Minä olen uskovaisen perheen isä, meillä on perheessämme 4 lasta, 3 heistä on uskomassa, mutta meidän 15 vuotias tytär ei. Hän on ateisti, jotkut sanovat, että olisi jopa joku satanisti tai joku... en kyllä tiedä... Hänellä on lävistyksiä, hän on sellanen mustiinpukeutuva ja kuuntelee jotain kamalaa musiikkia jossa öristään, hän meikkaa ja kiroileekin ja tekee syntiä paljon... kysellään tyttäreltä kaikenlaista aina välillä, minä kysyin, että "no ootko sinä enään kuule uskomassa?" niin vastaus oli "ja helvetti mä ikinä uskonu mihinkää jesseen!!" silloin tuli minulla mieli murheelliseksi. lapsellamme ei ole uskoa. hän ei pääse taivaaseen ja kuoleman jälkeen emme häntä enää tapaa... sanoin tästä tytölle, mutta vastaus oli "no ei kukaan mene minnekkään ku kuolee!" miten voi olla näin, ettei tyttö usko mihinkään? siis miten hän voi ajatella, että kun ihminen kuolee niin myös elämä kuolee...? tätä ei tarvitse ajatella mitenkään "uskonnollisesti" vaan siis ihan muutenkin... eikö ole ihanempaa ajatella, että elämä jatkuisi? minä en kuitenkaan ole vihainen tyttärelleni siitä, ettei hän ole uskomassa, hän on minun lapseni, minun tyttäreni, ei isänrakkauteni koskaan sammu vaikka tyttö tekisikin syntiä, vaikkei hän sitä ikinä anteeksi pyydäkkään, vaikkei hän kadu tekojaan, vaikka saan hänelle huutaa ja karjua... mutta nyt kysyn, että miten voisin tämän hänelle sanoa? minä näen sen, että hän luulee minun vihaavan häntä. hän ajattelee, että rakkautemme häntä kohtaan on sammunut kun hän ei ole uskomassa? onko hyvä idea kirjoittaa hänelle vaikka jokin kirje? kirjeessä kertoisin että rakastan häntä kaikesta huolimatta ja olen onnellinen, että minulla on hänet.
Tytär
isä vain
101512
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ymmärrän kyllä et sä haluisit että tyttäresi uskois niinkun muu perhe,mutta toisaalta eihän tyttöä voi pakottaa. Voimia päätöksen tekoon!
kiva provo :)
Hyvä nuori ihminen, joka yritit epätoivoisesti tehdä provon, tämä viesti on sinulle. Lähtökohtasi provoon on varsin hyvä: naiivi kristitty isä, joka on huolissaan tyttärensä epäkristillisestä käyttäytymisestä. Lähestymistapasi on sinänsä kelpo, sillä et liioitellut isän hahmoa tekemällä hänestä liian fundamentalistista. Paljastuit kuitenkin kirjoittamalla tekstin muotoon, joka näyttää yläasteikäisen nuoren kyhäelmältä. Seuraavaan provoosi (ja muihinkin kirjoituksiisi) suosittelen seuraavaa:
- Muista kappalejako
- Huomioi isot alkukirjaimet
- Mieti sanavalintoja (sanoisiko "uskovaisen perheen isä" olevansa uskovaisen perheen isä vai mieluummin kenties evankelisluterilaisen tai kristillisen perheen isä? Sanoisiko pahassakaan murrosiässä oleva kristillisen perheen tytär tosiaan Jeesusta Jesseksi?)
Nämä ovat hyviä vinkkejä, joiden avulla sinustakin voi vielä jonain päivänä tulla laadukkaiden provojen kirjoittaja. Pidä myös korvat auki äidinkielen tunnilla, niin saat sieltäkin varmasti lisää hyviä vinkkejä.
Eikä sinun pitäne olettaa että jokainen aikuinen mies kirjoittaisi kieliopillisesti oikein, noudattaisi pisteitä ja isoja alkukirjaimia.
Ja itseasaissa kyllä, nimityksiä kristillisiin aiheisiin on useampikin kun sanavarastosi näemmä tukee.
lävärit tosiaankin tekevät tytöstä saatananpalvojan! kuule tiedän monta tatuoitua ja lävistettyä tyttöä jotka uskovat. mutta mikä pakko tyttäresi on uskoa? eihän tyttärellesi edes oleTaivasta, koska hän ei siihen usko.
no,jeesus ja jumala nyt onkin täyttä paskaa.itekin olen 14 vuotias ateisti,tosin mulla ei ole lävistyksiä,keskiarvo koulussa on 9,1 ja pukeudun ihan tavallisesti.Lävärit,musiikin kuuntelu ja vaatteet eivät tee tytöstä satanistia,eikä ateistiakaan.Ne eivät liity näihin uskoihin millään tavalla!Ateistisuus on mielipide.Et voi pakottaa tyttöä uskomaan,kun jumalaa ei muutenkaan ole olemassa ja kristinusko on pelkkää huuhaata.Kuin pakottaisi tytärtä leikkimään eräänlaista mielikuvitusleikkiä.
Uskonnosta on pelkkää harmia!
...Mutta koitan jotenkin auttaa. Itse olen ateisti, mutta silti uskoin taivaaseen ja uudelleensyntymään. Uskonnossa minua vaan ärsyttää se iän ikuinen tuputtaminen ja kiristäminen, että "jos et usko Jumalaan et pääse taivaaseen! Saatana sinut periköön!" Voi jessus, sanon minä.
Tuo ei ole totta:
Tätini ei itsekään ole ymmärtääkseni mikään uskovainen, mutta saa "viestejä" kuolleilta, lähinnä tuttavapiirin ihmisiltä jotka haluavat kertoa että kaikki on hyvin. Osa on he8istä ollut ihan normaaleja ihmisiä, eivät mitenkään uskossa nje. Mutta taivaassa on joka iikka onnellisesti ollut!
Se, ettei Jumalaan usko, ei ole syntiä. Samat perjaatteet ja elämäntavat voivat olla täysin ilman sitä ah-niin-ihanaa raamattua. Yhtä hyvä ihminen voi olla ilman kristinuskoa! Jos joku ei ukso Jumalaan, se ei tarkoita automaattisesti sitä, että hän olisi joku saatananpalvoja ja murhaisi tyyliin joka ihmisen joka eteen tulee.
Mietippä tilanne:
Ihminen 1. Uskoo Jumalaan, käy kirkossa nje. SIlti hänellä on viisi miljoonaa (teidän uskovaisten mukaan "syntiä") tehtynä. Ja hän tekee niitä edelleen. Sitten tämä 1-ukko kupsahtaa.
Ihminen 2. Koittaa parantaa maailmaa, ei ole uskossa. EI voisi tappaa eläintäkään, ei ole koskaan tehnyt mitään tätä teidän "syntiä". Sitten ukko kakkonenkin kupsahtaa.
Kumman luulisit pääsevän taivaaseen? Ukko ykkösenkö, vain sen takia että hän uskoi Jumalaan? Epäilen. Kyllä, hyviä ihmisiä voi olla ilmankin kristinuskoa.
Itsekin olen ateisti ja se on ihan okei. Sinun täytyy ymmärtää että jumalan sanoma ei ole kaikille yhtä tärkeä.
Hyvää materiaalia löytyy mm. http://www.nic.funet.fi/~magi/metsola/arkisto/uskfil/ateismi.html
Hei!
Toivottavasti et pahoita mieltäsi noista muista kirjoituksista. Tuntuu että kyseessä on ihan normaali murrosiän reaktio joka menee aikanaan ohi. Et kuitenkaan voi pakottaa lastasi tekemään mitään, ohjaa varovasti oikeaan suuntaan. Meillä ainakin kaupungilla erottuu selvä "papinlapsi-syndrooma" , jossa tunnettujen uskovaisten lapset käyttäytyvät päättömästi karistaakseen perheen maineen itsestään. Lapset haluavat luoda oman kohtalonsa! Tsemppiä ja hyvää kevättä!
Sikäli tyttäresi olisi satansti, hän toki uskoisi johonkin, nimittäin itseensä. Minäkin.
Satanismissa ihminen on itse oma jumalansa ja saatanansa, omat valinnat vaikuttavat tulevaisuuteen, ja elämästä nautitaan nyt, ei lohduttauduta ajatuksella että jos elää nyt siveellisesi, pääsee paratiisiin, kun voi nauttia nyt juuri niinkuin mieli haluaa, eikä kuolemanjälkeistä "elämää" pohdita sen syvemmin.
Kun lapsi/nuori/aikuinen pukeutuu mustaan ja kuuntelee metallia tms, ottaa lävistyksiä ja muuta, se ei todellakaan tarkoita aina automaattisesti saatanan palvontaa, satanismia tai itsemurhaviettiä.
Moni "hevi-ihminen" on uskossa.