Olin uimassa 2 kaverini kanssa. He hyppivät laiturilta alas. Itsekkin hypin. He tekevät vedessä kuperkeikkoja. Teen itsekkin. Nenääni menee vettä. Nauramme. Kello on jo 11 ja uimarannalla ei ole muita. Kolmas kaverini tulee rannalle kännissä(3v. vanhempi) Hän kysyy kenen saan heittää veteen. Muut olivat haukkuneet minua pelkuriksi, joten sanoin että "minut" Hän nosti minut olkapäittensä päälle, Hän pyöri ja pyöri kunnes heitti Nauroin ilmassa sillä näin osuvani veteen, aika tuntui menevän hiljaa. Kun tulin pintaan hän kysyi kuka seuraavaksi kaverini eivät uskaltaneet joten menin uudestaan. Hän pyöri taas ja pyöri päästi irti. olin kahden metrin korkeudella sillä kaverini on 189 pitkä.lensin ja näin osuvani laituriin
En huutanut
En nauranut
En tehnyt mitään
Olin valmistatunut halvaukseen/kuolemaan
Aika meni hiljaa ja Osuin suoraan laiturin reunaan
Onneksi/Valitettavasti Rautaan joka oli ylöspäin tukemassa laituria. Selkäni osui siihen.
Tipuin veteen, En kyennyt tekemään mitään.
En voinut liikuttaa jalkojani. Kunnes yhtäkkiä jokin muljahti. Lähdin uimaan pintaa kohden. Pääsin pintaan. Kaverini vain seisoivat enkä saanut happea. Jalkojani en pystynyt käyttämään. Käytin käsiäni. Pääsin laiturille mutten pystynyt nousemaan siihen niin syvällä. Menin laituria pitkin rantaa kohti. Sekuntit tuntuivat minuteilta.. Nostin itseni laiturille. Kaverini edelleen seisoivat hiljaa. Luulin heidän kysyvän miten voit ja kävikö pahasti mutta ei. Laiturilla kiemurtelin kivusta.
En itkenyt
En vihannut
En ajatellut mitään
Tunsin kipua..
Ja sitten aloin nauramaan. En ollut ikinä nauranut niit paljon eikä ikinä ollut sattunut niin paljon.
Nauroinko onnesta? ehen
Nauroin elämälle Nauroin sille kuinka lähellä olin halvaantumista kuolemaa..
Nauroin sille että jokin/joku antaa minulle mahdollisuuden
Kaverini yhtyvät nauruun ja käskevät näyttää selkääni
Sieltä ei ole nahka rikki mutta nahan alla on verta ja ihan mustana koko selkä. En kyennyt kävellä joten ryömin pyyhkeelle. Puin päälle pyöräilin kotiin kaverini kanssa. Kun kaveri kääntyi kotiin aloin itkemään. en tiedä miksi itkin mutta itkin silti. kello oli 12 tulen kotiin
kaikki nukkumassa makaan sängyllä ja huokaisen helpotuksesta. Kääntyminen oli mahdotonta ja sattui ja sattui en itkenyt enää olin onnellinen.
En tiedä mistä mutta olin onnellinen. En kertonut kenellekkään tuosta pidin vanhemmilta selkäni piilossa.
Jos rautatolppaa ei olisi ollut selkärankani olisi taittunut ja olisin kuollut/halvaantunut vyötäröstä alaspäin. Siksi ehkä olen onnellinen :)
Ajatelkaa teillä on kädet jalat silmät suu nenä
Mitä muuta te tarvitsette?
Rakkautta..
En huutanut
En nauranut
En tehnyt mitään
Olin valmistatunut halvaukseen/kuolemaan
Aika meni hiljaa ja Osuin suoraan laiturin reunaan
Onneksi/Valitettavasti Rautaan joka oli ylöspäin tukemassa laituria. Selkäni osui siihen.
Tipuin veteen, En kyennyt tekemään mitään.
En voinut liikuttaa jalkojani. Kunnes yhtäkkiä jokin muljahti. Lähdin uimaan pintaa kohden. Pääsin pintaan. Kaverini vain seisoivat enkä saanut happea. Jalkojani en pystynyt käyttämään. Käytin käsiäni. Pääsin laiturille mutten pystynyt nousemaan siihen niin syvällä. Menin laituria pitkin rantaa kohti. Sekuntit tuntuivat minuteilta.. Nostin itseni laiturille. Kaverini edelleen seisoivat hiljaa. Luulin heidän kysyvän miten voit ja kävikö pahasti mutta ei. Laiturilla kiemurtelin kivusta.
En itkenyt
En vihannut
En ajatellut mitään
Tunsin kipua..
Ja sitten aloin nauramaan. En ollut ikinä nauranut niit paljon eikä ikinä ollut sattunut niin paljon.
Nauroinko onnesta? ehen
Nauroin elämälle Nauroin sille kuinka lähellä olin halvaantumista kuolemaa..
Nauroin sille että jokin/joku antaa minulle mahdollisuuden
Kaverini yhtyvät nauruun ja käskevät näyttää selkääni
Sieltä ei ole nahka rikki mutta nahan alla on verta ja ihan mustana koko selkä. En kyennyt kävellä joten ryömin pyyhkeelle. Puin päälle pyöräilin kotiin kaverini kanssa. Kun kaveri kääntyi kotiin aloin itkemään. en tiedä miksi itkin mutta itkin silti. kello oli 12 tulen kotiin
kaikki nukkumassa makaan sängyllä ja huokaisen helpotuksesta. Kääntyminen oli mahdotonta ja sattui ja sattui en itkenyt enää olin onnellinen.
En tiedä mistä mutta olin onnellinen. En kertonut kenellekkään tuosta pidin vanhemmilta selkäni piilossa.
Jos rautatolppaa ei olisi ollut selkärankani olisi taittunut ja olisin kuollut/halvaantunut vyötäröstä alaspäin. Siksi ehkä olen onnellinen :)
Ajatelkaa teillä on kädet jalat silmät suu nenä
Mitä muuta te tarvitsette?
Rakkautta..
Vastaukset 8
Vanhimmat
aika hurja juttu
Perustuiko tuo tositapahtumiin?
Jos perustui, onnittelen sua urheudestasi. Kaikkea hyvää sulle :)
Kyllä viime kesänä tuo tapahtui
Loistava kirjoitus :))
varmaan mahtava tunne...ei voi muuta sanoa.olen mykistynyt
hieno teksti, ei muuta voi sanoa. pisti miettimään. kannattaa ola onnellinen elämästä vielä kun sitä on jäljellä. ei koskaan voi tietää milloin se yllättäin loppuu. siksi kannattaa nauttia joka hetkestä. ehkä pienet sydänsurutkaan eivät tunnu miltään kun lukee tuon tekstisi, asiat voisit olla paljon paljon huonomminkin.
Miten voi pyöräillä jos ei jalat toimi? se tuli ekana mielee....mut uskon kyl et toi on totta:D missä sä asut, jos saa kysyä? :D kovakuntoinen täytyy olla et tollasest selvii...ainakin luullakseni^^)
Kauniisti kirjoitettu :´) Tiedätkö mitä? Suojelusenkelisi oli tilanteessa vierelläsi. Hän ei ikinä jätä sinua, vaikka et edes uskoisi häneen.
Onneksi sinulle ei käynyt pahemmin. Kokemuksen oli ehkä tarkoitus olla sinulle jonkinlainen opetus..Osaat nyt arvostaa elämää ja terveyttä enemmän.. :)
Rakkautta ja terveyttä elämääsi