Mulla on pikkusisko. Ennen Pikkunen oli kiva ja sen kanssa saattai tehdä jotain kivaa. Mutta nyt se on ihan... Tyhmä melkein.... No, sitten kun se alotti koulun tapahtu jotain kamalaa. Yhtäkkiä Pikkuiseni alkoi esittää: kotona se vain ärtsyili ja suuttui kaikesta. Yhden kaverinsa kanssa se esittää kilttiä pikku enkeliä ja puhuu oudosti. Parhaan kaverinsa kanssa pikkusisko sekoaa täysin: Se tekee kaikkea hölmöä, kiljuu, puhuu sopimattomia ja nyt se on alkanut ärsyttämään mua. Enää mä en pysty leikkimään sen kanssa. Pikkuinen on myös nykyään kaikesta kateellinen. Mulle tilataan kolmea lehteä ja yks niistä ilmestyy kaksi kertaa kuussa eli saan neljä lehteä kuussa ja lisäksi yhden kerhon kerhopaketin. Pikkusiskoni saa yhtä lehteä. Sitten sille ostetaan jotain paketin korvaukseski joka kuukausi (esim. koiraviltti) ja sain yhden tilauksen joululahjaksi. Vain yhdestä lehdestä se ei saa hyvitystä! Silti se aina valittaa ja väittää kuinka epäreilua sen elämä on! Äsken kun syötiin pikkusiskoni valitti taas kuinka pahaa ruoka on. AINA se valittaa! Isiltä ja sen tytttö ystävältä menee hermot sen kanssa! Siksi en tykkää olla kotona kun pikkusisko ärsyttää aikuisia ja tekee kaikkien elämästä kurjaa. Mutta juuri kun inhosin siskoani niin paljon kun se oli julkisilla paikoilla alkanut huutaa kuinka kamala ja ällöttävä ihminen olen ja väitti kaverilleen että minulla olisi kaikki pikkkusiskoni viat, että esittäisin jokaiselle ihmiselle jne kun sitten hän jätti peukalonsa auton oven väliin ja lukko mennyt melkein peukalon läpi ja siskoni vietiin äkkiä ennen kymppiä sairaalaan. Vaikka hätä ei ollut suurin itkin saunassa. Ajattelin mitä kaikkea rakas siskoni on tulee kärsimään peukalonsa kanssa. Silloin tajusin kuinka tärkeä hän on! Ja ärsyttävä!
Pitäiskö pitää vai vihata?
Esikoinen_
6960
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
annappa ärsyttävälle siskollesi kunnon opetus ni eiköhän se siitä tokene?maksa samalla mitalla takaisin
koulussa se saattaa nähä ties minkä laista porukkaa ja siitä on tulossa sellanen mitä muut on. kun aloin käymään koulua, niin aloin kiroilemaan, vaikka vihaan kiroilua. se vaan on vaikeeta enää lopettaa sitä, kun on kerran alkanu. en oikeesti haluis enää kiroilla ja olla paskapää, mutta en vain voi lopettaa. ei sitä ihan äkkia muuta itseään. sun kannattais yrittää ymmärtää siskoas. tai enhän mä voi mitään sanoo ku en oo ikinä TÄYSIN samanlaisessa tilanteessa ollu. puhu sille järkee tai jätä kokonaan puhumatta. tai ihan sama
kostaminen on ihan turhaa.. anna siskon esittää, se kuuluu siihen tiettyyn ikään, kaikilla se on joskus.. kannattaa vain yrittää miettii niit siskon hyvii puolii.. mulla kuoli oma sisko marraskuussa 2004.. se opetti aika tavalla kunnioittaa niitä ihmisiä ketä mulle jäi..
vihata.
nauranut ja sanonut, että kumpa hänen päänsä olisi jäänyt auton oven väliin.
Juu, toi kuulostaa täsmälleen mun siskolta.. Ootko esim. kokeillut juttelua? Minun siskoon tehoaa, jos puhun sille rauhallisesti ja kerron kuinka väärin se tekee. Sillon se tajuaa kuinka väärin se on tehnyt ja sille tulee omantunnon tuskia ja se käyttäytyy paremmin ja pyytää anteeksi.