oletkos jo saanut ostetuksi lapsillesi kengät vai vieläkö ovat sijaiskodilla? senkö takia huostaanotettiin kun ei ollut varaa hankkia merkkikuteita? vai etkö välittänyt tehdä vaikutuata sossuun? syytäpä itseäsi josset osannut esittää "coolia"
oletko pirjo
se mimmeli
7494
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Pietilä Pirjo Ongelmien ennaltaehkäisy.
3.4.2006 8:29
Vastaa viestiin
Hain kerran eräälle ahdingossa elävän perheen lapsille harrastus- ja ulkoiluvälineitä ja muuta tarpeellista perustellusti ja lakeihin vedoten.
Perustelin sostyöntekijälle, että ennalta-ehkäisy kannattaa ja tulee halvemmaksi.
Johon sostyöntekijä sanoi: Me korjaamme jälkiä! Emme saaneet, sillon, mutta minä suivaannuin vääryydestä niin paljon, että otin perheelle ne - "vääryydellä"; itsepä aiheuttivat sen jos meinaan kyse tulee.
Minä jouduin työttömäksi 1993 työnantajan tehdessä konkurssin. Pääsin opiskelemaan ja tietenkin opintolainalla. Olin yh. Lapsillani oli harastuksia jo silloin, ja halusin heidän jatkavan harrastuksiaan, että oppivat jo pienestä pitäen olemaan aktiivisia muussakin kuin jengiytymisessä.
Naapurini, eronnut työtön sai lapsilleen harkinnanvaraista harrastusrahaa sosiaalitoimesta. Lasten isä myös osallistui lastensa harrastuskuluihin ja oli lastensa elämässä hyvinkin aktiivisesti mukana, mm. kuljettamalla lapsiaan harrastuksiin ja viemällä lapsiaan kerran vuodessa ulkomaille.
Niinpä minäkin toivorikkaana marssin sosiaalitoimistoon ja kysyin harkinnanvaraista harrastusrahaa lapsilleni. Minulle sanottiin, että sellaista ei ole mahdollista saada muuten kuin tarhasta tai koulusta tulee ilmoitus, että lapsella on ongelmia.
Perustelin, että haluan ehkäistä ongelmien syntymisen jo varhaisessa vaiheessa.
Perusteluni ei kuitenkaan tuonut tulosta.
--------------------------------------------------
Pirjo Pietilä Sosiaalitoimen asiakkuus
31.3.2006 14:52
Vastaa viestiin
Leena, eiköhän suurin osa ihmisistä kuitenkin saa Kelalta tukia, ei sosiaalitoimelta.
Sosiaalitoimen tehtävänä on tukea, ei tuhota. Kokemukseni ja tiedän monien muiden kokemuksesta, että kuitenkin sosiaalitoimi on tuhonnut ja totaalisesti.
Minun asiakkuuteni sosiaalitoimeen tuli turvattua sillä, että lapseni otettiin minulta pois. Ennen en juuri sosiaalitoimen osakkaana ollut.
Tällä hetkellä minua on tuettu, mikä on varmaan hyvän sosiaalityöntekijän ansiota.
-------
http://www.hs.fi/sanoma_forums/hs/thread.jspa?sourceStart=30&threadID=20983&tstart=0&start=20
SIIS TÄMÄHÄN TAPAHTUI ESPOOSSA. Itseäni täytyy syyttää, sossuthan vain auttoivat lapseni "OIKEILLE VANHEMMILLE".
Seuraavasta kertomuksesta voi päätellä huostaanottojen oikeudellisuudesta ja lapsen edun tavoittelusta:
1. Minun lapseni vietiin turhaan.
Kun lapseni otettiin minulta, olin opiskellut neljä vuotta, elättänyt sekä lapseni että itseni opintolainalla.
Olin silloin aika väsynyt, sillä taloudellinen tilanteeni oli tiukka, opiskelin ja kuljetin lapsiani harrastuksissa. Itse oli lasteni koulun vanhempain yhdistyksissä aktiivisesti mukana.
Kun lapseni otettiin minulta pois, sosiaalityöntekijä kirjoitti omiin papereihinsa, että olen skitsofreenikko. Hän lähetti minut Jorvin psykiatriselle osastolle, josta minut palautettiin takaisin, koska siellä kerrottuani tarinani, he sanoivat, että paikkoja on vähän ja väsymyksen takia sisään ei oteta.
Sosiaalityöntekijä ilmoitti esimiehilleen, että olen huumeiden käyttäjä. Jopa huumepoliisi olisi tullut kertomaan oman näkemyksensä sosiaalitoimistoon, mutta sosiaalityöntekijä ei halunnut "perua päätöstään".
Esitin sosiaalityöntekijälle, että tytöilleni silloin 9-vuotta ja 10-vuotta, haettaisiin VAIN TUKIPERHE, koska
a) molemmat ovat päivisin koulussa.
b) iltaisin oli paljon harrastuksia: kaksi iltaa oli sirkuskoulua, toinen ilta oli ilmaisutaitoa, yksi ilta oli musiikkiharrastusta, kerran viikossa kävimme uimassa ja viikonloppuisin lapsille suunnatuissa urheilu, kulttuuri ja muissa tapahtumissa.
c) joka toinen viikonloppu lapset olivat isiensä luona.
Sosiaalityöntekijälle tämä ei käynyt. Espoon kaupungilla ei ollut VARAA eikä MAHDOLLISUUKSIA järjestää tukiperhettä, joten heidät otettiin huostaan ja sijoitettiin Keski-Suomeen. (Tuli varmaan halvemmaksi!)
2.Tavatessamme ensimmäisen kerran yhdessä tyttöjeni kanssa sijaisvanhemmat, sosiaalityöntekijä sanoi kuultemme, että "heti kun minä näin teidät, ajattelin, että nyt tuli OIKEAT vanhemmat Kirsille ja Heidille". Nuorempi tytöistäni sanoi, että "SIJAISVANHEMMAT".
Palaverissa toinen sosiaalityöntekijä kysyi, että kuinka usein olemme pohjoisessa olevan sukuni kanssa tekemisissä. Kerroin, että talvella vietämme viikon tai kaksi ja kesällä noin kuukauden pohjoisessa. Sosiaalityöntekijät sanoivat, että on parempi, ettei sukuni ole enää lasteni kanssa niin paljon yhteydesä! ?
3. Minä masennuin totaalisesti, sillä huostaanotto ja sijoitus oli huono sekä lasteni että minun vuoksi.
4. Lapseni olivat sijaisperheessä. Nuorempi oli 2,5 vuotta ja täytettyään kaksitoista hän itse ilmoitti perhehoitoon haluavansa vaihtaa perhettä. Toisessa sijaisperheessä hän oli 1,5 vuotta. Sitten hän tuli kotiin. Ja hän lopetti koulunkäynnin ja otettiin huostaan ja on nyt sijoitettuna laitokseen.
Vanhempi tytöistäni oli alkuperäisellä sijaisperheellä 3,5 puoli vuotta, mutta koska hän oli masentunut sain hänet sijoitettua uuteen sijaisperheeseen siskolleni (kaikki tehtiin selkäni takana, mutta hyvä näin) ja lapseni alkoi voida paljon paremmin.
5. Ensimmäisessä sijaisperheessä ollessaan kaikesta piti tapella. Vaatteista, kengistä ja paljon muustakin.
Nuoremman vaihdettua sijaisperhettä, emme olleet paljon yhteydessä, mutta siellä hän kuitenkin sai vaatteita. Muuten hän voi huonosti. Nyt hän on nuorisokodissa, saa vaatteet, häntä kuunnellaan, otetaan huomioon hänen toiveensa ja häntä kannustetaan, tuodaan positiiviset asiat esille. Mitään ei tehdä minun seläntakana vaan kaikesta neuvotellaa. TODELLA HYVÄ HENKILÖKUNTA!
Vanhemman siirryttyä siskolleni, hän sai vaatteet ja jatkoi harrastustaa, jonka löysi ensimmäisen sijaisperheen luona. Nyt vanhempi tyttöni asuu tuetussa jälkihoidossa yksin. Hänellä on tukiperhe, ihan tytölleni entuudestaan tuntematon.
6. Yhteydenpitoa tyttöihini ensimmäisessä sijoituspaikassa ei tuettu alussa muutoin kuin, että tytöt kävivät kerran kuukaudessa myöhemmin harvemmin luonani. Alussa en saanut edes ruokarahaa, mutta sitten sain tapeltua heille ruokarahat. Nuoremman ollessaan sijoitettuna toiseen perheeseen emme juuri olleet tekemisissä. Hyvin harvoin, mutta näinä kertoina varmistui se, että hän ei voinut oikein hyvin. Nyt kun hän on nuorisokodissa, hän on luonani joka viikonloppu, saan ruokarahat tappelematta.
Vanhempi ollessaan siskollani kävi luonani usein ehkä salaa siskoltani. Ruokarahat olen todella joutunut tappelemalla tappelemaan. Nyt kun hän on ihan ventovieraan tukiperheen kanssa tuetussa asumismuodossa meidän yhteydenpitoa ei tueta.
Ja tähän lisään, että kun lapseni olivat ensimmäisessä sijaisperheessä ja kun vaadin lapsilleni parempia olosuhteita, niin Espoon lasten erityistarpeiden johtava sosiaalityöntekijä sanoi minulle, että "miksi et jo luovu lapsistasi. Yleensä vanhemmat luopuvat paljon aikaisemmassa vaiheessa."
Olen ollut työtön koko huostaanoton ajan. Masennuin, enkä ole saanut töitä. Hakenut olen. Ennen huostaanottoa opiskelin 4 vuotta. Sitä ennen olin töissä firmassa, joka teki konkurssin.
http://www.vanhemmat.com/phpbb/viewtopic.php?t=360
siitä mitä sulle on tehty, ellen itse oli tuoss myllytyksessä juuri en ehkä uskoisi että voi ooa tottakaan tuo: papereihin kirjoitellaan skitsofreenikko, pedofiili, alkkis, narkkari, ...you name it! täysin keksaistuja juttuja ja niitä pyöritellään ees taas että saadaan sellaiset tuomiot kuin halutaan, valehteluako siellä sosiaalityö koulutukksessa opetetaankin?
perheen riepottelu ja mustamaalaaminen riitä, vaan revitään erilleen oikein viimeisen päälle.
Lastensuojelussa työkentelee aitoja, pahoja noita-akkoja.
En yhtään hämmästyisi, jos vaikka luudan kanssa ikkunan ohi lentäisivät.
Tuokin lentomahdollisuus lähempänä totuuutta kuin ne tarinat, joita kertovat.
Suosittelenkin siirtymistä pienipalkkaisesta sossun virasta scifi-kirjailijaksi.
Siinä saa sepustaa mitä ihmeellisimpiä tarinoita ketään satuttamatta, palkkakin saattaa nousta huippulukemiin.
Jos vaikka uskon, että se ihmisten repiminen ja sitä harrastavien laitosten ym. suojelu on paljon makoisampaa ja sen pienen palkan väärtti.
lastensuojelun noita-akoille.
"Kehityksen edelläkävijän" kaupunginjohtajakin on kuin aneeminen, naispuolinen versio StarWars'in Darth Vaderista...
Tosin sillä erotuksella, että kyseinen scifi-hahmo tarinan mukaan houkuteltiin pahan puolelle...
rahanahneille tiedoksi: homma on tosi tuottoisaa.lisäksi ei tule oikeusjuttuja valehtelusta kuten nyt savolaiset ja muut erikoiset ja ensluokkalaiset heput valheistaan joutuvat linnaan (siis ei pressan vaan sinne toiseen)
mene kaupunkisi ilmaisen oikeus avustajan luo, vie juttu käräjille, esim. syytät sossua perättömien juorujen levittelystä, otat lääkäriltä ja ym. todisteet paperille ja vaadit ensiksikin korvauksia. kun he korvausten maksun pelossa purkavat jutun, saat lapsesi takaisin. sitten vaihdat pari kertaa paikkakuntaa ja muutat nimesi, niin eivät pääse enää jäljillesi. onhan syyttömällä oikeutensa.
ja molemmat lapseni ovat kohta jälkihoidossa.
Oikeuteen vieminen ei auta näissä asioissa. Turhaan hukata aikaa ja käydä prosessia tyhjästä. Mikään ei korvaa niitä menetettyjä vuosija.
Paras tapa on tuoda julkiseksi asiat. Huutaa kaikille tiettäväksi mikä systeemi on.
Muuten: se sossu, joka otti lapseni asuu tässä lähellä. Törmäsimme taas samassa bussissa viime viikolla. Luikki kuin liero pakoon. Ikäsä tulee muistamaan, mitä teki minulle, lapsilleni, alueemme perheille ja lapsille. Ihmettelen, että voi vielä toimia ammatissaan Helsingin puolella.