Myrsky toi rantaan kuolleita kaloja
Pelokkaana niitä katselin
kohtaloaan tuumiskelin
Kiertelin rantoja
paikkoja tutkiskelin
ja kohta syyllisen kohtasin
Veden myrkyttäjän
kaikesta viis välittävän
Raivokohtauksen sain
hänelle pauhasin
Hän minua katsoi, oli hiljaa
ei ymmärtänyt
Hänelle selitin, mitä aikaan sai
Kyynel silmäkulmassa
pää painui
En hyväksynyt
silti käytöstään
Meni tovi, meni kaksi
Hän tuli pyytämään anteeksi
Oli tekojansa korjannut
asioita muuttanut
Enää ei myrkky veteen valu
ja kalat voivat elää
Oli minunkin anteeksi annettava
vaikka huolimattomuus kaihertaa
Menee kuitenkin aikansa
ennenkuin sieluni myrkky on poistunut
kehostani kokonaan.
Pelokkaana niitä katselin
kohtaloaan tuumiskelin
Kiertelin rantoja
paikkoja tutkiskelin
ja kohta syyllisen kohtasin
Veden myrkyttäjän
kaikesta viis välittävän
Raivokohtauksen sain
hänelle pauhasin
Hän minua katsoi, oli hiljaa
ei ymmärtänyt
Hänelle selitin, mitä aikaan sai
Kyynel silmäkulmassa
pää painui
En hyväksynyt
silti käytöstään
Meni tovi, meni kaksi
Hän tuli pyytämään anteeksi
Oli tekojansa korjannut
asioita muuttanut
Enää ei myrkky veteen valu
ja kalat voivat elää
Oli minunkin anteeksi annettava
vaikka huolimattomuus kaihertaa
Menee kuitenkin aikansa
ennenkuin sieluni myrkky on poistunut
kehostani kokonaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Osa miehistä on kummallisia; ne syyttävät aina naisia, eivätkä puhu ajatuksistaan kenellekään. Ajatukset muhivat kuin muurahaispesässä ja saavat aikaan mitä mielikuvitteellisempia tekoja ja uusia käsittämättömiä ajatuksia. Puheet ja teot menevät ristiin. Miksi miehen pitää olla aina niin kova ja periksiantamaton, kun sillä saa aikaan vaan sutta ja sekundaa ja uutta härlinkiä. Puhua osataan vain kännissä ja netissä.
on totta. Omakohtaisesti koettuna miehet tekee ennen kuin ajattelevat. Sitten painuu pää, kun tajutaan, mitä on saatu aikaan. Olen alkanut väsymään perässä kulkemiseen ja vihjailemiseen, että voisi joskus ottaa huomioon, mitä teoista seuraa.
Ethän vain ajatellut, että minä olisin mies? :-/ (Puhua osataan vain kännissä ja netissä....)
on säröjä tai oikeasti se on pirstaleina
Miten mulle aina käy näin
Klisee kauhee klisee
Aina kun mä suo katselen ja havaitsen, et pidän susta niin sä lähdet mun luota
Mä en tiedä halutako suo enää vai ei - pitäis vaan elää
Kalastaa avoimilla merillä, tuulta päin puskea ja itkeä ja huutaa ja raivota
Mut ei mulla ole voimia - muuta kun itkee
ja toimi sen mukaan. Jos se on niin yksinkertaista, niin lakkaa haluamasta sitä, mihin et ole valmis satsaamaan mitään.
ja hän omansa ja nyt haavat on ihan avoinna. Seuraavaksi huudan ja raivoan - lupaan. Jos, se sitten auttaisi kun ei mikään muu vielä.
Miksi sinulla on säröjä? Mitä olen sinulle tehnyt?
En ole menossa mihinkään. Olen tässä. Se oli päätökseni.
se loppuu ja sitten helpottaa.
aktivisti,hyvä.Luoto pärjää ilman ihmistä mutta ihminen ei ilman luontoa.
mutta tuollaista tapahtuu, siis kuvainnollisesti tietenkin, aika usein. Tuttu tunne.
Olin jo heittää pyyhkeen kehään, siitä muodostui totaalinen synkkyys. Aina ei voi antaa anteeksi, mutta tämä ei lukeutunut niihin. Voisihan nämä tällaiset jo vähän vähentyä, liian usein ollaan tässä tilanteessa oltu, lyhyen ajan sisään. Vetää sekin mielen synkäksi.
Vertauskuvallisesti. =)