavana. Totta kai ihastumisia sattuu joka paikassa, mutta mielestäni sillä on väliä, miten ne hoidetaan. Ja muistutan vielä, että hän tiesi siitä, että olin hiljattain eronnut pitkästä suhteesta, enkä ollut vielä siitäkään suhteesta selvinnyt. Säikähtämisen ja kieltäytymisen jälkeen hän myös kohteli minua mielestäni aika kylmästi. Käytösmuutoksen huomasi myös kaksi opiskelukaveriani. Mutta joka tapauksessa arvostin häntä kovasti ja varmaan ihailinkin jollain tavalla. Toisaalta pohdin, että jos me joskus törmäisimme ja ihastuisimme, niin ehkä en enää voisi luottaa häneen. Tämä on aika vaikeaa.
kuullostaa rankalle ja sekavalle tilanteelle
ja valitettavasti kyllä epäammatilliselle käytökselle ohjaajasi puolesta
Sinun tilanteessani yrittäisin unohtaa hänet:)
että työnohjauksessa koit tuollaista. Mulle vaan tuli mieleen, että sille työnohjaajallekin on ollut varmaan kauhean vaikea tilanne se, että et ollutkaan kiinnostunut. Sehän tuntuu nololta ja hän ei varmaan enää tiennyt kuinka olla seurassasi. Jos hän muuttui kylmäksi, niin se johtui ehkä pelkästään siitä, että hän oli sinuun rakastunut. Oletko miettinyt omaa osuuttasi viestinnässä? Ethän antanut sellaisia vihjeitä ja eleitä, että hän olsi voinut tulkita ne kiinnostukseksi? En siis syytä sua mistään ja ymmärrän, että tilanne on ollut vaikea sinulle.
Aloin itsekin ajatella joskus pidemmän ajan päästä (siis yllätyksestä toivuttuani) hänen tunteitaan. Varmasti hänelläkin on ollut monenlaisia tunteita/ajatuksia pelissä. En ole täysin suomalainen. Tyhmä selitys, mutta kotikulttuuriini liittyy hieman suomalaisesta poikkeava sosiaalisuus ja kohteliaisuus. Olen siitä vähän "kärsinyt" ennenkin, mutta en näin. Olen ulkoisesti varmaan semmoinen aika iloisen ja ehkä temperamenttisenkin oloinen sekä pyrin noudattamaan kulttuuriimme kuuluvaa kohteliaisuuskoodia, joka on suomalaisista tavoista hieman poikkeava. Totta kai joudun myös tekemään myönnytyksiä suomalaiselle kulttuurille, joka on veren ja kasvuympäristön kautta myös iso osa minua. Lähipiirini ihmiset toisaalta myös tietävät minusta senkin, etten aivan lättynaaman tavoin hillitse myöskään negatiivisina pidettyjä tunteita surusta suuttumukseen. En voi toisaalta tietää, mitä muut tulkitsevat ja minkä takia. Elämä on aika vaikeaa, jos yrittää kauheasti miettiä omaa esiintymistään ja toisten mielikuvia. Minusta olisi parempi puhua asioista suoraan.
Sekava ja rankka tilanne se olikin. Todella. Ne kenelle asiasta puhuin tuomitsivat myös ko. naisen käytöksen epäammattimaisena. Toisissa asioissa hän oli kuitenkin viimeisen päälle ammatillinen ja pätevä. Tosi sekava tilanne siis.
Minusta on myös tuntunut siltä, että kaikkein järkevintä on yrittää unohtaa hänet mahdollisimman nopeasti ja kokonaan. Elämänhistoriaan tämäkin tapaus toki jää, eikä siinä mitään. Vähän kyllä ahdistaa, mitä tapahtuu kun joskus väistämättä tapaamme jossain.
Sitten kysymykseksi jää vielä oma identiteettini. Jos en ole ikinä ihastunut naisiin, enkä ole erityisen kiinnostunut lesboasioista, niin miksi ihmeessä näen esimerkiksi tästä naisesta unia. Kenestäkään toisesta naiseta en esimerkiksi koskaan ole ajatellut romanttisesti tai eroottisesti enkä nähnyt semmoisia unia. Semmoinen ilmiöhän on olemassa, että esim. seksuaalisen hyväksikäytön uhrit alkavat ihannoida hyväksikäyttäjäänsä ja saattavat jopa ihastua heihin. Tätä olen pohtinut tosi paljon omalla kohdallani. Voiko olla kyse tästä vai voisiko minulla ihan oikeasti olla bi-piirteitä? (Ei haittaa, vaikka olisin bi, mutta haluaisin kyllä löytää itse itseni.)
ehkä keskustella tapauksesta kanssasi. Teidän olisi tosi hyvä jutella! Miten muuten torjuit hänen lähentymisyrityksen? Teitkö sen niin, että henkilö saattoi loukkaantua? Mutta yritä ottaa häneen yhteyttä, jos vaan pystyt, ja kerro hänelle mitä tunsit ja tunnet. Sehän on myös äärimmäisen tärkeää tälle työnohjaajalle hänen ammatillisessa kehittymisessään. Se auttaisi ehkä myös sinua jäsentämään tunteitasi, eikä sinun tarvitsisi enää vatvoa niitä. Mieti tätä asiaa:)
tuota seksuaaliseen hyväksikäyttöön...Se on täysin eri asia!!!!!!!!Kuten olet itsekin huomannut, hän ei ole sinua manipuloinut, koska pidit oman pääsi tilanteessa, etkä ryhtynyt suhteeseen, johon et halunnut. Kyllähän ihmisessä voi olla kiehtovia ja eroottisia piirteitä ilman, että niiden ajatteleminen tekee sinusta bi-seksuaalia. Joskus tälläiset eroottiset ajatukset saattavat tulla pintaan sellaistenkin ihmisten kohdalla, joiden kanssa ei haluaisi mitään sellaista kanssakäymistä..ymmärrät mitä tarkoitan?
Olen miettinyt tuota juttelemista. Yritimme siitä toki silloin tuoreeltaankin jutella, mutta en minä pystynyt siihen. Tapasin siis häntä vielä pari kertaa yksilötyönohjauksen merkeissä hänen työhuoneessan. Tilanne oli erittäin vaivaantunut. Hän ei kai pystynyt asiasta kauheasti puhumaan, niin sen ymmärsin. Minä pystyin vielä vähemmän puhumaan aiheesta. Olin ihan oikeasti tosi järkyttynyt, sekaisin ja pelokaskin. Torjuin hänet parilla selvällä ja mielestäni tilanteen huomioon ottaen kohteliaalla lauseella. Keskeinen sisältö oli se, että olen hetero (tai niin aikakin silloin koin).
En oikein tiedä tuosta yhteydenotosta häneen. Toisaalta koen, että asiasta olisi hyvä keskustella. Toisaalta pelkään, että siitä seuraisi vaan fiasko. Keskusteluhan ei onnistunut viimeksikään. Haluaisin ehdottomasti keskustella neutraalilla maaperällä esim. jossain kahvilassa. Toisaalta pelkäänkin häntä jossain mielessä. Pelkään varmaan myös omia reaktioitani. Lisäksi en oikein edes tiedä, mitä ajattelisin asiasta tai mitä edes tunnen. Hänen ammatillista kehittymistään en ajattele pätkääkään, mielestäni se ei ole lainkaan minun velvollisuuteni eikä se mielestäni ole tässä keskeistä. Hän varmasti osaa kehittyä ihan omin avuin. Tuo tietenkin helpottaisi, jos keskustelu selvittäisi asioita ja omia ajatuksiani, mutta tulos voisi huonossa tapauksessa olla jopa nykyistä pahempi. Taidan olla aika negatiivinen tai sitten vain sekaisin? Eikä minulla tietenkään ole mitään hajua siitä, miten hän tämän asian kokee. Ehkä hänellä ei olisi edes halua keskustella asiasta.
Tuota noin... On ihan oikeasti olemassa esimerkiksi fyysisen väkivallan lisäksi psyykkistä väkivaltaa. Aivan samoin on olemssa fyysisen hyväksikäytön lisäksi psyykkistä hyväksikäyttöä. Sekään ei vähennä teon vakavuutta, jos kohde/uhri pitää oman päänsä. Voin vannoa, että tämä tilanen on aiheuttanut minulle tosi paljon surua ja muuta. Jouduin myös turvautumaan mm. kriisiapuun... Jos pointtisi oli se, että esim. raiskaus on eri asia, niin se on totta. Raiskauksiakin on Suomen lain mukaan eri vakavuusasteita kuten esim. Itä-Suomen hovioikeuden päätöksistä hyvin tiedämme...
Tuo oli hyvä pointti tuo, että kummallisetkin ihmiset herättävät joskus eroottisia ajatuksia. Tätä täytyykin miettiä lisää. Juuri tämmöisiä tajuntaa avartavia kommentteja kaipasinkin täältä keskustelupalstalta ja olen niitä saanut jo monta.
oot bii
Niin, kyllä mä ainakin yrittäisin unohtaa ton jutun.. Mulla ainakin tulee kylmät väreet, kun ajattelen että mulle joku ämmä rupeis ehdotteleen työnohjauksessa jotain ei työhön liittyvää, seksiä siis..yäk. Tosi paha ammatillinen ja eettinen moka!
Ehkä toi tilanne kaikessa irvokkuudessaan on kuitenkin provosoinut sun biseksuaalit piirteet esiin? Ehkä sä saatat kaivata tollaista vähän asemaansa väärinkäyttävää lepakkodominaa elämääsi?? Apua...
Tämä oli se, mitä tarvitsinkin:
"Ehkä sä saatat kaivata tollaista vähän asemaansa väärinkäyttävää lepakkodominaa elämääsi?? Apua..."
On kiva kun joku vähän ravistelee ja herättelee.
"Nyt mietin olenko jotenkin päästäni vialla. Olenko sittenkin ihastunut häneen."
Onko sun mielestäs naiseen ihastuminen sitä, että päässä on jotain vikaa? Aika loukkaavaa puhetta. Ilmeisesti et kestä sitä, että nainen herättää sussa jotain tunteita. Todellakin hyvä, että nyt käsittelet tätä asiaa oikein kunnolla. En halua sua loukata kirjoituksellani. Halusin vaan kiinnittää huomiosi tuohon!
Pohdin tätä asiaa jo tuolla toisaalla joten saat osittain kopioidun vastauksen.
Tosiasiahan on se, että hän käytti asemaansa väärin. Meillä oli luottamussuhde eli eräänlainen hoitosuhde. Voit esimerkiksi itse kuvitella itsesi tilanteeseen, jossa sinua hoitava mieslääkäri alkaa kesken vastaanottoa työhuoneessaan kertoa olevansa kovin ihastunut sinuun. Tämä lääkäri tietenkin tuntee sinut jo pidemmältä ajalta ja olet kertonut hänelle henkilökohtaisia asioitasi mm. rakkauselämästäsi.
Ko. tilanteesta ja alle kopioimastani pätkästä siis johtuu ajatukseni siitä, olenko vaan pimahtanut tapauksen johdosta.
- - -
Sitten kysymykseksi jää vielä oma identiteettini. Jos en ole ikinä ihastunut naisiin, enkä ole erityisen kiinnostunut lesboasioista, niin miksi ihmeessä näen esimerkiksi tästä naisesta unia. Kenestäkään toisesta naiseta en esimerkiksi koskaan ole ajatellut romanttisesti tai eroottisesti enkä nähnyt semmoisia unia. Semmoinen ilmiöhän on olemassa, että esim. seksuaalisen hyväksikäytön uhrit alkavat ihannoida hyväksikäyttäjäänsä ja saattavat jopa ihastua heihin. Tätä olen pohtinut tosi paljon omalla kohdallani. Voiko olla kyse tästä vai voisiko minulla ihan oikeasti olla bi-piirteitä? (Ei haittaa, vaikka olisin bi, mutta haluaisin kyllä löytää itse itseni.)
olemme niin erilaisia. Jos joku mieslääkäri sanoisi olevansa ihastunut minuun, niin en usko, että kamalasti hätkähtäisin asiasta. Koska en itse tunne miehiin mitään vetoa, niin ei hänen tunteensa mitenkään häiritsisi vastaanotolla käyntiäni. Naisten tunteet otankin ilolla vastaan. Voi kun mäkin saisin tuollaista ohjausta:) En kuitenkaan sano, ettei sulla olisi oikeutta olla hämmentynyt. Uskon, että sulla on hankala olla. Ota vaan rauhallisesti, kyllä sä tän asian itsellesi selvität. Niinkuin sanoit,ehkä se aiemman suhteen kariutuminen myös vielä vähän vaikuttaa..
Niin mutta eikö sua tosiaankaan nappaisi, jos se ihastuksensa paljastava lääkäri ei olisi "joku lääkäri", vaan semmoinen lääkäri, johon luotat ja jota vaikka arvostat/ihailet? Minusta juuri tuossa on se pointti. Jos henkilö olisikin ollut tuntematon tai lähes tuntematon, niin ei asia varmaan olisi ollut niin merkittävä. Ehkä me ihmiset vaan ollaan niin erilaisia ja tässä asiassa ainakin minä olin ilmeisen herkkä ja haavoittuva.
oli vähän kuin Tukholman syndrooma, eli älä yhtään kiusaa itseäsi.
Joistain ihmisistä pitää ja jos he sattuvat olemaan lesboja se ei tee sinusta sellaista, ja vaikka haaveilet joskus hänen halailemisestaan, ei se kyllä ole ihan lesbomaista:)
Meinaan, halailu on jees, mutta kun ihastuu, rakastuu, ei sitä vain ajattele että miten ihanaa olisi halata.
jos kyseessä on tosiaan hetero joka haluaa kokeilla mutta pitää muistaa se että se vielä etsii omaa seksuaalista suuntautumista ja jos alat painostaa sitä niin se karkaa lopullisesti hyvä kikka millä saa ihmisen koukuun on se että yritä tehdä se mustasukkaiseksi testaile sitä ihmistä ja ota asiasta selvää mikä se on ihmisiä mutta muista pikkasen pelaa peliin tee se musukkaiseksi
zemppiä sulle
mun peli tais ainakin natsaa erääseen kimmaan :)
Ymmärrän että tapahtunut aiheuttaa myllerryksen päässä. Se olisi ollut vaikea juttu vaikka ohjaajasi olisi ollut mieskin, mutta kun hän oli nainen niin varmasti se aiheuttaa pienen identiteettikriisin jos on aina pitänyt itseään heterona.
Noista unista ja ajatuksista...
Minä en näe eroottissävyisiä unia naisista, enkä päiväuniakaan (paitsi silloin kun seurustelin niin tietysti haaveilin kumppanistani) ja vaikka muuten viihdynkin naisten kesken niin about 99% naisista (ja 100% miehistä) ei kiinnosta minua seksuaalisessa tai seurustelumielessä, silti olen lesbo. Tiedän sen siitä että olen ollut rakastunut toiseen naiseen.
Se että näkee unia naisesta/naisista tai muuta vastaavaa ei minun mielestä tee kenestäkään lesboa, eikä välttämättä uinuvaa biseksuaaliakaan. Monet ihmiset tuntevat elämänsä aikana syystä tai toisesta vetoa ihmisiin tai asioihin joita he eivät ehkä pysty järjellä hyväksymään. Se ei ole millään lailla epänormaalia. Tietysti itsetutkiskelu kannattaa aina.
Minusta ohjaajasi teki hölmösti, ei ihastuessaan sinuun mutta ottamalla tunteensa puheeksi työympäristössä ja varsinkin tilanteessa joka ei ollut oikein tasapuolinen koska olit luottanut häneen ohjaajanasi. Voi olla että hän oli tulkinnut sinua väärin ja ajatellut että kiinnostus oli molemminpuolista. Olen joutunut samankaltaiseen tilanteeseen ja tiedän että sitä alkaa helposti syytellä itseään jos tulee väärinymmärretyksi. Alkaa miettiä että onko minussa jotain vikaa, olenko antanut vääriä viestejä yms., vaikka itse tietääkin että omalta puolelta on ollut kyse vain ystävällisyydestä.
Olen tuntenut vahvaa kiintymystä joitakin vanhempia naispuolisia opettajia kohtaan, siinäkään ei mun mielestä ole mitään kummallista. Se ei mun mielestä johdu mitenkään mun lesboudesta, vaan se on sitä että ihailee jotain ihmistä, ehkä se on mun kohdalla ollut myös jonkinlaisen äitihahmon kaipuuta ja liittynyt epävarmoihin aikoihin elämässä. Ei siihen välttämättä liity mitään seksuaalista jos fyysinen kontakti jonkun kanssa tuntuu hyvältä, tarkoitan lähinnä halaamista ja pientä kosketusta.
Onko sinulla ollut viime aikoina stressiä tai kärsitkö jonkinlaisesta ahdistuksesta? Kerroithan, että pitkäaikainen parisuhteesi päättyi.
Jos et pysty käsittelemään jotakin odottamatonta tilannetta, se voisi hyvinkin viitata juuri ahdistukseen. Yksittäinen tapahtuma nimittäin saattaa saada epätasapainotilassa liian suuret mittasuhteet.
Ehkä kannattaisi miettiä elämäntilannetta laajemmin ja yrittää selvittää voisiko ratkaisun avain löytyä sitä kautta.
Tulipa mieleeni, että ehkä sulle oli ihan terveellinen kokemus huomata, että sinusta sekä muista ihmisistä löytyy erilaisia puolia, joita et aikaisemmin ole ajatellutkaan. Jos kerta olet hoitoalalla, tulet törmäämään mitä erilaisempiin ihmisiin ja silloin auttaessasi heitä et voi sivuuttaa omia tunteitasi. Voisin sanoa, että olisit aika huono hoitaja, jos et voisi myöntää ja käsitellä tunteitasi. Se kuluttaisi voimiasi vielä enemmän kuin tämä spekulointi-tilanne.
Ole iloinen siitä, että pystyt asiaa nyt miettimään avoimesti, etkä koe tarvetta kieltää ristiriitaisia tunteitasi. Ehkä voisit jopa jatkaa jossain terapiassa/ohjauksessa käyntiä, jos se helpottaa. Sen nyt haluaisin sanoa, että jos epäilet olevasi lesbo/bi, niin eipä sitä yleensä tarvitse epäillä. Itselläni se kuuluu tavallaan identiteettiin. Se on sellainen luonnollinen, kokonaisvaltainen juttu, mikä on osa minua. Toki aikoinaan jouduin tunteitani miettimään, mutta ne tunteet eivät olleet luokkaa "olisi niin ihana halata jotain tyttöä". Kyllä se oli, ja on enemmän!!