Mielenkiintoinen asia vai? Iltalehdessä on artikkeli tästä uusilmiöstä. Kaduilla on uusia kerjääjiä. Meillä rupeaa täällä pohjoisessa olemaan kuin etelässä. Ei tarvitse enään mennä ulkomaille heitä kuuntelemaan, kun jo kotona saamme nauttia tästä. Mitä te tykkäätte tästä uudesta kerjäys metoodista? Niin tiedän minä että tätä musisointia on ollut kautta aikojen vaan aivan toisen tasoisia soittajia. Nyt ne soittelee jotain siansaksaa jota kukaan ei tunne.
Kertokaas nyt omat mielipiteenne?
Kertokaas nyt omat mielipiteenne?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kun joku on niin yritteliäs, että viitsii viedä soittimensa ja taitonsa torille tai kadulle, panen ½-1 euroa ohikulkiessa heidän hattuunsa. Se on pieni ansionlisä, eikä soittaja istu turhautuneena ja sairastuneena kammiossaan. Hyvä soittaja saa varmaan kerättyä enemmän kuin soittaja pystymetsästä tai nuotin vierestä laulaja. On parempi tapa tarjota musiikkia ohikulkijoille kuin vain seistä käsi ojossa. Molemminpuolinen hymykin siinä saadaan.
katusoittajat soittavat aivan ihanaa musiikkia. Vanhoja slagereita, joita on mukava pysähtyä kuuntelemaan. Ovatpa vielä taitavia musisoijia.
Sääliksi vain käy, kun kädet paljaana soittelevat talvisessa kylmässä ilmassa. Rahaakin heittää aniharva.
Toivotan tervetulleeksi kaikki, jotka hieman värittävät tätä totista tienoota mukavalla musiikilla.
kuunnella musiikkia. Esimerkiksi kävelykadulla kesäaikaan, istuessasi hetken terassilla. Mikäs viihtyisämpää.
Soittajan tienesti jää varmaan vähäiseksi, tienaako edes sen verran että saa päivän ruokansa ostettua.
Ei ole kadehtimista.
Muistan heitä lapsuudestani Helsingissä. Jossakin suomalaisessa vanhassa elokuvassakin joku henkilö alkoi kertätä rahaa pihalaulajana. (Olisikohan se ollut Lasse Pöysti?) - Kerrostalojen umpinaiset pihat antoivat laulajalle hyvän akustiikan. - Ikkunoista heitettiin sitten paperiin käärittyjä kolikoita.
Tapiolan ostoskeskuksessa on ollut katusoittajia niin kauan kuin muistan. - Aika oudolta tuntui, kun näin Hietaniemen hallin edessä takavuosien tunnetun tähden (Jussi Raittisen) katusoittajana ja -laulajana.
Kruunuhaan korkean kerrostalon sisäpihalla kaikui hiljaisena sunnuntaipäivänä voimakas katulaulajan ääni. Se oli veret seisauttava hetki maalaistytölle.
Kurkistin alas pihaan. Rahanheitto oli alkanut ja heitin omani. Alhaalla kumarteli ja nosti hattuaan hyvin lyhyt mies, joka seisoi jonkunlaisessa nahkatupessa, tiukassa kuin saappaan varressa, mutta paljon leveämmässä. Häneltä todennäköisesti puuttuivat jalat. Tyhjällä pihalla ei näkynyt ketään muita. Minulle nuorelle ihmiselle se oli niin hätkähdyttävä tilanne, etten pystynyt edes katsomaan, oliko laulajan avustaja tai kärry pihassa. Rahoja hän haki jotenkin tynkänsä varassa edestakaisin sivulta sivulle heiluen. Tapauksesta on kulunut 50 vuotta.
oli ainakin kaksi "kuuluisuutta" Elon Aarne ja Karsteenin Onttu, Aarne pakas soitteleen vähän niin sun näin, mutta Onttu veteli viuluaan taitavasti sillonko oli suht koht selvä, soitti muuten viulua oman seläntakana mm. säkkijärvenpolkan ym. oli tosi taituri silloinko oli.Rauha heidän sieluilleen, olivat oman aikansa, silloin sanottiin pihasoittajiksi.
Olen aivan samaa mieltä näistä katusoittajista. Annan aina kolikkoja kun kohdalle satun. Lapsuudestani muistan Tampereella kauppahallin edessä olevan sokean soittajan, hän muistaakseni soitti harmonikkaa. Ei minun äitini antanut koskaan sille miehelle kolikkoakaan. Minua säälitti se mies ja aina ajattelin kun tulen aikuiseksi niin annan hänelle ison kasan rahaa. Mieleeni ei koskaan tullut että olin niin pieni ettei mies enään elänyt kun minä tulin aikuiseksi.
Miust tuntuu, että ropo pittää antaa tai joskus
iha seteliraha.
paljon,olen aina pudottanut kolikoita hattuihin ym.ei sita koskaan tieda kuinka kuuluisa muusikko katumuusikosta tulee.
Vuosia sitten Porin torin reunassa lauleskeli pirtea poika, soitti viulua,naki tyttareni ja sanoi tuolle natille tytolle laulan serenaadin,niin tekikin,otin hanesta kuvan ja 10mrk pudotin viulun kantajaan.
Muutama vuosi sitten huomasin tasta pojasta oli kehittynyt yksi Suomen suosituimista laulajista,jos ette usko niin mulla on kuva todisteena.
Tunnen lukkarin rakkautta muusikkoihin,isani soitti haitaria yhtyeissa.
Taalla on valtava liuta kerjalaisia,vaan eivat laula eika soita.
Meillä on komea Citymarketti ja siinä keskellä kauppaa saa hörpätä kahvia ja syödä pullaa. Eikä siitä raskisi lähteä pois, silloin kun haitarinsoittaja on paikalla soittelemassa valsseja ja tangoja. On hälläkin haitarin laukku levällään jalkojen juuressa ja siihen sitten voi roponsa laittaa.
Wienissä on keskusta rauhoitettu autoliikenteeltä ja sielläpä iltaisin on näitä katusoittajia ja tempun tekijöitä tasaisin välein. Aika kuluu lupsakkaasti. On bassoviulun, viulun trumpetin, huuliharpun, poikkihuilun ja vaikkapa haitarin soittajia. Jäi mieleen myös taitava jonglööri. Näytti siltä, että musiikin opiskelijat kävivät siellä soittamassa. Saisipa meikäläisilläkin kävelykaduilla olla esiintyjiä, että tulisi hymyä meidän totisten suomalaisten naamalle.
rahaa.Helsingissä kesällä kauppatorilla menin laulamaan oli vanha mies Suomalainen.
Pikkutyttöä kädestä pitäen lauloin ja keinuimme tahdissa.Turistit käveli vierestä ja heittivät rahaa.
Se oli hauskaa.
Kerran kuuntelin Espalanaadin puistossa penkillä ja menkein nukahdin miehen kainaloon kuunnellessa jotain perulaisia.