Kyselinkin jo toisaalla, olenko ainoa, joka on leskeksi jääneenä ainaisessa miehenpuutteessa.
Kertokaa kokemuksianne hyvät sisaret.
Tietysti ottaisin mielelläni vastaan kokemuksia myös eronneilta, onhan heidänkin tilanteensa lähes yhtä huono. Eroa on kuitenkin ehkä pitkään mietitty ja leskeys on yllätys.
Miten olette siitä selvinneet?
Mitä miettivät eronneet ja leskimiehet?
Onkohan teillä sama vaikeus? Kertokaa, helpottaisi, kun lukisi muittenkin mietteitä.
terv. Mielikki
Kertokaa kokemuksianne hyvät sisaret.
Tietysti ottaisin mielelläni vastaan kokemuksia myös eronneilta, onhan heidänkin tilanteensa lähes yhtä huono. Eroa on kuitenkin ehkä pitkään mietitty ja leskeys on yllätys.
Miten olette siitä selvinneet?
Mitä miettivät eronneet ja leskimiehet?
Onkohan teillä sama vaikeus? Kertokaa, helpottaisi, kun lukisi muittenkin mietteitä.
terv. Mielikki
Vastaukset 14
Vanhimmat
enää miestä tarvitse. Nuorena olen saanut heistä tarpeekseni. Tielleni on sattunut aina jonkinverran "roistomaisia" miehiä. Ensimmäisellä miehellä oli aviottomia lapsia ympäri kaupungin, jossa asuimme. Olivat siis saaneet alkunsa naimisissa ollessamme. Erohan siinä tuli kun sain tietää. Yksi mies, jonka kanssa seurustelin, oli niin äidissään kiinni, ettei siitä mitään tullut. On vieläkin poikamies. Yli kuusikymppisenä. Nyt nautin yksinolostani ja elelen koirani kanssa.
aika tekee tehtävänsä ja ikäväkin helpottaa. Sanoisin naisilla on mukavampi tottua elelemään yksin.
Parin ensimmäisen vuoden aikana ilmaantuu sellainen ihme vimma löytää kaveri ja se on melko yleistä monilla yksinjääneillä. On hyvä tehdä itsellensä selväksi milla ehdoilla sitoutuisin uudestaan. Tässä iässä ei sopeutuminen ole yhtä helppoa kun 20 - 30v iässä, on otettava huomioon myös kummankin taustat.
Harkittuani asiaa tuli selväksi, kavereita-ystävä voi olla, mutta pidemmälle en halua mennä. Samalla tavalla ajattelee moni yksinjäänyt kun selviää pahimman ajan ylitse puolin ja toisin.
Siispä turha hötkyillä, puutteeseen ei kukaan ole kuollut, Suihku on hyvä korvike.
on sinua näköjään vainonut. Voitkohan koskaan tai saitkohan koskaan tuntea,mitä on huolenpito ja ystävyys miehen kanssa? Toivon, että olisit saanut. Minulla oli sairas mies. Seksisuhteemme oli niin yksipuolinen, sekään ei ole mukavaa. Huonoa tuuria minullakin.
Onneksi on ystäviä ja monia, sellaisia joille zsaa purkaa asioitaan. Täällä voi kertoa intiimitkin asiansa, eihän näistä niin paljoa muuten puhuta edes ystävienkään kesken. Se rooli viedään loppuun asti.
Kiitti, kun vastasit.
ilmeisestikin tuo oli miehen sanomaa leskinaiselle. Olen pannut merkille juuri taustan merkityksen, miten siihen antaa vieraan ihmisen tulla, kestääkö hän minun oikkuni ja toiveeni ja olenko tarpeeksi miehen toiveille. Kyllä näitä miettii. Mitä iäkkäämpi on, sitä enemmän pohtii.
Toisaalta - on ylettömän rohkea ja altis lupautumaan kaikkeen sellaiseenkin, mikä vahingoittaa minuuttani, persoonan pitää kohdata toinen persoona, harrastukset, lapset lastenlapset. Eihän pelkkä seksinpuutteen paikalleen saaminen ole ainoa pelastus! Ei onneksi. Siksi edelleen hakeutuu seikkoihin, joissa voi tavata kaltaisiaan, jotka rohkenevat uuteen. Ystävyys voi kehittyä vielä vanhanakin.
Vai, oletteko toista mieltä?
-se on siisti
-sen sukkia ei ole pitkin
-se antaa aina orgasmin
-se ei käy Virossa
-se ei levitä klamydiaa
juttukaveri
on juttelu ja asiunkaveri.Suihkun jälkeen saattaa tulla yksinäinen olo.Vanhana ei osaa alkaa elämään vieraan ihmisen kanssa on hiljakseen opeteltava,varmaan kannattaa opetella jos löytää sopivan kaverin.
luullaan että esm.eronnut nainen elää ilman miestä.Itselläni on mies ollut eronkin jälkeen.Vaikka en asu hänen kanssa voin sanoa eläväni miehen kanssa koko ajan.
lupaan kertoa vuoden kuluttua sinulle kuinka menee minulla.pyysit sen tekemään vastauksessasi jonka sain ja osaan sitä arvostaa.kiitos PÄÄSKY.
Enää en muuttaisi kenenkään kanssa saman katon alle, en avoliittoon ja vielä vähemmän avioliittoon. Koko aikuisikäni olen elättänyt ja kantanut vastuuta muista, lapsista, ikääntyvistä vanhemmista ja miehestäni. Nyt haluan yksinkertaisesti elää vain itselleni ja olla vastuussa ainoastaan itsestäni.
Ikäiseni yksinäiset miehet eivät juurikaan etsi ihmissuhdetta, vaan ilmaista taloudenhoitajaa kaikilla lisukkeilla, koska eivät selviää yksin. Jos tielleni osuisi mies, hän olisi varmaan hurmaava renttu, kyvytön ottamaan vastuuta mistään, aivan kuten aikaisemmat kaksi aviomiestäni.
Lapsillekin ilmoitin eläkkeelle jäädessäni, että nyt on turha tulla ruinaamaan rahaa, tehkää työtä jos tarvitsette jotain. Ovat kaikki jo iältään 35 – 45 vuotta, olen avustanut heitä taloudellisesti ja maksanut heidän velkoja vuosikaudet, tavallisesta keskituloisen palkasta.
Parisuhteessakin voi olla yksin jos yhteisiä asioita ei voi jakaa ja vailla seksiä jos toinen sairastuu.
Jos pelkkää seksiä kaipaat, senssipalstat ovat täynnä vonkaavia Viagra Villejä ja kutinaan voi auttaa myös päivittäisen estrogeeniannoksen vähentäminen, keskustele siitä gynekologisi kanssa.
Oli ihanan vapauttavaa lukea viestisi! Juuri noin minäkin ajattelen! En ikinä lankeaisi yhteenkään mieheen, niin hyvää ei kohdalleni osuisi! Kyllä seksin puutteeseen kaveria löytyy, mutta en ikinä rupeaisi kenenkään taloudenhoitajaksi.
härkä ;-) Samansuuntaisia viestejä on näkynyt ennenkin ja kirjoittajaksi on paljastunut mielevä mies.
ei taida olla sellaisia joita voi kalpuuttaa
kyllä pitkäaikaisen elämänkumppanin menetyksessä on muita asioita ,jotka menevät varmasti tuon asian edelle.olen eronnut mies, joten tiedän siitä minäkin jotakin.siinä on lapset,vaikka aikuisiakin,ei mene vanhempain ero heilläkään olan kohautuksella.mutta lapsenlapsi, joka on tottunut turvalliseen mummolaan,jota yht- äkkiä ei enää ole,suree vuosia sitä.varsinkin, jos puoleksi on kasvanut isovanhempien kanssa.vuosikymmenien muistot,hyvät jäävät mieleen paremmin,vaikka kaikilla huonompaakin on tietenkin.nämä asiat minua paljon enempi kalvavat.kaikesta huolimatta,jos mukavan naisen kohtaisin,hälle sanoisi.olet tervetullut elämääni.pelkkää vuoteenlämmittäjää en todella kaipaa.