Opiskeli ja opiskeli, mutta tuli liian tiukat
paikat lopussa. Tuli stressi ja henkinen ahdistus.
Mitä pitäis tehdä. Psykiatrille haluaa. Antaiskohan
se kelan kuntoutuksen. Onko kellään tietoa?
paikat lopussa. Tuli stressi ja henkinen ahdistus.
Mitä pitäis tehdä. Psykiatrille haluaa. Antaiskohan
se kelan kuntoutuksen. Onko kellään tietoa?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mikä se sellainen kelan kuntoutus on? Ei niitä pidä ruveta arvailemaan, kyllä apua tarvitaan ja äkkiä. Ja lepoa ja rauhaa.
taas apu löytyy....
odotit, kaukoparannusta vai?
mutta ilmeisesti aiheen aloittaja;D
kun on IHMISISTÄ PUHE!!!. Tuskin äiti leikisti tänne kirjoitti. Ok, viestisi poistuu ja kun vastasin ketjuun, myös minun.
mutta eihän siinä ole muuta tietä kuin lääkärille ensin ja sitäkautta psykiatrille. Sen jälkeen monien mutkien kautta vasta mahdollisesti kuntoutukseen - ei Kela ole kuntoutusautomaatti, tietyt pyrokratian kiemurat on käytävä ensin läpi.
On kamalaa, kun nuori sairastuu mieletään, mutta mahdollisimman nopea asialliseen hoitoon pääsy voi mahdollistaa paranemisen...voimia äidille.
voi anoa psykoterapeuttia varten yksilöllistä kuntoutusrahaa. SOita KELA:aan ja kysäise jos poika ei itse saa aikaiseksi soittaa.
http://www.kela.fi/in/internet/liite.nsf/alias/esite3b_06/$File/esite3b_verkko.pdf?OpenElement
Yleensä KELA korvaa kahden vuoden psykoterapian. Mainitsemassasi tapauksessa psykoterapia tuntuisi paremmalta kuin psykitri.
Terapeutilla on aina konsultoiva psykiatri, joka voi määrätä lääkkeitä, mutta eivät psykiatrit yleensä sitten tee sitä varsinaista terapiatyötä.
Useimmiten psykiatri vain antaa lääkeitä, ja siinä kaikki. Terapeutti pureutuu paljon syvemmin asiakkaansa ongelmiin. Vaikeutena vain on löytää osaava terapeutti.
ihmetellyt miten aina vaaditaan että itse täytyisi soitella ja etsiä sopiva terapeutti. Miten ne ihmiset jotka ovat todella masentuneita, kykenevät siihen? Vaatii käyntejä että näkee millainen henkilö tämä terapeuti on ja sopiiko kemiat lainkaan yhteen potilaan kanssa. Se on nimittäin tärkeää mielestäni terapeuttia valitessa.
Pääkaupunkiseudulla on tosiaan valinnanvaraa. Voi etsiä itselleen terapeutin, jonka kanssa synkkaa. Pienillä paikkakunnilla on tyydyttävä siihen, joka on saatavilla.
Minulla on sellainen käsitys, että ne, jotka kirjoittavat: "terapia ei auttanut mitään" ovat juuri niitä, jotka ovat pakosta joutuneet sellaisen terapeutin hoitoon, jonka kanssa ei synkannut.
Elämässä ei (ainakaan inhimillisestä näkökulmasta tarkasteltuna) mistään löydy lopullisia vastauksia. Lopullista vastausta ei siis löydy psykoterapiastakaan. Yleensä jokaiselle meistä tulee ennemmin tai myöhemmin eteen tilanteita, joista emme omin neuvoin selviä; ja silloin psykoterapiasta on apua. Toisaalta kukaan ei voi elää minun elämääni minun puolestani, jolloin kaikki ratkaisut ovat aina minun ratkaisujani. Yksikään psykoterapeutti ei tee niitä puolestani, eikä siis loppuviimeksi kanna niistä myöskään vastuuta. Psykoterapiasta on nähdäkseni apua lähinnä silloin, kun ihminen ei osaa antaa ahdistukselleen (häntä painaville asioille) ikään kuin nimeä. Jo pelkästään sen löytäminen, että tietää, mikä minua painaa on yleensä kovan työn takana... mutta myös helpottaa. Psykoterapian avulla minut voidaan siis johdatella näkemään oman sisimpäni möykyt.
Varsinaiset mielen sairaudet ovat sitten eri asia. Niihin en tässä halua puuttua.
Psykoterapia edellyttää myös omaa ponnistelua. Ei voi odottaa mitään taikatemppuja. - Itse asiassa freudilainen psykoanalyysi on kuusi vuotta kestävä prosessi, jos se tehdään täydellisenä. - Lääkket ovat apuna.
Psykoanalyytikko itse käy "oppianalyysinä" koko täyden prosessin läpi ymmärtääkseen, mistä on kysymys.
Koska terapia on niin syvälle luotaava, niin ehdoton edellytys on, että terapeutin kanssa synkkaa. Muutenhan se on pelkkää kärsimystä eikä johda hyvään lopputulokseen.
Halvempi vaihtoehto on kirkon tai Väestöliiton antama terapia. Niitä vain on saatavilla aika harvalla paikkakunnalla.
Minulla oli ystävä, joka oli psykoanalyytikko. Hänen potilaansa (asiakkaansa) tulivat sessioihin jopa 300 km:n päästä.
tavallisin väylä liene terveyskeskus ja sieltä ojataan eteenpäin, jos nähdään siihen tarvetta...
Sukulaiset tai muut läheiset ovat yleensä niitä jotka auttavat alkuun, tönäisevät prosessin liikkeelle.
Kotiin ei kukaan tiedä tulla..ikävä kyllä..
ja sieltä kyllä ohjaavat hoitoon. On kuntoutus KeLalla, mutta vain lääkärin lähetteellä.
Lukaisin vastauksia ja paljon tietämättömyyttä. Esimerkiksi soita Kelaan, sieltä järjestyy. Kela ei ole lääkäriasema, se maksaa, jos maksaa.
Marssijärjestys todella on se, että ensin mennään terveyskeskuslääkärille tai omalääkärille, mikä nyt on paikkakunnalla käytössä. Jos siellä lääkäri toteaa, että lisähoitoa tarvitaan, niin hän kirjoittaa lähetteen psykiatriselle poliklnikalle (on erikoissairaala, johon ei voi marssia sisään ja sanoa, että tarvitsen hoitoa. Vain psykoosissa olevat otetaan sisälle ilman lääkärin lähetettä.) Sitten tuolla sairaalassa kartoitetaan hoidon tarve ja jos todetaan, että psykoterapia on tarpeen, niin lähetetään anomus Kelaan, joka sitten harkitsee maksaako tai ei.
Kyllä ennen psykoterapiaa yritetään mielialalääkkeillä ja keskusteluilla saada asia kuntoon.
menette ensin tk:hon, siellä katsovat avuntarpeen
mutta älä pitkitä menoa ja mieti kannattaisiko..mielummin aikonaan kun odottaa muutosta olotilaan :)