Kun on tuo kausi loppumassa, niin kerrotaan nyt kevennyksen vuoksi yksi sattumus menneeltä talvelta.
Parkkeerasin auton, otin sukset ulos,lukitsin auton ja lähdin hiihtämään. Sadan metrin jälkeen muistin, että juomapullo jäi autoon. Kävin hakemassa.
Kahdeksan kilometrin jälkeen latujen risteyksessä,opastaulun kohdalla päätin ottaa pikku huikat. Huomasin,etta hiihtopuvun tasku oli auki. Avaimia ei löytynyt mistään. Olivat tietysti pudonneet. Palasin takaisin ja tutkin latua. Ei näkynyt. Kysyin myös vastaantulijoilta,olivatko nähneet avaimia. Eivät olleet.
Juuri kun tulin autolle,tuli takaapäin minua nopeampi hiihtäjä. Kerroin hänellekin murheeni. Hän sanoi,että siellä kahdeksan kilometrin päässä siinä opastaulussa roikkuu avainnippu.
Olin tietysti pudottanut ne siinä taskuja kopeloidessani ja joku oli nostanut ne minun jälkeeni siihen näkyville.
Ei kun takaisin sinne kahdeksan kilometrin päähän. Oli siellä avaimet, mutta ei ne olleet minun! Ruosteesta päätellen olivat olleet siinä jo pitemmän aikaa. pers...
Ja taas takaisin autolle. Manailin, kun ei ollut kännykkäkään mukana , että olisin tilannut vara-avaimet.
Kokeilin sitten vaistomaisesti auton ovea -aukihan se oli! Ja avaimet olivat takapenkillä!
Sattuuhan sitä.
Parkkeerasin auton, otin sukset ulos,lukitsin auton ja lähdin hiihtämään. Sadan metrin jälkeen muistin, että juomapullo jäi autoon. Kävin hakemassa.
Kahdeksan kilometrin jälkeen latujen risteyksessä,opastaulun kohdalla päätin ottaa pikku huikat. Huomasin,etta hiihtopuvun tasku oli auki. Avaimia ei löytynyt mistään. Olivat tietysti pudonneet. Palasin takaisin ja tutkin latua. Ei näkynyt. Kysyin myös vastaantulijoilta,olivatko nähneet avaimia. Eivät olleet.
Juuri kun tulin autolle,tuli takaapäin minua nopeampi hiihtäjä. Kerroin hänellekin murheeni. Hän sanoi,että siellä kahdeksan kilometrin päässä siinä opastaulussa roikkuu avainnippu.
Olin tietysti pudottanut ne siinä taskuja kopeloidessani ja joku oli nostanut ne minun jälkeeni siihen näkyville.
Ei kun takaisin sinne kahdeksan kilometrin päähän. Oli siellä avaimet, mutta ei ne olleet minun! Ruosteesta päätellen olivat olleet siinä jo pitemmän aikaa. pers...
Ja taas takaisin autolle. Manailin, kun ei ollut kännykkäkään mukana , että olisin tilannut vara-avaimet.
Kokeilin sitten vaistomaisesti auton ovea -aukihan se oli! Ja avaimet olivat takapenkillä!
Sattuuhan sitä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
et muutkin toheloi.Mä kyl pamautin auton ovet lukkoon kun sain sukset jalkaani. Sit kun tulin takas ladulta yritin epätoivoisesti uskotella itselleni et avaimet löytyy taskusta...kunnes viimein varovasti kurkistin autoon ja siellähän ne avaimet virtalukossa. Niin ja vara-avaimet tytön taskussa toisella paikkakunnalla.Kävelin kiltisti kotiin kun muuten ois kylmä tullu odottelin et tyttö sai kavereilta kyydin ja toi toiset avaimet.Sen jälkeen on vara-avaimetkin pysyny kotona.