Kaikki alkoi harmittomasta surffailusta täällä netin ihmeellisessä maailmassa. Eksyin chattailemaan ajankulukseni ja minullehan aukeni aivan uusi maailma. Päivä päivältä vietän täällä enemmän aikaani,juttelemassa ihmisten kanssa milloin mistäkin. Huomaan viihtyväni liiankin hyvin, muun sosiaalisen elämän jäädessä yhä kauemmas. Kuin nakutettuna heti aamusta avaan koneen tehdäkseni töitä. Mutta yhtäkkiä huomaan aamun vaihtuneen iltaan, töiden sijasta olen parantanut maailmaa täällä ihmisten kanssa, jotka tuntuvat todellisemmilta kuin ystäväni "oikeassa" elämässä.
Kun sitten piipahdan tuolla ulkomaailmassa, kaikki tuntuu epätodelliselta. En ikäänkuin saa otetta enää mistään mikä on konkreettisesti kosketeltavissa. Työt kasaantuvat ja sosiaalinen elämäni kuihtuu hiljalleen..ja voimattomana seuraan sivusta kuinka otteeni arjesta on lipsumassa. Kykenemättä ryhdistäytyä..
Tuskailen tilannetta ja stressaan hoitamattomia asioitani, tiedostan että nyt olisi korkea aika hetkeksi irrottautua ja keskittyä olennaiseen..mutta mitään ei tapahdu.En pysty keskittymään kunnolla mihinkään, huijaan itseäni vakuuttelemalla, että huomenna sitten..huomenna skarppaan. Olen koukussa täällä syntyneisiin ihmissuhteisiin,vaikka ympärillänikin on mitä mahtavimpia ihmisiä. Heillä ei ole aavistustakaan siitä miten paha riippuvuussuhde minulla tänne onkaan..Täältä saan jotain sellaista henkistä täyttymystä, joka vie minua kuin pässiä narussa.
Kertokaa kokemuksista, olenko vain heikko yksilö vai viekö tämä todellisuus täällä muitakin mennessään? Ja muistuttakaa tuolla ulkona olevasta maailmasta, jota pitäisi täysillä elää.
Kun sitten piipahdan tuolla ulkomaailmassa, kaikki tuntuu epätodelliselta. En ikäänkuin saa otetta enää mistään mikä on konkreettisesti kosketeltavissa. Työt kasaantuvat ja sosiaalinen elämäni kuihtuu hiljalleen..ja voimattomana seuraan sivusta kuinka otteeni arjesta on lipsumassa. Kykenemättä ryhdistäytyä..
Tuskailen tilannetta ja stressaan hoitamattomia asioitani, tiedostan että nyt olisi korkea aika hetkeksi irrottautua ja keskittyä olennaiseen..mutta mitään ei tapahdu.En pysty keskittymään kunnolla mihinkään, huijaan itseäni vakuuttelemalla, että huomenna sitten..huomenna skarppaan. Olen koukussa täällä syntyneisiin ihmissuhteisiin,vaikka ympärillänikin on mitä mahtavimpia ihmisiä. Heillä ei ole aavistustakaan siitä miten paha riippuvuussuhde minulla tänne onkaan..Täältä saan jotain sellaista henkistä täyttymystä, joka vie minua kuin pässiä narussa.
Kertokaa kokemuksista, olenko vain heikko yksilö vai viekö tämä todellisuus täällä muitakin mennessään? Ja muistuttakaa tuolla ulkona olevasta maailmasta, jota pitäisi täysillä elää.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllä olen itsekin tiedostanut olevani jonkinlaisessa koukussa,mutta se on jo eteenpäin kun sen jo itsekkin on huomannu.
tuo oli täydellinen kopio itsestäni!
nuoruudessani, kun netti vei ajan. Siitä vieroitti kylmästi isäni, joka sai lähes tuhannen markan puhelinlaskun :)
Jälkeenpäin ajatellen, enää ei kaduta pätkääkän.
nappaat baarista tytön
ja naija napsautat
kohta olet kahden tytön loukussa
netti unohtuu ihan varmasti
siihen viinaa vielä tissuttelet
ja vähän uhkapeliä
kyllä se siitä
seonnut, siis täysin nettiaddikti!
Tuo kirjoittamasi voisi olla mun käsialaa. Huh, kuin suoraan tästä ahdistavasta elämästäni tällä hetkellä. Pahinta juuri se, että oikeat, elävät ihmiset unohtuu kun saa tilittää jossain kasvottomasti.
Töitä on rästissä, katselen niitä tuossa näytön alareunassa paniikkia lietsoen. Tää ei voi olla totta, enhän mä ole ikänään tällainen. Oon aina kritisoinut vastaavanlaisia tapauksia.
No, mut jos pääsi irti tupakasta, niin kai sitten tästäkin.
Otetaanko kaikki tavoite olla kaksi päivää irti tästä? Tzemiä kaikille!
Olin aikanani aika rankassa elämän tilanteessa erotessani ja silloin huomasin vain osottavani, että saan lapset nukkumaan ja pääsen itse surffaamaan...
Ei tuntunut yksinhuoltajaa haittaavan nuo kamalat puhelin laskut, silloin kun ei ollut vielä näitä "kiinteitä" maksuja.
Aikansa se vei.... Pitkän ajan, mutta sen avulla pääsin jaloilleni ja selvisin järjissäni vainoavasta exästäni.
Nykyään surffaan vain hetken, enkä aina tahdo edes jaksaa kovin kauan...
AIKANSA KUTAKIN
kokemukset,
huomaan kirjoituksistani että olen alitajuisesti
ajanut itseni sellaiseen tilanteeseen,
että minulle "kohteliaasti" näytetään ovea näiltä palstoilta
( ei täältä....)
hyvä olisi löytää jokin keino selvittääkseen itsensä "kuiville"
ja alkuun on jo päässyt ken huomaa itsessään oireita
"riippuvuudesta"
eli miettikäämme keinoja, asettakaamme tavoite,
oppikaamme säätelemään ,....kesä onneksi tulee
ja se on hyvä ajanjakso jolloin virikkeitä on tarjolla ....vai?
HYVÄÄ KEVÄTTÄ
vielä itse huomaat, niin teeppä asialle ajoissa jotain eli pidä kunnon tauko ja nauti niiden live ihmisten seurasta, joita sinulla on. Opettele puhumaan asioista ihan rehellisesti ja suoraan muille, sillä sitä juuri hekin ehkä kaipaavat, kuten sinäkin. Mistäpä tiedät, vaikka paras kaverisi olisi samassa jamassa. Täällä kaikki on vain jotenkin "helpompaa" ja "steriiliä". Mutta oikea elämä on jossain ihan muualla kuin täällä! Opettele Elämään!
siis onko tuolla ulkona maailmakin...