heippa kaikille!
mulle meinaa iskee pieni pakokauhu että mitä sitä on menty tekemään. pillerit jätettiin tammikuussa ja siitä asti yritetty vauvaa. mutta nyt iskee paniikki ja miljoona kysymystä takoo takaraivossa. entä jos haluun vielä matkustella? onko mies varmasti se oikea?(häntä rakastan todella paljon,se on varmaa) haluanko varmasti unohtaa villit baari illat kavereitten kanssa? olenko valmis heräämään joka aamu aikaisin? olenko varmasti valmis äidiksi? ja muutenkin on ruvennut ahistaa kaikki käytännön pikku asiat sitten kun se vauva on täällä. esim kauppateissut tai kaupungilla shoppailut. tai kahvilla käynnit ystävien kanssa.
osa minusta sanoo että olen valmis, mutta osa taas ajattelee toisin. tähän asti olen ajatellut vaan sydämellä mutta nyt on tullut järkikin mukaan.
voikohan tähän kaikkeen vaikuttaa se että puhuttiin miehen kanssa yksi ilta että meidän pitäisi matkustaa meidän lempi maahan,mutta töidemme takia emme sinne pääse lomailemaan vielä vähään aikaan ja entä jos lapsi syntyy ennen sitä? millon sinne pääsemme?
sori tää vuodatus mutta ahistaa.
toivottavasti ees jotain ymmärsitte ja ois kiva jos joku viittis vastata.
mulle meinaa iskee pieni pakokauhu että mitä sitä on menty tekemään. pillerit jätettiin tammikuussa ja siitä asti yritetty vauvaa. mutta nyt iskee paniikki ja miljoona kysymystä takoo takaraivossa. entä jos haluun vielä matkustella? onko mies varmasti se oikea?(häntä rakastan todella paljon,se on varmaa) haluanko varmasti unohtaa villit baari illat kavereitten kanssa? olenko valmis heräämään joka aamu aikaisin? olenko varmasti valmis äidiksi? ja muutenkin on ruvennut ahistaa kaikki käytännön pikku asiat sitten kun se vauva on täällä. esim kauppateissut tai kaupungilla shoppailut. tai kahvilla käynnit ystävien kanssa.
osa minusta sanoo että olen valmis, mutta osa taas ajattelee toisin. tähän asti olen ajatellut vaan sydämellä mutta nyt on tullut järkikin mukaan.
voikohan tähän kaikkeen vaikuttaa se että puhuttiin miehen kanssa yksi ilta että meidän pitäisi matkustaa meidän lempi maahan,mutta töidemme takia emme sinne pääse lomailemaan vielä vähään aikaan ja entä jos lapsi syntyy ennen sitä? millon sinne pääsemme?
sori tää vuodatus mutta ahistaa.
toivottavasti ees jotain ymmärsitte ja ois kiva jos joku viittis vastata.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen myös miettinyt samansuuntaisia ajatuksia; entä jos sittenkään ei ole valmis uuteen elämäntilanteeseen. Esim. matkustaminen ja harrastukset ovat minulle tärkeitä - samoin ihmissuhteen olis hyvä olla kestävällä pohjalla (onko se todella sitä?) jne. Ehkä nykyään ihmiset ottavat lasten saamisen liiankin vakavasti...voihan joihinkin harrastuksiin ottaa lapsen mukaankin - samoin matkoille jne. Sellaiset, joilla on lapsia, sanovat lastensa saamista elämänsä tärkeimmäksi asiaksi, silti he ovat saattaneet erota jne. Ehkä kaikesta voi selviytyä, vaikka vastoinkäymisiäkin tulisi...
Heips!
Kirjoitin äskettäin melkein samasta asiasta, kuin mitä sinä olet kirjoittanut.
Eroamme vain siinä suhteessa, että minä olen miettinyt pillereiden jättämistä useita kuukausia ja ollut aivan pakokauhun vallassa. Olen miettinyt täsmälleen samoja asioita.. tosin minä olen syönyt koko ajan pillereitä.
Minulla oli niin paha olla, että minun oli pakko syödä vielä yksi liuska.. Eilen en kuitenkaan aloittanut ja nyt olisi varmaan jo myöhäistä...
mutta olotilani on helpottunut. ylitin itseni ja annoin sille meidän yhteiselle haaveelle pienen mahdollisuuden..
Olen itse kironnut suunnattomasti juuri sitä, että miksi aina puhutaan vaan niistä "huonoistapuolista" eikä koskaan siitä, mitä kaikkea hyvää se lapsi voi tuoda.
On hyvä, että tiedostaa, mitä kaikkea se lapsi muuttaa ja saa kai sitä hieman pelätäkkin.
Minä olen ajatellut enemmän järjellä tätä hommaa, mutta nyt minä vain kylmästi päätin.. jos minä järjellä ajattelisin niin meille ei varmaan koskaan tulisi vauvaa.. koska miettisin näitä samoja asioita aina vaan.
En tiedä ymmärrätkö mitä tarkoitan, mutta minulle on oikeastaan ollut todella suuri askel tämä ehkäisyn jättäminen.. Olen kuvitellut sen niin, että se lapsi on samontein meidän ovella huutamassa... Pelkään sitten kun on aihetta.. jos on.