Nyt olisi mukava kuulla kokemuksia oikein pitkistä suhteista..Kaikissa suhteissa on varmasti omat takaiskunsa ja ongelmansa, mutta oletteko niistä selvinneet?Millaisia ongelmia olette kohdanneet? Mikä on pitkän suhteen ja "ikuisen" rakkauden salaisuus? Onko loppejen lopuksi kyseessä vain päätös sitoutua toiseen- Kyselen tätä kai siksi, koska minulla on nuorempi tyttöystävä (kylläkin kyspsä ikäisekseen), ja aluksi epäröin koko suhdetta sen takia (voiko ensimmäinen ikinä olla se viimeinen!). Tuntuu kuitenkin hyvältä ja rakastuneelta =)
kestääkö
rakkaus?
21040
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
niin, kyllä pitkässä suhteessa tulee koettua kaikenlaisia tuntemuksia
sitä voisikin verrata esim. vuoristorataan..
eli rankan ja pitkästyttävän ylämäen jälkeen alkaa sitten ihanan hurja ja vauhdikas lasku..
määritellään "oikein pitkä" suhde, meillä on nyt takana 6 vuotta yhdessäoloa, ja nykyään menee paremmin kuin koskaan.
Ensihuuma on kivaa tietysti sinänsä, mutta vasta kaukana rakastumisen perässä tulee rakastaminen, ja se se vasta on jotain =)
Näin ainakin mulla, mä oon hyvin pitkälle parisuhdeorientoitunut ollut aina, mun mielestä on paljon parempi olla oman, maailman tärkeimmän ihmisen kanssa kuin esim. yksin tai että viettäisi aikansa kukasta kukkaan hyppien.
Toisaalta taas ymmärrän myös rakastumisaddiktoituneita, onhan se aivan mahtava tunne sinänsä. Endorfiinia erittyy ;)
Pitkissä suhteissa oppii tuntemaan toisen melko täysin, ja oppii hyväksymään toisen just sellaisena kuin hän on. Tietysti pinnaa voivat kiristää arkipäivän jutut, kuten vaikka raha(ttomuus)-asiat, yms. Ei missään parisuhteessa olla pitkään ilman eripuria. Musta tuntuu, että luonne-erot jollain lailla tulevat enemmän esille pitkässä suhteessa, nekin voivat joskus aiheuttaa pahojakin yhteentörmäyksiä.
Mutta anyway, tämä nainen, jonka kanssa nyt oon, on se maailman paras mulle enkä vaihtamaan suostu ikinä =)