"GAGODAUSKAS! (nimi muutettu turvallisuussyistä)....GAGODAUSKAS!....KAAPO!" Viimein tajusin, että minua kutsuttiin. Eräällä ylivartijalla oli tapana kutsua minua sukunimeltä, muka hauskana kujeena. Se oli hänen ainoa hyvä juttu- hänen omasta mielestään. Onneton esimies, ihan mitäänsanomaton reppana. Käännyin ylivartijaa kohti, hän määräsi minut viemään itseilmoittautuneen vangin narikkaan ja jäämään itsekin sinne apuriksi. Otin vankeuspassin ja vangin mukaani käytävältä ja lähdimme kohti narikkaa. En uskaltanut vilkaista papereita, sillä vankihan olisi saattanut ajatella minua uteliaaksi.
Hän oli minun mittaiseni (170 cm), mutta harteikkaampi, penkkitulos varmasti huikea, ainakin 60 kiloa. Hän vaikutti tutulta, olin tavannut hänet varmaan tapaajana joku viikonloppu. Samassa tajusin: "VOI PERKELE, MITÄS JOS HÄN ON BODARIJENGILÄISTEN TAPAAJA?!?" Ja minä reppana kävelen hänen kanssaan kahdestaan kohti narikkaa, YKSIN. Suhteellisen helposti sain rakennettua itselleni käsittämättömän paniikin nuppiini. Punoitus kohosi poskiini ja näkyi varmaan niskassani, suoraan vangin silmiin. Juoksin loppumatkan täysillä narikalle vangin seuratessa ihmeissään perässä.
Minut määrättiin haastattelemaan vanki ja täyttämään vastaanottolomakkeet. Olipa yllätys työkavereilta, he varmaan näkivät naamastani, että olin aivan sekaisin, hädissäni ja kaupanpäälle poissa tolaltani. Vapina käsissäni oli käsinkosketeltava. Onneksi minut erotti vangista leveä pöytä, jossa yleensä käytiin läpi vangin tavarat ja vaatteet. Avasin tietokoneesta vankitiedon ja aloin haastattelemaan hennolla äänellä: "Nimi?, Osoite?, siviilisääty?" Vanki vastasi: "Gagodauskas Lennart, Pintsintie 2 A, eronnut". Kasvoni vaihtoivat väriä kalmankalpean ja sinisen kautta räikeän punaiseksi. "ISÄ, sehän on HINTTARI isäni, joka lähti ollessani kymmenvuotias toisen miehen matkaan, ajattelin. Jatkoin kyselyäni: "Miksi lähdit sen homon mukaan?" Isäni meni aivan lukkoon, vartijakollegat tulivat kuulolle ja tarkistivat, ettei vankitiedossa ole sellaista kysymyskohtaa. Jatkoin pommitustani: "Kairasiko se sveduhintti aivosi pellolle, kun jouduit tänne?" Kollega kantoi minut tilanteesta pois neppaamalla minut yhdellä kädellä olkapäälleen. Potkin ja pyristelin ilmassa kuin naarastiikeri ikään ja sain kynsittyä vartijan kasvoille melkoiset riipaisujäljet hänen kantaessa minut kahvihuoneeseen.
Rauhoituin hetken kahvihuoneessa ja kävin juttelemassa "isäni" kanssa uudestaan. Kerroin rauhallisesti (ensimmäisiä kertoja urallani), miksi käyttäydyin edelläkerrottuun tyyliin. Saimme selvitettyä asian ja "isäni" kertoi, että hän jätti äitini ja minut sen vuoksi, koska sai tietää, etten ole hänen lapsi. Hän oli kuulemma kymmenen vuoden ajan ihmetellyt valkohipiäisyyttäni. Äitini on perussuomalainen (ei poliittinen kanta) ja Lennart itse oli umpiromaani.
Lopuksi kysyisin, eikö edellisenkaltaiset perhetapaamiset pitäisi varata etukäteen sossuilta, ettei tulisi moisia ylilyöntejä? Toiseksi, pitäisikö minun vaihtaa romaanisukunimeni vaikka äitini tyttönimeksi Klimpattijärvi vai pidänkö Gagodauskasin? Ja TÄRKEIN KYSYMYS / PYYNTÖ: Jos joku tietää jotain isästäni tai tunnistaa itsensä isäkseni, ilmoittakaa minulle vastauksen yhteydessä. Kuitenkin sillä varauksella, että tuskin isäni ainakaan on Voimamiespamppu tai bodarijengiläinen Kake... Vielä toinen pyyntö, Huijarit älköön vaivautuko leikkimään isääni suuren omaisuuteni toivossa, sillä DNA vasikoi kaiken...
Hän oli minun mittaiseni (170 cm), mutta harteikkaampi, penkkitulos varmasti huikea, ainakin 60 kiloa. Hän vaikutti tutulta, olin tavannut hänet varmaan tapaajana joku viikonloppu. Samassa tajusin: "VOI PERKELE, MITÄS JOS HÄN ON BODARIJENGILÄISTEN TAPAAJA?!?" Ja minä reppana kävelen hänen kanssaan kahdestaan kohti narikkaa, YKSIN. Suhteellisen helposti sain rakennettua itselleni käsittämättömän paniikin nuppiini. Punoitus kohosi poskiini ja näkyi varmaan niskassani, suoraan vangin silmiin. Juoksin loppumatkan täysillä narikalle vangin seuratessa ihmeissään perässä.
Minut määrättiin haastattelemaan vanki ja täyttämään vastaanottolomakkeet. Olipa yllätys työkavereilta, he varmaan näkivät naamastani, että olin aivan sekaisin, hädissäni ja kaupanpäälle poissa tolaltani. Vapina käsissäni oli käsinkosketeltava. Onneksi minut erotti vangista leveä pöytä, jossa yleensä käytiin läpi vangin tavarat ja vaatteet. Avasin tietokoneesta vankitiedon ja aloin haastattelemaan hennolla äänellä: "Nimi?, Osoite?, siviilisääty?" Vanki vastasi: "Gagodauskas Lennart, Pintsintie 2 A, eronnut". Kasvoni vaihtoivat väriä kalmankalpean ja sinisen kautta räikeän punaiseksi. "ISÄ, sehän on HINTTARI isäni, joka lähti ollessani kymmenvuotias toisen miehen matkaan, ajattelin. Jatkoin kyselyäni: "Miksi lähdit sen homon mukaan?" Isäni meni aivan lukkoon, vartijakollegat tulivat kuulolle ja tarkistivat, ettei vankitiedossa ole sellaista kysymyskohtaa. Jatkoin pommitustani: "Kairasiko se sveduhintti aivosi pellolle, kun jouduit tänne?" Kollega kantoi minut tilanteesta pois neppaamalla minut yhdellä kädellä olkapäälleen. Potkin ja pyristelin ilmassa kuin naarastiikeri ikään ja sain kynsittyä vartijan kasvoille melkoiset riipaisujäljet hänen kantaessa minut kahvihuoneeseen.
Rauhoituin hetken kahvihuoneessa ja kävin juttelemassa "isäni" kanssa uudestaan. Kerroin rauhallisesti (ensimmäisiä kertoja urallani), miksi käyttäydyin edelläkerrottuun tyyliin. Saimme selvitettyä asian ja "isäni" kertoi, että hän jätti äitini ja minut sen vuoksi, koska sai tietää, etten ole hänen lapsi. Hän oli kuulemma kymmenen vuoden ajan ihmetellyt valkohipiäisyyttäni. Äitini on perussuomalainen (ei poliittinen kanta) ja Lennart itse oli umpiromaani.
Lopuksi kysyisin, eikö edellisenkaltaiset perhetapaamiset pitäisi varata etukäteen sossuilta, ettei tulisi moisia ylilyöntejä? Toiseksi, pitäisikö minun vaihtaa romaanisukunimeni vaikka äitini tyttönimeksi Klimpattijärvi vai pidänkö Gagodauskasin? Ja TÄRKEIN KYSYMYS / PYYNTÖ: Jos joku tietää jotain isästäni tai tunnistaa itsensä isäkseni, ilmoittakaa minulle vastauksen yhteydessä. Kuitenkin sillä varauksella, että tuskin isäni ainakaan on Voimamiespamppu tai bodarijengiläinen Kake... Vielä toinen pyyntö, Huijarit älköön vaivautuko leikkimään isääni suuren omaisuuteni toivossa, sillä DNA vasikoi kaiken...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hieman jo pelkäsin sinun joutuneen vaikeuksiin kun ei ole kuulunut mitnn.. Mutta KIITOS TAAS KERRAN! Jälleen sait minut hyvälle tuulelle, onhan tuossa asiassa paljon positiivistakin: eli Isäsi ei ole hintti-lennard, eikä umpimustalainen!? Veikkaan että biologinen iskäsi on suurten suomalaisten top-10 listalla!!?
Voimiksesta sen verran etten usko hänen koskaan saavan omaa lasta ainakaan "perinteisellä tyylillä" BAAAHHH!!!!!!
Ehdin jo säikähtää, ku ei viikkoon kuulunut Kaaposta, olitko lomalla vai...?
Sun isäs on varmaan joku nyrkkeilijä, ehkä kevyen sarjan. Tai sitten taikuri, joku maailmankuulu. Nimittäin sä taiot mut hyvälle tuulelle...
Olin etsimässä itseäni, isääni ja omaa identiteettiäni. Jouduin pieneen kriisiin tajutessani, ettei romaani-Lennart olekaan isäni, vaikka niin olen luullut koko elämäni ajan. En löytänyt vastauksia, mutta asioiden käsittely ja tiedon jakaminen helpottaa ajan myötä elämääni. Unohdin kuitenkin kysyä äidiltä isästäni, kun hänelle tuli kiire kauppaan ostamaan suolapiirastarpeita iltakahville. Piiras oli todella maittavaa.
Kaapo on elossa ja voi hyvin. Ehdin pelätä jo pahinta. Mielessäni kerkesi käydä monenlaisia skenaarioita.
Näin hirveän painajaisenkin. Siinä bodarijengiläinen lukitsi sinut rundiin, otti sinulta avaimet, pakeni vankilasta ja sinä jäit rundiin useaksi viikoksi.
Ihanaa KAAPO ihanaa.